Haneli tuli peräkärreineen tiistaina myös Päijät-Hämeeseen. Vietiin äidille vähän lisää huonekaluja. Samalla lastattiin Saimaankadun kellarikomerosta lavallinen sekalaista roinaa. Ne menevät Anttolaan poltettavaksi, osa kaatsille, osa kierrätykseen, joku laatikko ehkäpä seulan läpi kulkevaksi.
Kellarissa oli mm. remonteista jääneitä tarvikkeita, vanhoja vaatteita, tuhoton määrä lasipurkkeja, etc. Vinttikomerolle oli meillä aikomus myös mennä inventoimaan, mutta 30 asteen läkötyksessä eristämättömän peltikaton alla sijaitseva pölyinen tila tuntui ajatuksenakin luotaantyöntävältä. Tulee niitä viileitäkin ilmoja eteen.
Torstaiaamuna lähdettiin hyvissä ajoin usmuuttamaan kohti Poria. Hyvissä ajoin siksi, että tarkoitus oli ajaa Eurajoen kautta. Halusimme käydä sopimassa, kuinka päästään puolen yön jälkeen Aibnb-majoitukseen sisään.
Matka lähti hyvin käyntiin, kunnes Kärkölän kohdilla iski kauhulla päähäni: "Helvetti, minulta jäi lompakko!"
Eiku uukkari, hakemaan. Mutta ei näkynyt lompakkoa kotona! Huusin Hilppaa sisään kanssani etsimään. Ei näkynyt kaksin silminkään. Hilppa kysäisi varovasti: "Ootko varma, ettei se oo repussa?"
"Oon", kivahdin, meni kuitenkin katsomaan. Ja hitto, siellä se kuitenkin oli! Repun sisätaskussa tönötti tyytyväisenä! Eikä minulla ollut, eikä ole, minkäänlaista muistikuvaa siitä, että olisin sen sinne tällännyt.
Reilu puolituntinen kulahti turhaan reissuun. Ei se väljää aikatauluamme sekoittanut. Mutta vihaksi vähän pisti. Tuollainen muistamattomuus. Opetus: 1. Kannattaa aina juuri ennen lähtöä tarkastaa, että perusjutut ovat mukana. 2. Kannattaa tarkastaa, onko perusjuttu kuitenkin mukana, ennen kuin lähtee sitä hakemaan.
Porissa oltiin kuitenkin hyvissä ajoin. Ehdittin syödä portobellohampurilaisen maalaisranskalaisilla muutamassa ravintolassa ennen Kirjurinluodolle menoa.
Ilma oli tosi helteinen. Alkupään esiintyjät tuli kuunneltua ja katseltua hieman sivusilmällä. Litku Klemetti ja Paperi T tekivät toki ihan kelpo keikan. Jokilavalla esiintynyt nuori englantilainen Jane Bird kitaroineen oli selkeästi Joni Mitchellinsä kuunnellut.
17.15 saapui sitten Mavis Staples. Liki kasikymppinen mamma on voimissaan. Tanakan trion ja kahden taustalaulajan kanssa hän loi loppua kohti huipentuvan näytelmän. Näytelmän, minkä sanoma oli, että hän on kulkenut pitkän matkan Martin Luher Kingin marsseista tähän päivään, eikä suostu sen vuoksi kääntymään takaisin. Hieno artisti, hieno ääni, hieno sanoma!
Mavisin session aikana aurinko hiipui pilviharson taakse, suoden lievää helpotusta helteeseen. Päälavan tauot kuluivat vierailuilla Jokilavan luona, visiiteillä bajamajassa, ja jonotuksessa vesipisteille. Vettä nimittäin kului!
19.15 saapui estradille Burt Bachrach isoine bändeineen, kolmine laulajineen. Kuultiin kattava näyte miehen ikivihreitä, vähän uudenpaakin tuotantoa. Vanha herra (90 v.) intoutui jopa laulamaan itse muutaman biisin. Selkeästi näki, että iso joukko katsojista oli saapunut juuri tätä esiintymistä varten. Mikäli minulta kysytään, niin, kaikella kunnioituksella: hienoja ikivihreitä, merkittävä musiikintekijä merkittäville artisteille, mutta minä olisi tullut toimeen ilman tuota esitystä. Ainakin PoriJazzeilla.
Taas vesitankkausta, kahvit, viimeinen vierailu ei enää niinkään hygiennisessä tilassa oleville bajamajoille. Ja Nick Cave Pahoinen Siemenineen! Mies otti yleisön haltuunsa heti alusta, vaikka aloittikin verkkaisella "Jesus Alone-biisillä". Kyllä miehellä on karismaa! Ja energiaa, kuuskymppisellä! Niin kuin on bändilläkin, energiaa. Multi-instrumentisti Warren Ellis, minulle aiemmin "tabula rasa", oli myös melkoinen pakkaus! Ei ole turhaan kehuttu ryhmän lavatyöskentelyä. Biisit olivat tuttuja, vaikka en kovin syvällisesti ja kauaa ole heidän teoksiinsa syventynyt. Toki monet live-esitykset olivat "pikkasen" energisempiä, kuin äänitteillä.
Hienoja hetkiä tarjosi esitys: Maestro otti puolivälin paikkeillä ei niin "slim fit-kunnossa olevan parrakkaan herran mukaansa lavalle tanssimaan. Ja lopussa hän vei monikymmenpäisen fanijoukon estradille jammailemaan.
Varmasti, vaikka Caven musiikki ei niinkään puhuttelisi, lavaesiintyminen ei jätä kylmäksi. Sitä paitsi musiikkikin on hyvää. Todella hieno kokemus, joka palkitsi lukemattomin kerroin lompakonhakusekoilun vaivat. Ja helteessä hikoilun.
Puoli kahdelta oltiin Eurajoella, sopivasti eksentrisessä yöpaikassamme. Ei ihan turhaan nettisivuilla mainita, että ei nirppanokille.
Aamupala saatiin, ja nautittiin sireenipensaan varjossa ampiasten härrätessä ympärillä. Siitä Hollolaan, Hollolasta Lahteen Elinaa moikamaan, Lahdesta Anttolaan.
Illalla, enne saunomistya, käytiin vielä porukalla Västäräkissä lunastamassa Ruutin Iirikselle neulomat hienot villasukat (2 paria). Kyllä on päiväkodin porukat talvella huuli pyöreenä!
Eli täällä ollaan. Yöllä on sadellut hieman. Lisääkin tulee, niin on povattu. Hyvä. Lämmintä on silti. Päivällä pitää savustella kalaa, puuhailla jotakin ilmojen sallimissa puitteissa.
Lopuksi jokunen kuva torstain artisteista. Litku Klemetti...
...Paperi T...
...Jane Bird...
Mavis...
...Burt...
...ja vielä kerran Nick.
PS. Edellisessä blogissani uhosin, että tänään mennään Kihuille. Niin siinä kävi, että Peppe, mies, joka ei koskaan unohda mitään, ei koskaan käsitä väärin mitään, ja harvaakin harvemmin mokailee missään, oli viikon aikataulussaan edellä. Eli Kihut ovat viikon päästä. Sinne mennään, mutta kai ilman Tiilikaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti