KALLIONIEMESTÄ KIHUILLE

  Perjantaina laajennettiin reviiriä; suimailtiin Kallionemeen. Ei toki Taivalkosken Jokijärven Kallioniemeen, vaan Ristiinan Someenjärven äärellä, Varkaantaipaleen ja Kirkkotaipaleen välisessä sumpussa sijaitsevaan ravintola Kallioniemeen. Tarkennettuna sen rantapaviljonkiin. Aika määrä veneitä oli liikkeellä. Paviljonki kuitenkin melko tyhjä asiakkaista.  Kahvit ja jäätelöt nautittiin. Jäätelövalikoima oli kauniisti sanottuna puutteellinen, mutta jotkut ihmeen Puffet-keksijäätelöt kuitenkin saatiin.
  Rannalla oli myös polttoaineen myyyntipiste. Ja bensa lopussa. Kuuma kesä koettelee niin jäätelö-, kuin bensiinikauppiaitakin.

Näkymiä kanavien välissä.

  Kallioniemstä usmuutettiin Anttola-cityn kautta takaisin. Tästä metropolista löytyi menovettä, tällä kertaa. 

  Haneli tavattiin sattumoisin rannalla. Hän tarjosi meille, itselleen myös, oluet Poijussa. Siellä istuivat myös Katriina, Anni sekä Annin mukana jenkeistä vastavuoroisesti Suomeen tullut Kennedy. 

  Melko vilkasta oli veneliikenne myös Anttolan rannassa.

  Illalla tuli kytistettyä verj'kuuta. Ei näkynyt. Pilvien takana lymyili. No, ei oltu ainoita kuunkytistäjiä. Ollaan sitä kokemusta vähemmällä lopun elämää. Tai tuleeko vielä toiste eteen? Tuollainen ilmiö?

  Kuvassa Hilppa odottelee kuuta, kuin kuuta nousevaksi. 

  Tuosta kuvassa vasemmalla olevasta "LEHKONEN"-kyltistä vähän syvällisemmin: Se on peräisin isävainaani Erkin tekemästä postilaatikosta. Laatikko oli Potinlahdessa aikana, jolloin posti toi tuomisensa rantaan asti. Sitten käytäntö muuttui, ja laatikot koottiin riviin Pesosen vanhan aitan sivustalle. Siihen riviin hankki Erkki muovisen lootan. Syy, miksi olen tuon laudan vanhasta laatikosta säästänyt, löytyy siitä, että isä ei ollut kovinkaan kätevä käsistään, eikä suinkaan innokas ryhtymään nikkaroitiin. En tiedä, missä mielenhäiriössä hän tuon postilaatikon on väsännyt, oikein sabluunoilla nimen maalannut. Onkohan siinä käynyt niin, että minä sekä Haneli, pojat, joita isä yleensä pyysi tuollaiset hommat tekemään, olemme olleet estyneitä, tai muuten venyttäneet toimeksiannon toteuttamista. Niin, tai näin, tämä kyltti on yhtenä muistona "Entusta".

  Vilkasta oli tänäänkin, veneliikenne Anttolan rannassa, kun kymmenen jälkeen Kihuille kokka kohisten sörnäytettiin. Hyvissä ajoin sinne mentiin. Oli vielä tilaa laiturissa. Melko viileältä tuntui normaali suomalainen kesäsää, +20 astetta ja tuulta nelisen metriä sekunnissa. 

  Samat kojut, samat naamat, sama meininki. Ei paljon uutta pilvien takana köllöttävän auringon alla.
  Koivulassa käytiin katsomassa kahden nais-immeisen maalamia luonto-aiheisia tauluja. Pitkin markkina-aluetta kierreltiin. Tuttuja näin enemmään, kuin Porissa. Siellä en nähnyt, kuin Matti Vanhasen. Hän tuskin näki minua. Mutta Kihuilla näin lukuisia tuttuja lärvejä, vaihdoin kuulumisia useiden, mm. Arkiomaan Jarin, itseäni pari-kolme vuotta vanhemman miehen, kanssa. Hänet olin viimeeksi tavannut siinä 1970, +/- vuosi.
  Ostin Ikolan Eilalta kuusi arpaa vitosella. Syötiin jäätelöt. Kierrettiin vielä kerran alue. Haettiin kylmälaukku veneestä, käytiin pari litraa jäätelöä Salesta, puoli kiloa mansikoita Salen edestä, ajettiin takaisin.
  Tähän en kuvaa kihuilta laita. Syykin on pätevä: en ottanut siellä yhtään kuvaa. Ei ollut erityistä taltioitavaa. Tavalliset ihmiset ja tavalliset kauppiaat tavallisilla kesämarkkinoilla tavallisessa maalaiskylässä tavallisessa kesäsäässä. Olisi kuitenkin pitänyt fotoja napsia; tavallisuudessa on jotain sanattoman kaunista. Joten kaivelin lopuksi kuvan viimekesäisten Kihujen tavallisesta tukilla sestojasta.