EI TULLUT UNELMAFINAALIA

  Ei tullut unelmafinaalia. Siis sitä, mitä olin toivonut. Mutta ei tullut unelmapronssiottelua myöskään. Rehellisesti sanottuna Ranska kyllä ansaitsi paikkansa. Niin vakuuttavaa sen palaaminen on ollut koko kisojen ajan. Toinen suosikkini Kroatia sentään raivasi tiensä viimeiseen koitokseen. Kolmen jatkoajan ja kaksien rankkarien kautta, mutta raivasi kuitenkin. Nyt on päivä vähemmän lepoaikaa, kuin Ranskalla, ja tosiaan pitkiä pelejä takana. Kuinkahan kunto kestää? Saattaapi olla, että Ranska hoitaa homman. Tai sitten Luka Modric innostuu tositoimiin ja ratkaisee ottelun.

  Aamulla sörnäytin veneellä vakiopaikoille katsomaan kanttarellitilannetta. Vähän ehdin kulkea, vähän löytää, kun kuljetusliike soitti, että ovet ovat tunnin kuluttua Potinlahdessa. Siihen loppui sieniretki.

  Ovet tulivat, kuten sovittu oli. Mutta vahinkoakin aiheutui. Kuski peruutteli auton lähelle rantaa. Sitten hän veti ovipaketin hissilavalle pumppukärreillä, käänteli sen poikittain, aikoi ryhtyä laskemaan lavaa. Minä sanoin, että tuo Rocla on ihan laidalla, ei kai se tipu? Oltiin näet aivan Hyundain vierellä. 

  "Ei se tipu", lausahti kuski, alkoi laskea. Minä yritin pitää pumppukärriä paikallaan, mutta lähtihän se tulemaan alas, ja vauhdilla. Sain jonkin verran kärriä toppuutettua, mutta sen vetokahva kolahti auton etulokasuojaan. Vekki siihen tuli!

  Kuski kysyi, että pitääkö tuolle jotakin tehdä? Minä siihen, että ei paljon, minkä nyt korjata. Hän sanoi, että terminaalista ollaan minuun yhteydessä. Otin miehen tiedot ylös, kuvasin auton rekisterinumeron, oman auton lommon. Jos huomenna ei ala kuulua yhteydenottoa, pitää ryhtyä kyselemään.

  Ulko-ovi saatiin Hilpan kanssa veneeseen, saaressa veneestä pois. Verannalle tuleva suurilasinen parvekkeenovi oli niin painava, että katsottiin parhaaksi soittaa Haneli apuun. Tämä hujautti äkkiä veneellä hätiin. Kannettiin lasiovi saman tien ylös. 

  Haneli ei joutanut jäämään pidemmäksi aikaa. Minä aloin irrottaa vanhaa ovea. Sitten sovittamaan karmia paikoilleen. Mutta perkele! Karmi oli viitisen senttiä liian korkea! Tai aukko sitten viitisen senttiä liian matala! Minä äkkiä tarkistamaan koneelta tilausvahvistuksen. Kyllä oikein oli, sitä sain, mitä tilasin. Nyt oli käynyt niin, että olin mitannut väärin, mitä en usko. Tai sitten olin kirjoittanut tilaukseen väärin, mitä en myöskään usko. Vaan tämä ei ole uskon asia. Jommin kummin on tapahtunut. Ja tyhmästä päästä kärsii hela kroppa. Ei muuta, kun korottamaan aukkoa. Ja hirttähän siellä oli. Moottorisaha esiin. Ähellyksen ja tohelluksen jälkeen oli aukko passeli. Se vaatia siis m-sahaa, kuviosahaa, talttaa, ja kirvestä. Ei ollut hauskaa jopia! Johan Hakan aikainen työpäällikköni Helmisen Unto (R.I.P.) sen mielivitsissään kertoi. Tarkennukseksi mainittakoon, että se oli myös Unton ainoa vitsi. No, juttu meni näin:

  Vanha timpuri oli kulkeutunut huonoon kuntoon, ja pappi tuli toimittamaan synnipäästöä. Kirkonmies kysyi, että mikä on pahinta, mitä olet elämäsi aikana tehnyt. 

  "O..oo...ooven yyy...yyläkamanan v...vee...vesto!", kähisi timpuri.

  Vitsin kerrottuaan, purskahti Unto raikuvaan nauruu. Eikä kerran, ei kaksi, eikä viisi. Valehtelematt ehdin hänen alaisenaan neljän vuoden aikan vitsin kuulla ainakin parikymmntä kertaa!

  Mutta vitsistä arkeen. Siinä se karmi nyt tönöttää...

...odottamassa. että yön yli voimia kerättyämme jaksamme nostaa helevetin painavan oven saranoilleen.

  Huomenna pitää sitten laittaa vielä tuvan ulko-ovi. Taidan kuitenkin ensin mittailla aukon ja oven yhteensopivuuden. Jos Peppe tekee kerran virheen, mitä ei Peppe usko, voi Peppe tehdä toisenkin kerran virheen, mitä ei Peppe usko. Q.E.D.