NORMAALIAIKA ALKAA

  Kaikki tunnolliset kansalaiset ovat kellonsa veivanneet, näpytelleet, viisarista vääntäneet, oikeaan aikaan, talviaikaan. Monet ovat myös pelonsekaisin tuntein avanneet tietokoneitaan, mobiililaitteitaan, peläten, että automaattinen ajanpäivitys ei ole toiminut. Fanaattisimmat aikaetusiastit ovat klo. 04:00 kömpineet aamutakeissaan rukkaamaan autojensa kellot ajan tasalle. Monet lumi- tai räntäsateessa. Ihailtavaa omistautumista. 
  Minä en, pirulauta, saanut sisäistä herätyskelloa käännettyä. Klo. 4:30 uutta aikaa, tovin vuoteessa pyörittyäni, haahuilin jo tuvassa. Selasin uutisia, laitoin leivinuuniin tulet, pelasin mahjongia, kävin pariin otteeseen haistelemassa ilmaa: märkää lunta tipahtelee harvakseltaan, tuuli on kääntynyt itäiseksi. Jälkimmäistä seikkaa on kuvasta ehkä hankalaa hahmottaa, mutta uskokaa sanaani.

  Kyllä nuo fyysisesti tehtävät ajansiirrot miten kuten sietää, huonosti kuitenkin. Mutta sisäisen kellon säätö kestää muutamia päiviä. Ei ole mutteria, nappulaa, viisaria, mistä vääntelisi.

  Tänään taitaa tulla tupapäivä. Märkää on luvassa, aamusta iltaan. Ja sitten illasta aamuun. Sen jälkeen aamusta iltaan, jos niikseen tulee. Tiistaina, kun pois lähdetään, on kuitenkin luvassa pientä pakkasta. Ei kastele niin pahasti, vaikka vähin ripottelisi.
  Sen verran pitää orjan kaapua päälleen laittaa, että otan vesurin, käyn havunoksia haudoille vietäviksi. Pyhäinpäiväksi ne tavattu käydä asettelemassa.

  Se tulevasta. Sitten eilisestä. Kolme kalaa siis antoi Ahti. Minä ne haikuutin. Eli kuvassa G.oT. Avokkaan kuuden kuningaskunnan valtaa tavoittelemton Saarelan kuningas Peppe I valtaistuimellaan....

....ja tässä istunnon tulos.

  Kuten huomaatte, rauhanomaisissa merkeissä sujuu Avokkaansaaren elämä. Vaikka talvi on tulossa. Leikki sikseen, eipä Avokkaansaaresta mitään oikeita yhtymäkohtia G.o.T:iin löydy, hakemallakaan. Isosta maailmasta kannattaa mieluumin lähteä penkomaan.

  Tällasta se on; kun ei joutilaan aika kulu, piti ruveta kirjoittamaan. Voimassa oleva aika on hivuttautunut yli kuuden. Kuusihalot paukkavat hiljakseen uunissa. Kahvit, ensimmäiset, olen juonut. Kohta varmaan kömpii Hilppa silmät sikkurassa pirttiin, utelee, että mitä se kello oikein on?

  

  Taidan lähettää tämän matkalleen, panna otsalampun päähän, lähteä rantaan katsomaan, onko ilalla ja yöllä vielä kaakosta puhaltanut navakka tuuli tehnyt tuhojaan. Toivottavasti ei. Kaakkoistuuli on ainoa, mikä edes pikkaisen saa voimaa muuten suojaisen venevalkamaan puhaltaessaan, Onneksi ei olla saaren pohjoispuolella. Luonterilta hönkäilevä tuuli voi olla kovin ikävä.

  No sen se teki, Hilppa. Kömpi silmät sikkurassa pirttiin ja uteli, että mitä se kello on? Minussa on häivähdys ennustajan vikaa. Tai pitkästi yli 40 vuotta kestänyt yhteiselo on jotakin opettanut. 

  Kohta santsikahvit hörpin, sitten rannassa käyn. Varmaan katsotaan sen jälkeen Jack Taylorin eilinen jackso (sic) tallenteelta. Sitten puuhataan jotakin muuta. Katsotaan vaikka G.o.T:n kuudennen kauden päätöseepos (kauniisti sointuva sana, eikö?) Mehän ollaan kohta ajan tasalla, jos ei muussa, niin talviajan ja G.o.T:n kohdalla.