keskiviikko 18. lokakuuta 2017

OTSASI HIES'

  Urbaaniin elämään taas sopeudutaan. Tai urbaaniin ja urbaaniin. Sanan määritelmä kuuluu Suomisanakirjan mukaan "suurkaupunkimainen", Wikisanakirjan mukaan "kaupukimainen" "kaupunkilainen",  tai "kaupunkiin liittyvä", Urbaanisanakirjan mukaan "kaupunkilainen". Suurkaupunkilaisia ei olla, vaikka Lahdessa asuttais. Mutta ehkä Hollolakin on kaupunkimainen kunta. Ainakin kuntakeskus. On. Pienkaupunkimainen. Kuitenkin varminta sanoa, että elämään ihmisten ilmoilla totutellaan.
 
  Tuleeko liikaa katseltua noita epookkisarjoja? Siitä päättelen, että kun "The Halycyon'n" eilistä jaksoa tuijotin, aloin pohtia, että missä se Calle luuraa? Ja että pääkokkihan on inhimillisellä tuulella. Ennen kuin äkkäsin, että eihän tää, piruhitto, ookkaan "Aika on meidän"! Tai saattaa tuo sekaannus olla merkki seniiliyden orastuksesta. Tahi muuten vaan pöljyydestä.
  Mitä muuta kuin epookkia tuleekaan seurattua? Emmerdalen lisäksi. No "Rantahotellia" ainakin. Tai epookiksi senkin voinee luokitella. Epookkikomedia? Ihan hauska tanskalainen. Ja "Petosta" ja "Pinnan alla", tanskalaisissa pysyäksemme. Ensimmäinen on ihan hyvä, toinen on terroristiaikaan ympätty pläjäys.
  Vielä yhtä tanskalaista, nyt ruotsalaisten kanssa, eli "Sillan" uusintoja, uusia odotellessa, on myös tullut seurattua. Tietysti "Vera Stanhopea". Niin ja "Jack Tayloria".


 Iain Glen on ehtinyt GoT:n Jorah Mormont'n roolista näyttelemään juoponsekaista irlantilaista yksityisetsivöitynyttä virkaheittopoliisia. Kovin tulee mieleen irlantilaisversio nykyaikaan siirretystä Raymond Chandler'in Philip Marlowe'sta. Vähän Pilippiä  rentumpi Teilorin Jaska tietysti on. Sen voi katsoa aikaan kuuluvaksi. Sillä Marlowe-klooni olisi anakronismi.
  GoT:ssa ollaan kuudennen kauden puolivälissä. Eli ei ole tietoa, kuinka Jorah Mormont'n on käynyt; onko harmaasuomu miehen nitistänyt, vai onko hän löytänyt parannuskeinon.


  Toissapäivänä varasin pari nidettä haettavaksi Hollolan kirjastosta. Toinen, Cilla & Rolf Börjlind'n "Uinu, paju pienoinen" oli jo eilen noudettavissa, ja on hyvällä alulla. Toinen varaukseni, Liselotte Roll,n "Puh pah pelistä pois" näkyy olevan matkalla Hollolaan. Kirjaa ei näköjään ole Maakuntakirjaston noin kahdestakymmestä lainauspisteessä kuin yhdessä, Launeen kirjastossa, sielläkin vain yksi nide. Maakuntakirjaston loistavuus näkyy tässäkin; dekkari on käsissäni luultavasti tällä viikolla.

  Varmaan marraskuussa tulee elokuviinkin poikettua. Kino Iiriksessä menee näköjään "Yösyöttö". Samoin "Loving Vincent", van Gogh'sta kerova leffa. "Ikitie" pyörii myös vielä jonkin aikaa. En ole FinnKinon sivuilla käynyt. Mieluumin vierailen Kino Iiriksen luvalla sanoen hieman nuhjaantuneesa salissa, kuin yhdesskään ison kilpailijan useasta nykyaikaisesta.

  Mieli tekee myös käydä Lahden Kaupunginteatterin "Täällä pohjantähden alla"-esitys katsomassa. Miksemme menisi? Eli mennään, kunhan yksi reissu saareen on vielä tehty. Sitten alkaa kulttuurijakso.

  Otsasi hieskoivus' tulee sinun leipäsi ansaitseman, sanotaan motintekijälle. Jos ei ihan noin, niin aika ajoin paidanselkämys märkänä tullaan kulttuurin perässä loikkimaan. Kun yritetään kolmessa kuukaudessa saada vuoden annos sullatettua. Päivänäytöksiä kytätään. Kirjastojen ovia kulutetaan.  Tallenteita sormet rakoilla ajastetaan. Hyvää vaihtelua polttopuiden kantamisen, lehtien haravoimisen ja verkkojen kokemisen jälkeen. Ja latautumista seuraavan vuoden mittelöihin.

  YLE kertoi, että alkoholin myynti laski alkuvuonna 2 %:a viimevuotisesta. Näkyy siis tilastoissa, että en ole käynyt tänä vuonna kuin kerran Alkossa. Tai ei se ehkä kaikkea selitä. Sillä vaikka joskus on tullut mukia kallisteltua enemmän, ei sentää niin paljon. Sitä paitsi tuo tilasto taitaa koskea päivittäistavarakauppojen myyntiä. En ole ikänään ollut keskarin suurkuluttaja. Korkeintaan keskikisuuri. Ennen keski-ikää. Keskimäärin.

  Alkoholikatsauksesta urheiluosioon. Peltsuilla menee mukavasti. On taulukossa neljäntenä, vain pinnan Jypiä, kaksi Kärppiä, sekä neljä Tepsiä perässä. Ja kaikilla on yhtä monta matsia takana. Alkunylkyä tämä tietysti on. Syksyllä ne kananpojat lasketaan, mitkä haukoilta säästyy, keväällä ne ne lätkäjengit palkitaan, mitkä tappiolta välttyy. Toivottavasti alkunylkyä, sillä savolaisten kannalta on tilanne tällä erää kehno; KalPa toiseksi viimeisenä, Jukurit hännänhuippuna. Mutta kuten tuli mainittua, alkunylkyä.....

  Vielä hieman tv:sta. Miksi esiintyjät ja juontajat tuputtavat ohjelmiaan malliin: Seuraavassa jaksossa vieraana se ja tämä, tapahtuu sitä ja tätä, nähdään perjantaina kello kaksikymmentä! Asia on niin, että vaikka katsoa tapittaisin silmät puukonpään verran ulkona (mitä en tietysti tee), eivät he minua missään tapauksessa näkisi. Sillä ei kaksisuuntaista tv:ta ole vielä tuotu markkinoille. Vaikka mahdollinen se on, teknisesti. Round trip-tv, eli hin und zurück-fernseher. Interaktiivista toosaa joudutaan vielä odottamaan.

  Huomenna pitää vähän takapihalla rapsutella. Puotaa kun on luvattu. Maanantaina siivotaan. Keskiviikkona Anttolaan. Väliajat sielun- ja ruumiinkulttuuria. Ja nokosia. Kun vanha mies nukkuu, on se, kuin ottaisi rahaa pankista. Vaikka olisi tilit miinuksella. Mutta kyllä pikku tirsat aterian päälle ovat hintansa väärti.
  Sellaista on kun vanhenee. Ei millään haluaisi, vanheta. Mutta pakkohan se on, kun seipäällä soitetaan. Sano Parkkis-Antti-vainaa kirvespöydässä Seilonniemellä. Kirveshän on korttipeli, jota osaamaton ei Juvalla pääse ripille. Kopioin lopuksi googlettamalla löytämäni "naurunappula.co-sivuston" kirvessäännöt. Rattoisia pelihetkiä.

 KIRVES 

  Kirves on lähinnä Etelä-Savossa pelattava perinteinen korttipeli. Sitä pelataan pääasiassa Mikkeli-Juva-Sulkava -akselilla ja jopa Kuopiossa asti.  Sulkavalla pelistä järjestetään jopa vuotuiset SM-kisat.  Peli on aluksi mutkikas, kiero kuin savolaisen pipo, mutta opettelun jälkeen simppeli ja nopeatempoinen peli.  Oppimista helpottaa jos on pelannut tikkejä hyödyntäviä pelejä tai tietää miten tikki toimii. Yksi erä kirvestä kestää suunnilleen 20-40 minuuttia. Ohjeet on haettu googlesta löytyneeltä sivulta ja "suomennettu" vaikkapa kännykässä kulkevaan muotoon. 
  2-9 pelaajaa. Jakaja vaihtuu vuoroittain. Jokerit ovat pelissä.  Jakaja tekee työt ja tämän oikealla puolella oleva pelaaja nostaa pakan. Nostetun pakan alin kortti tarkastetaan. Jos alin kortti ei ole jätkä tai jokeri, kortit jaetaan normaalisti. 
  Pelaajille jaetaan viisi korttia, joita ei saa katsoa ennenkuin pakan päällimmäinen on käännetty. Pakan päällimmäinen käännetään,  ja se on valttiehdokkaana tällä kierroksella.  Jos pakkaa nostettaessa alin kortti on jätkä tai jokeri, toimitaan kuten erikoissääntöjen kohdassa "Yhteinen" osoitetaan. Jos päällimmäinen on ässä tai kakkonen, toimitaan kuten erikoissääntöjen kohdassa "Ässä päällä" kerrotaan.  Jos päällimmäinen kortti on jätkä tai jokeri, toimitaan kuten erikoissääntöjen "Pakkohakki" -kohdassa kerrotaan.   Nyt katsotaan kortit. Jakajan vasemmalla puolella oleva aloittaa puheet. Hän katsoo, haluaisiko pelata näillä korteilla. Jos hän niin päättää, hän sanoo "pelataan tuota maata", ja on ns. värimies. Tällöin muut pelaajat ovat joukkueena värimiestä vastaan.   Pelaaja voi myös sanoa "viisi", jolloin hän ei halua ehdottaa mitään valttia. Jos kaikki sanovat "viisi", seuraava jakaja tekee uudet työt.  Jos pelaaja ei halua tehdä valttiehdokkaasta valttia, hän sanoo "ei ole paljoa tuota maata". Tällöin haluaa ehdottaa uutta valttiehdokasta.  Jos kaikki muut sanovat "viisi", uuden valtin ehdottaja määrää valtin, ja peli käynnistyy. Ehdottajasta tulee värimies. 
  Korttien vahvuusjärjestys: Kortit ovat vahvuusjärjestyksessä numeroidensa perusteella. Ässä on oman maansa kovin kortti.  Mikä tahansa valtti on muita maita kovempi kortti. Numerosääntö pätee myös valtteihin. Jokeri on voittamaton yllättäjä.  Jakajan vasemmanpuolinen aloittaa pelin siten, että pelaa tikkiin haluamansa kortin, olkoon nyt esim. ruutukuningas.  Muiden on tunnustettava tätä maata, tai pelattava jokeri/valtti. Jokainen vuorollansa lyö tikkiin korttinsa, jonka  jälkeen katsotaan, kuka voittaa. Tikin voittanut saa pisteen ja aloittaa seuraavan tikin. 
  Näin jatkuu kunnes käsikortit on pelattu. Nyt katsotaan, kuinka monta pistettä joukkue ja värimies saivat.  Joukkueen pisteet lasketaan yhteen. Jos joukkue voittaa, kaikki joukkueessa saavat pisteen, ja jos värimies voittaa, vain värimies saa pisteen.  Kun joku saavuttaa kolme pistettä, hän poistuu pelistä. Peliä pelataan kunnes kaksinpelissä jompikumpi häviää.  Koko pelin hävinnyt saa ns. silmän, jota voisi kutsua jonkinlaiseksi miinuspisteeksi.  Peliä pelataan uudestaan kunnes joku saa kaksi silmää. Kahden silmän pelaajaa kutsutaan kirvesmieheksi, ja peli-ilta voidaan päättää tähän. 

ERIKOISSÄÄNNÖT  

  Yhteinen Nostopakan toisiksi alimmainen kortti katsotaan. Jos se on sama kuin alimmainen, seuraava jakaja tekee uudet työt.  Muutoin pakan nostaja ottaa toisiksi alimman kortin itselleen, jakaja ottaa pakan päällimmäisen itselleen (myös jakajan kortti paljastetaan kaikille),  ja kortit jaetaan. Jos noston alimmainen oli jätkä, sen maa on ehdoitta valtti, ja jos se oli jokeri, nostopakan toisiksi alimmaisen maa on ehdoitta valtti.  Kun kortit jaetaan, kortin jo omistavat poistavat jonkun saamistaan korteista, mutteivät sitä jonka nostivat jo etukäteen.  Nostajat pelaavat nyt kaikkia muita vastaan yksin, samalla muiden pelatessa näitä kahta vastaan joukkueena.  Yhteistilassa kaikki muut paitsi jakaja ja nostaja saavat jo heti aloitettaessa yhden pisteen.  Pakkohakki Jakaja vaihtaa yhden korteistaan katsomatta kättään pakan päällimmäiseen. Vaihdettu kortti poistuu pelistä, eikä sitä näytetä kellekään.  Jos päällinen oli jokeri, pakan toisiksi päällimmäisestä tulee valtti. Jätkän ollessa päällä sen maasta tehdään valtti.   Jakajasta tehdään ehdoitta värimies ja muut pelaavat joukkueena tätä vastaan.   Ässä päällä Ässän ollessa pakan päällinen jakaja katsoo kaksi korteistaan. Jos ne miellyttävät jakajaa, hän valitsee yhden korteistaan ja vaihtaa sen ässään.  Jakajasta tulee värimies ja ässän väristä valtti. Jos jakaja ei halua vaihtaa ässää käteen peli jatkuu normaalisti.  Jos pakan päällinen on kakkonen, käy kuin ässän ollessa pakan päällä sillä erotuksella, että kahden sijaan jakaja katsoo kädestään kolme korttia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti