Tänä aamuna heräsin normaaliin lenkillelähtöaikaan. Vaan en lähtenyt. Ropisi siihen malliin vesi peltikattoon, asfalttiin.
Kun aamupuuronkeittoon oli aikaa, surffailin uutisotsikkojen lempeillä mainingeilla, tyrskyillä ja tsunameilla. Las Vegasia, Kataloniaa, Trumpin Puerto Ricon vierailua, nuo suurimmilla fonteilla.
Huomioni kiintyi erääseen Iltalehden otsikkoon: "Poliisi mursi vahingossa naisen jalan - saa lähes 7 miljoonan korvaukset". Juttua paremmin lukematon saattaa tuollaisen lööpin luettuaan hakeutua poliisivoimiin. Varsinkin varaton psykopaatin tekele.
Nyt on puurot syöty, kahvit juotu, uutiset katsottu. Kohta tarttuu Peppe imuriin, Hilppa muihin siistimisvälineisiin. Kun Hilppa jäi eläkkeelle, siirryttiin siivouksessa ryhmätyökäytäntöön. Nopeasti ja sujuvasti homma toimii. Vaikka toimi se muutaman vuoden minulta yksinkin. En siistijän työtä pelkää, inhoa, ylenkatso. Vaan parempi nyt; aikaa kuluu vähemmän. Ihan kuin aikaa ei muka olisi. Tai eihän sitä ole, liikaa. Kun ajattelee, kuinka nopeasti se vierii eteenpäin.
Päivemmällä pitää lähteä Lahteen. Hilpalla on jotakin mielessä ajatellen Iiriksen tulevia juhlia. Ja kirjastossa käydään. Nyt, kun mökkikausi alkaa olla tältä vuodelta lopuillaan, uskallan ryhtyä varaamaan pitkästä lukemattomien uutuuskirjojen listastani. Kun eilen sitä kävin läpi, huomasin, että pari teosta on Lahden pääkirjaston hyllyssä. Pitää käydä hakemassa, jos vielä ovat. Hyllyssä.
Poikkean myös musiikkiosastolla. Sieltä on tarkoitus lainata muutama CD ennen tarkemmalta tutustumiselta välttyneeltä artistilta. Kommentteja ehkä tulevaisuudessa.
Huomenna menen Elinalle siivoamaan. Kauppa-asiat pitää myös hoitaa. Ja minulle langennut pedikyyrin työ myös. Äidin varpaankynnet ovat hänelle liian haastavat leikata. Eli minä ne aika-ajoin käyn nipsaisemassa. Etteivät pääse petolintumaiseen mittaan kasvamaan.
Lauantaina tulevat Tainan ja Hanelin työt bussilla Lahteen, lähtevät kanssamme Iiristä juhlimaan. Jäävät sitten meille yöksi. Tuostakin alkaa muodostua perinne.
Elina luultavasti ei lähde juhliin. Ymmärrettävää, kun iän painama ruumis kaipaa lepohetkiä aika usein.
Ajatuksenamme on lähteä Avokkaaseen keskiviikkona 11.10. Viikko korkeintaan siellä ollaan. Lehtiä haravoidaan, siikaa yritetään verkottaa.
Kuun lopulla mennään sitten laittamaan vedet pois, huollattamaan perämoottori, laittamaan vene talviteloilleen.
Sen jälkeen varmastikin vielä saaressa käydään, ilmojen mukaan mennään. Soutuveneellä ja sähköllä liikutaan.
Suurin palo mökkeilyyn on selvästi hiipumassa. Tosia on, että kun saaressa ei ole tähdellistä tekemistä, eikä uusia juttuja ole järkevää aloittaa, voi aloittaa keskittymisen ensi vuoden ponnisteluihin. Toki siellä käydään, kuten jo mainitsin. Monta kertaa, luulen. Mutta ei enää kovin pitkiä jaksoja putkeen.
Tilanteesta riippuen kaksi tai jopa kolme kuukautta ollaan sitten Hollolassa. Helmikuun lopulla uusin voimin, tarmoa täynnä, aloittamaan uutta kautta. Kevättalven hommiin kuuluu ainakin muutamien rantapuiden kaataminen, pätkiminen ja rantteelle roudaaminen. Samoin on tarkoitus piha-aitan takan oleva valtava, monihaarainen raita kaataa. Se alkaa hiljalleen kuolla. Ja roskaa vallan perkeleesti pihaa. Työ on niin haastava, että en siihen yksin ryhdy. On vain pieni sektori, mihin puun voi hojeltaa; edessä on aitta, toisella sivulla sähkölinja, takana suuria koivuja. Aitan suuntaisesti kohti navetan muuria on ainoa mahdollinen suunta. Apuna tarvitaan vinssiä, mieluumin traktoria, vetämään rungot oikeaan suuntaan. Ja ennen kaikkea Hanelia. Tämä asia on jo hänellä tiedossa. Ei tule yllätyksenä, kuten verannan tuho ja nousu.
Nyt juomaan santsikuppi kahvia, siitä siivoamaan.
Noin kauniisti jäi maljaköynnös kukkimaan, kun eilen lähdettiin. Luultavasti kukoistaa vielä viikon kuluttuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti