Edellisessä jutussani kehua retostin, että kunhan verkot koetaan, ryvetään kalan paljoudessa. Ja tulevia lajejakin ennustelin. Kun eilen verkot nostettiin, ei aivan rypemään päästy, jäi sortimenttikin pienemmäksi. Mutta kuitenkin: 3 siikaa, kaksi lahnan linttiä, vaaksan ahven, hauen puikkari, puolen kilon "köyhän miehen lohi", eli säynävä, ja "taloussiika", alias särki. Siiat tietysti otettiin. Muut olivat niin keskenkasvuisia, että joutivat takaisin uimaan. Kuvassa ensimmäinen siika, ensimmäisestä verkosta, eilen illalla paistettuna nautittu blinien ja sienisalaatin kera.
Ei ole siika vielä matalassa. Pari astetta kun vesi viilenee, on saalista luultavasti enemmän. Kalakaveri tuossa nostaa verkkoa. Ei me ihan hämärissä matkassa oltu, vaikka vastavaloon otettu kuva antaa sellaisen vaikutelman.
Ehkä. luultavasti, kai, ja mahdollisesti huomenna jokunen jata lasketaan. Muutaman hopeakyljen kun saisi, savupöntölle tulisi töitä.
Näitä kun mietin ja kirjoitan, soi puhelin. Naapurin Hannu se pirauttaa. Kertoo, että oli viime yöksi laittanut pari pätkää verkkoja pyyntiin. Yhdeksän siikaa! Totta hitossa huomenna lasketaan kimpasssa pyytöjä. Olivat siiat vissiin arvanneet, että epäilen olevan veden liian lämmintä. Ihan uhallaankin uineet Hannun verkkoihin. Pöljiä kun ovat, kuolemakseen uhmailivat. Toivotaan, että terhentelevät vielä huomennakin!
Nyt on mieli sellainen, että tiistaina lähdetään taas kotiin. Seuraavalla viikolla tullaan uudelleen. Silloin on odotettavissa talvikuntoon valmistelua. Ja veneen huolto + talviteloilleen laitto. Noiden toimenpiteiden jälkeen on saareen tuleminen keleissä, fiiliksissä, meissä itsessämme. Ei ole tarvetta, vaan halua luultavasti ilmaantuu. No, lämmön saa päälle puhelimella, soutuveneen oikein päin vaivatta. Kyllä marraskuussa täällä heilutaan. Voitte sen "außer Frage für bare Münze nehmen".
Aamupäivän "edestaisella" matkalla oli kamera mono-asetuksella. Miksi värejä tuhlaamaan, kun niitä ei juuri ole.
Tai kyllä puut vielä ovat kirjavia. Kun lehdet ovat tippuneet, on sitten se ja sama, kuvaako mustavalkoisena, vai normaaliasetuksin. Joku voi pitää tuollaisia näkymiä ankeina, mutta minua ne viehättävät. Ei ole tarpeen kantaan puolustaakseni edes eufenismejä kehitellä.
Jahans, kello lähestyy neljää. Kattoiskohan englantilaista huttua, eli "Naapureita ja ystäviä". Ei tarvitse aivojaan nyrjäyttää, kun sitä katselee. Aina ei vaan meinaa hermo pitää. "Siinä missä hermo pitää, se lepää", vanha eteläluonterilainen sanonta. Eli menköön saunaa odotellessa, englantilainen, ei kovin vakuuttavasti todentuntuinen, hömppä. Ja surulliset tapahtumat kuvitteelisen Ormstonin kyläpahasen elämää viime aikoina ovat järkyttäneet. Kaikkea sitä tuleekin katseltua, tekemättömällä kun on aikaa. Mutta parempi tuo, kuin "Sydneyn täydelliset naiset". En tosin ole kyseistä ohjelmaa nähnyt. Mainoksen olen bongannut, siitä tieto. Ei tietenkään pitäisi tutkimatta hutkia. Vaan en kuitenkaan tutki. Dallaan turvallisesti Ormstonin kyläraittia.
PS. Kun edellisessä vuodatuksessa puutuin urheilutoimitusten nurjaan suhtautumiseen Pelicans-otteluihin, ottivat nämä onkeensa. Ainakin YLE muisti, ainoana liiga-otteluista, kommentoida Peltsujen kotihäviön TPS:lle. Pääasia on, että muistetaan, tehtäköön se sitten hyvässä tahi pahassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti