En tiedä miksi, mutta minusta on tympeää ajaa Lahti-Helsinki-väliä. Monasti ajankin Mänsälään ja Mänsälästä takaisinpäin vanhaa tietä. Siellä ei tarvitse koko ajan olla katse peräpeiliin liimautuneena. No eilen en ajanut, vanhaa tietä. Ja tympeältä tuntui. Paljon rattosampi on usmuutella Hollolasta Potinlahteen, vaikka on liki tuplamatka.
Ei syy Helsinkiin tai takaisin ajamisen tympeyteen ole siinä, että itse määränpää olisi tympeä. Joku vain mättää. Kertokaa, jos osaatte selittää.
Nyt Hollolassa. Hilpaa duunaa omenasosetta, minä blogia. Mietin, kirjoittaisinko Saksan vaaleista? En tietysti kirjoita, en ole poliittinen toimittaja, en toimittaja lain. Mutta kirjoitan kuitenkin sen verran, että pelottaa vähän. Toivottavasti ei ole syytä enempään, kuin vähään. Pelkoon.
Ehkä Saksan maallakin on kohta politiikan yläportailla ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että "eivät ihmiset ole mistään apinasta kehittyneet". Olen samaa mieltä, pienellä tarkennuksella. Nimittäin "eivät ihmiset ole mihkään apinasta kehittyneet". Ainakaan kaikki.
Trum on nokitellut urheilijoiden kanssa. Kenempä kanssa ei Trump nokittelisi. Olevinaan pelimiehiä. Ettei jäisi luu jakajan käteen, jossain vaiheessa. Tämä kappale on irrallinen ja asiaayhteyteen kuulumaton huomio.
Iloisempiin asioihin. Kuten Iiriksen vierailuun. On se lysti tyttö. Vaikka olen jäävi. Ja vaikka on joku uhmavaihe menossa. Kaikkeen tulee vastaukseksi "ei!" Tai ei sentää. Jos kysyy: "Haluatko jäätelöä?", on vastus "Éeiii...., eiku haluun!" Mutta en väsy katselemaan hänen kasvojaan, kun PikkuKakkonen on jännittävimmillään....
...tai kun hiekkalaatikolla on touhu tarkkaa.
Kun kotona muutaman päivän viettää, huomaa tietyn seikan. Seikan, mikä on aiemmin jäänyt huomioimatta. Nimittäin sen, että kun saaressa voi pienessäkin raossa käväistä ulkona, ei sitä kotioloissa tule tehtyä. Vaikka rivarissa asuukin, ei ulko-ovea tule avatuksi, kuin jonkun tähdellisen syyn takia. Ei täällä viitsi huvin vuoksi käydä dalaamassa talon ympäri kamera kaulassa. Eikä piipahtaa takapihalla kuseksimassa, tietenkään!
Edellisinä vuosina, kun Avokkaassa on vietetty vain lomat ja viikonloppuja, ei tosiaan tuollaista ole pannut merkille. Eikä se ole vaivannut. Ei suoranaisesti nytkään vaivaa, mutta kyllä homman konkreettisesti tiedostaa. Nyt alan ymmärtää ystäviämme Ilua ja Maijaa. Eläköidyttyään he näet muuttivat pääkaupungin kerrostaloasunnosta omakotitaloon pieneen rannikkokaupunkiin. Välttääkseen "kerrostalokuoleman", ilmaisi Ilu ratkaisua. Sitä en toisin tiedä, käykö Ilu kuseksimassa pihalla. Iso tontti heillä ainakin on, ja rauhallinen miljöö.
Hilpalla on ensimmäinen satsi omenahilloa purkeissa, toinen tekeillä. Kun se säilötty, syödään, hetki huilataan. Sen jälkeen on tarkoitus lähteä Kunttiksessa torstaina avattussa Prismassa käymään. Ei kai sieltä edes ämpäreitä enää saa, ei edes kahveja. Kunhan uteliaisuuttaan käydään. Yksin tein samaan kiinteistöön muuttaneessa apteekissa ja vieressä olevassa kirjastossa asioidaan.
Yhtenä aamuna sauvakävelin tuon Prisman ohi. Panin merkille, että se on auki ma-la 07:00-22:00 ja su 09:00-22:00. Oletan, että lauantain kello seitsemän, tai sunnuntain kello iltakymmenen, asiakkaiden laskemiseen ei tarvita edes molempia käsiä. Mutta kauppa se on, joka kannattaa. Kai nuo hiljaiset tunnit paikataan ruuhkaisempien aikojen avulla? Hollolassakin? Vaikka on pari muuta Prismaa ja City-Markettia vajaan kymmenen kilsan säteellä. Niin että uteliaiden ensi-ihastuksen laannuttua ei ostajakuntaa kovin laajaliti, ei ainakaan Lahden suunnalta, tulene. Mutta mitäpä sitä pohtimaan. Taikka Pätkän sanoi: "Asia ei tietysti minulle kuulu, mutta kysynpä vaan!"
Ei ehkä tällä viikolla vielä tälläistä olosuhdetta saaressa, mutta luultavasti tuokin tullaan kokemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti