SIVISTYSAUKOT

  Minulla on aukkoja sivistyksessä. Sehän tiedetään. Viimeisin konkreettinen osoitus saatiin aamuna muutamana. YLEN aamutv:ssa käsiteltiin henkilöä nimeltä Matti Pohto. Puhuttiin jopa suomalaisen kirjallisuuden pelastajasta, Lönnrotin vertaisesta vaikuttajasta.
  "Mikä ihmeen Matti Pohto?", jäin höristelemän korviani, tarkentamaan sihtiäni.
  Selvisi, että Matti Pohto oli 1817-1857 eläyt maankiertäjä, joka oli innostunut keräilemään kirjoja. Tieto tästä levisi, ja Matti sai tehtävän haalia kaikki mahdollinen suomenkielinen kirjallisuus talteen. Näin hän sai pelastettua suuren osan Turun palossa 1827 tuhoutuneesta Turun Akatemian kirjakoelmasta. Kova jätkä. Dallasi Suomen Lappia myöten raahaten mukanaan löytämiään ei niin keveitä opuksia. Pohto sai ennenaikaisen lopun vain 40-vuotiaana, kun mielenhäiriöön tullut renki täräytti häntä kirveellä päähän. R.I.P. Matti Pohto ja rispektiä suuresti.
  Pohdolle on jopa ehdotettu omaa liputuspäivää. Onhan niitä turhemmastakin myönnetty, mikäli minulta kysytään. Mutta on noita jo ennestään sen verran, liputuspäiviä, että jottei menisi yheksi liputukseksi, tehtäköön niin, kuin sisäministeriö laupeudessaan ja viisaudessaan päättää.

  Siinä tuli yksi aukko sivistyksessä tukituksi. Tai ei minun kohdallani kannata puhua aukoista sivistyksessä. Paremminkin muutamista tukkeenpätkistä sivistyksen mittaamattomassa aidattomuudessa.

  Hollolassa tätä juttua kirjoitan. Aamusta saari jätettiin. Rehti viikko täällä ollaan. Huomenna, heti aamusta, siivotaan huusholli, ensimmäistä kertaa koko kesänä. Mitäs sitä siivoilemaan, jos edes käytä. Vaan tuntuu pölyä siunautuvan, vaikka ei paljon oleskella. Joten olkoon sitten vaikka syyshuolto kyseessä, aamulla tehdään.
  Sen päälle kun käy suihkussa, trimmaa parran, laittaa puhtaammat kaksista farkuista jalkaan, passaa lähteä ihmisten ilmoille. Ihan kaupunkiin. Hilppa menee kampaajalla, minä en. Minä panen pykälän päälle, menen Pykälään. Pienkonehuolto Pykälään. Menen kysymään, josko heiltä löytyisi ilmansuodatinta Ryobi-merkkiseen ruohonleikkuriin. Entisen pesin ja putsasin, mutta hyvä olisi olla uusi varalta. Ensi kesää varten. Ilman suodatinta, varsinkin ilmasuodatinta, ei ole suotavaa konheilla sörnäytellä.
  Öljyt aion leikkuriin myös vaihtaa, kunhan vielä ehkä kerran olen nurmikon tasannut. Eli, kun tämä kausi voidaan katsoa päättyneeksi, leikkaukset leikatuiksi.
  Olen siten aloittamassa uutta elämää pienkoneiden kunnossapidon suhteen. Entistä ruohonleikkuria huollettiin sen yli 30-vuotisen elämänkaaren aikana kerran. Entistä perämoottoria huollettiin sen 20-vuotisen, luultavasti vielä jatkuvan, elämäkaaren aikana minun toimestani kerran. Pakon sanelemana, kun starttimoottori poksahti. Nykyistä moottorisahaa on huollettu sen pian 15-vuotisen elämänkaaren aikana nolla kertaa. Mitäs turhaa, aina on lähtenyt käyntiin. Luulen, että en sitä jatkossakaan huollata. Käytän niin kauan, kuin se suostuu palvelemaan. Mutta uudehkot värkit, rouhotrimmeri, raivaussaha, ruohonleikkuri, puutarhajyrsin, tulevat saamaan asiallisen kohtelun. Syy herätykseen lienee siinä, että olen lopultakin tajunnut, että ei noita kapineita enää tehdä kestämään. Niitä pitää paapoa, hellitellä, huoltaa ja ehostaa. Hyvä ettei talveksi aurinkorannoille kuljettaa. Eli tietyt huollot pyrin tekemään. Ettei sen vuoksi tarvitse mennä peiliin katsomaan, jos joku vempain päättää ruveta vastahankaan.
  Alkakoon tämä uusi elämä visiitillä Moottorihuolto Pykälä Oy:ssä.

  Huomiseksi taitaa tulla epävakaista. Minulla olisi suodatinasian hoitamisen jälkeen aikaa tehdä peinimuotoinen promenadi torin liepeillä. Jos kostelta näyttää, tyydyn pasteerailemaan Trion käytävillä. Totuttelemaan muiden ihmisten olemassaoloon.

  Tiilikaiset tulevat viikonloppuna. Meillä yöpynevät, mutta muitakin suunnitelmia heillä on. Iiiris pääsee kuitenkin kertoilemaan päiväkotikuulumiset.
  Kun tyttö pari viikkoa sitten oli Avokkaassa, sanoin leikilläni, kun Iiris kalansavustusreissulla leikkimökissä kutsuja järjesti, ja lopuksi kauniisti tavarat korjasi, että siä oot hieno mies. Siihen tyttö, että en minä ole mies. Minä kysymään, että mikäs sinä sitten olet.
  "Tyttö", vastasi Iiris, "ja minusta tulee isona ihminennainen!"
  Oikeassa oli, Iiris.

  Toisaalta aivan mukavaa on välillä aikaa Hollolassa viettää. Ja sen mukavampi on viikon kuluttua taas Anttolaan viilettää. Jos ei muuten, niin katsomaan, kuinka tämä Annan Avokkaaseen tuoma tuoksulilja suhtautuu joutumiseensa lajitoverien seuraksi liljapenkkiin.