Isoon uunin viritin juuri valkean. Täytyy lämmittää kunnolla, jotta perinteinen puolitoistakiloinen lapapaisti kypsyy parahultaiseksi. Juureksien ja sipulien ympäröimänä paistos takaa sen, että päivällä on kieli vaarassa joutua väärään paikkaan.
Torstaina tänne tultiin. Eikä ilmakaan ollut hullumpi. Siksi soitin Anttolan Konehuoltoon, sain muutettua perjantaiaamuksi sovitun pressuasennuksen sille päivälle. Nyt se on tehty, hyvä niin. Peitto istuu hyvin, on ammatissaan pitämässä lehtien ilmaisjakelua loitolla.
Anttolareissun jälkeen purin laatikosta jo pariin otteeseen vikkuutelemani hankinnan. Kasaamista ei juuri ollut, joten kiinnitin sen soutuveneen perään, lähdin ottamaan tyypit.
Toimi. Ja hiljaa! Niin äänen kuin nopeuden kannalta arvioituna. Oiva peli tuo Minn Kota Endura MAX 45; verkkolaskuun ja -nostoon, uisteluun, virvelöintiin, lähisaarten sieni- ja marjareissuille, miksei myös autolle ja takaisin mentäessä. Paitsi monasti meillä on niin paljon tavaraa kuljetettavana, että isompi vene on paikallaan.
Pari tuntia pitäisi koneen pelittää täydellä akulla. Eli hyvin piisaa meikäläisen uistelutarpeisiin. Käyttö ja käytäntö tulevat tietysti osoittamaan värkin resurssit ja luonteen. Paljon aion sitä kuitenkin käyttää. Eli aina, kun se on järkevää ja mahdollista.
Kun suunnittelin tuota sähköperämoottorihankintaa, konsultoin Hanelia, jolla sellainen on ollut jonkun vuoden. Kerroin, että siellä tarjotaan sen merkkistä siihen hintaan ja täällä tämän merkkistä tähän hintaan. Haneli siihen, että mikä on työntövoima. Minä tarkastamaan.
"Se on 30 lbs. Molemmissa."
"Ihan hyvä. Jos haluat ajella ainoastaan myötätuuleen", totesi Haneli.
Velj'-poeka kertoi vielä, että oli omansa (30lbs.) ostanut tosi halvalla. Sanoi, että ei tosiaan tahdo vastatuuleen jaksaa kuljettaa. Sitä paitsi sen moottoriin oli päässyt vettä.
"Osta Minn Kota-merkkinen", vähän tehokkaampi", lopetti Haneli opastuksen.
Minä noudatin neuvoa. Päädyin siis 45 paunaiseen Minn Kotaan. Ajattelin, että, että jos en Hanelin neuvoja usko, saatan harmitella tulevat vuodet päätöstäni. Että menkööt hieman enemmän euroja, kuin olin budjetoinut.
Toisaalta: Jos ottaisin Hilpan aina mukaan sähköperämoottoroimaan, pärjäisin tehottomalla koneella; voisin laittaa rouvan soutamaan avuksi vastatuuliosuuksilla.
No, ostettu, mikä ostettu. Eipähän kulu airot.
Eilisaamuna sateli väliin ihan ravakasti. Aamupäivän sadekuurojen jälkeen oli keli poutainen, käytiin ennen saunomista verkot sähköllä laskemassa. Tai soutaen ne laskettiin, mutta matkat sörnäytettiin koneella.
Rouvakin oli tyytyväisen oloinen, kun ei tarvinnut soutaa, minkä nyt verkonlaskussa hieman.
Verkot aion kokea heti, kun aamu hieman valkenee. Ei tee mieli rigor mortiksen valtaamia kaloja pyydöstä päästellä, tällä kertaa. Sähköllä menen, verkoille.
Sähköllä ajellaan, jotta kuikat ja satunnaiset uivelot eivät stressaannu. Pihavalot on, jotta ei aamureissulla kuseksi kintuille. Televisio ja läppäri toimivat, jotta ei pääse sivilisaatio unohtumaan. Vaikka joskus se joutaisi unholaan. Kaikkine uutisineen.
Mutta sähköttä joutuu välillä olemaan. Järvi-Suomen Energialta on tullut ilmoitus: Muuntajan vaihdon vuoksi on sähkönjakelu keskeytetty käyttöpaikassamme 18.08.2017 klo. 09:00-11:30. Keskeytys saattaa olla ilmoitettua lyhempi, tiedote jatkaa. Ilmoitukseen liittyvissä asioissa meitä palvelee Jussi Vitikainen, puh. sejase.
Eiköpä tuo aika tulla virratta toimeen ilman, että pitää Jussille pirautella.
Jahans, pitää laittaa otsalamppu sille tarkoitetulle paikalle, lähteä hakemaan lisää halkoja. Niin pitkälle ei sähköistys ole toteutettu, että puuliiteriin saisi napista valkeaa.
Tänään taitaa olla sateinen päivä. Verkot käyn kokemassa, muuten saatta olla sisäpalvelua. Huomisesta alkaen näyttää ennuste puotaista. Ihan koko ensi viikoksi lupaillaan sateetonta. Eli puolukkaan päästään ja mennään. Kuuluvat olevan sopivasti kypsiä. Puolukoita haaliessa voi napata kohdalle sattuvia sieniä syömätarpeiksi. Pari kuukautta on kulunut siten, että ei montaa sienetöntä päivää ruokapöydässä ole ollut. Mikäs siinä. Tervellisiä ovat. Ja hyviä.
Talven puolukat on pian nuokittu. Jos ilma pysyy sellaisena, kuin ennustettu on, vietän pari päivää vesurin ja raivaussahan kanssa. Sitten voi rauhoittua syksyn etenemisen seurailuun. Ja kohta pian lehtien haravointiin. Antaahan syksyn tulla.
Nyt lähden kahvin keittoon. Pöyhäsen uunia ohi mennessäni. Pian päivä valkenee, verkot odottavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti