Kerran kuunneltuna ihan hyvä levy. Sopii vähemmän Niilon tuotantoa tuntevallekin maisteltavaksi. Niilo, kitara, vähän pianoa ja huuliharppua, sekä ääni. Mitäs muuta siihen tarvitaan. Suosikkibiisini "Powderfinger" akustisena alkuversiona on herkullinen. Ja "Pocahontas" myös. Eivätkä pöllömpiä ole ennen kuulemattomat "Hawaii" ja "Give Me Strenght". "Human Highway" jaksaa ikuisesti koskettaa. Veret seisauttava mestariteos levy ei kuitenkaan ole. Jos olisi, sen olisi Niilo laittanut markkinoille jo 40 vuotta sitten. Toisaalta, kun en ole miehen pään sisällä, en voi ymmärtää, miksi hän ei sitä tehnyt. Siis julkaisut LP:tä aikanaan. Enemmän, kuin sen arvoinen kokonaisuus on.
Se siitä levystä.
Hiljaiseloa sateen valtaamassa Hollolassa vietetään. Ilma on kuitenkin armahtanut siten, että ole aamuisin päässyt lenkille. Jos huomennakin on laupias, ilmojen operatiivinen johtaja, arvaatte varmaan, mitä soi kuulokkeissa?
Tuli taas tehtyä hankinta, muutaman satasen arvoinen. Ihan hirvittää tuo rahan meno! Toisaalta tulevaisuuteemme ja osin hieman suurempien tavoitteiden vuoksikin noita juttuja tehdään. Ollaan sydäntalvi säästölinjalla, perunaa, makaronia ja viimeisen myyntipäivän alennuksia syöden, kauppareissut kävellen, vaatteita paikkaillen. Että budjetti saadaan taas kuntoon.
Tuosta uudesta hankinnasta enemmän viikon kuluttua, kun olemme päässeet Anttolaan. Älkää menettäkö yöunianne. Totuus paljastuu aikanaan.
Kotona on tullut katseltua enemmän uutislähetyksiä, kuin saaressa. Ehkä sen takia olen tehnyt muutamia huomioita. Tai ainakin tällaisen: Ei ole ihme, että monen urheilijan löytää huippu-uran jälkeen politiikan parista. Kun kuuntelee heidän, siis urheilijoiden, kommentteja ja analyysejä, ovat ne aivan samanlaisia, kuin politiikoilla; ympäripyöreitä ja tavalliselle kansalle vaikeasti ymmärrettäviä sanoja sekä ilmauksia sisältäviä. Kai se on osoitus siitä, että urheiluun sopivat geenit ovat sopivia myös politikointiin. Ei ehkä kovinkaan yleispätevä rinnastus. Eikä huomattavan suuresta joukosta poliitikkoja varmaan tulisi huippu-urheilijoita. Kunhan jorisen.
Anna ja Iiris tulevat tänään, Joni huomenna perässä. Pientä maustetta luvassa hiljaiseloon. Sellaista lempeän lauhkeaa maustetta. Kun Tiilikaiset sunnuntaina lähtevät taas Helsinkiin, luulen, että veri alkaa vetää Anttolaan. Vaan ei auta; torstaiaamuun on täällä oltava. Torstai on muutakin, kuin toivoa täynnä. Se on, kuten olen kai ennenkin maininnut, oiva ajankohta lähteä saareen; saa mukaansa verskin tv-liitteen ja osansa Lidlin uusista tarjouksista.
26. päivänä on Hilpalla hammaskiven poisto. Eli silloin tullaan käymään kotona. Luultavasti seuraavana päivänä palataan Anttolaan. Rehti viikko saaressa, ja taas Hollolaan valmistautumaan Iiriksen 7. lokakuuta vietettäviin kolmivuotisjuhliin. Pidemmälle ei kannata suunnitella; menään tilanteen ja ilmojen ehdoilla. Mutta saaressa vielä aikaa vietetään, se on varmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti