EI SYYTÄ KORISTA, VAIKKA DIGGAA KORISTA

  Karibialle, Väli-Amerikkaan ja USA:n eteläisiin osiin on rantautunut ja rantautuu hirmumyrskyjä, Suomeen on rantautunut korishuumaa. Hurrikaanit laantuvat ajan myötä, raivottuaan itsensä näännyksiin, korishuuman laannutti Italia, ainakin väliaikaisesti. Aika hyvä suoritus Suomelta joka tapauksessa, pienenä maana kuudentoista joukkoon Euroopassa.

  Lätkäkausi avattiin perjantaina, jatkui eilen. Pitkä matka on Kanada-maljaan. Tappara lienee suurin suosikki. Peltsuilla näköjään melko nuori ryhmä; yli 30-vuotiaita ainoastaan kaksi. En ole tilastoihin muitten joukkueitten kohdalla tutustunut, mutta tuo vaikuttaa aika vähäiseltä määrältä. Onnea matkaan Pelicans. Vertailun vuoksi käväisin Jukureitten sivuilla. Ei sieltäkään löytynyt kuin neljä kolmekymppiä täyttänyttä. Missä konkarit luuraa? En jaksa enempää asiaan paneutua.

  Eilen tuli TV1:ltä viimeinen jakso Walesiin sijoittuvasta sarjasta "Syrjäinen maa". Tämä tarina saatiin monien sivujuoteiden ja tapahtumien jälkeen loppuun kolmannen kauden jaksoilla. Mutta jään kaipaamaan hidastempoista, sekä synkänkauniita kuvia ja kohtauksia sisältänyttä sarjaa. Kyllä englantilaiset ja BBC osaavat asiansa.

  Aamulla äkkäsin, että en ollut ottanut yhtään kuvaa Iiriksestä. Joten aamukollaasi on paikallaan.

  Tiilikaiset lähtevät puolinpäivin Lahteen, sitten takaisin Helsinkiin. Me jäädään Hilpan kanssa kahdestaan kärvistelemään. Mutta kahdestaan ollaan totuttu kärvistelemään.

  Mielessä pyörii, kuinka käy sydäntalven kuukausina? Jo nyt, muutaman päivän kotona olon jälkeen, on kaipuu saareen kova. Kaikkeen tottuu, sanotaan. Ja että ensimmäinen päivä hirressäkin on vaikein. Ja onhan mahdollista, että saareton kausi jää melko lyhyeksi. Ehkä vedet kestävät avoimina pitkälle joulukuuta. Ja helmikuun puolenvälin paikkeilla vuoden 2018 ensimmäiselle reissulle varmaan mennään. Siis parisen kuukautta ainoastaan jää taukoa. Jos asiat ottaisi siltä kannalta, ei taukoa juuri jäisi. Mutta ei tällä iällä viitsi enää jäissä sohlata. Ollaan pahimmat rospuutot ja pimeydet Hollolassa, sitten tutkailemaan päivän pitenemistä Anttolaan.

  Nyt kello on 9:45. Vilkaisin sadetutkaa. Ei ihan kaameaa sadetta ole kartalla. Taidan lähteä aamulla missatun lenkin korvaamaan. Eikä pieni kastuminen haittaa.

  Lopuukaneetiksi: Muistakaa katsella komeroihin, tarkastaa ullakot, käydä kellareissa, kuikuilla takapihalle. Missä tahansa saattaa piileksiä islamisaatio!