Tänä aamuna niiku sateli sillee niiku pikkasen. Vähän tuollee lyhensin niiku aamulenkkiä, etten olis totanoinnainii kastunu ihan niiku märäks.
Anna ja Iiris tulee niiku kylään tänään. Anna totanoin lähtee huomenna sillee niiku kaverien kans niiku syömään. Me tuollee niiku ollaan Iiriksen vahtina.
Meille taisi tulla niiku Stadin keikka sunnuntaiksi. Iiriksellä on sillee niiku uimajuttu iltapäivällä. Niiku perheuinti tollee yli kolme vuotisille. (Onkohan Anna väärentänyt sille niiku henkkarit, ku Iiris täyttää sillee niiku kolme vasta kohta totanoi puoleen). Mutta Anna on niiku pyydetty yhden sillee niiku tutun lapsen kummiksi. Eikä Joni niiku jouda. Iiris oli sanonut, että menee sinne mumman kans. Eli pitää totanoinnainii vissii ajella niiku Helsinkiin.
Niiku huomaatte, ansiokkaan ahkerasti sillee niiku aamutv:ta seuranneena olen tällee tehny niiku huomioita. Olen oppinut, niiku kuinka pitää sillee niiku puhua. Joka aamu haastatellaan totanoi useita henkilöitä. Niiku eri sukupuolisia, sillee niiku mitä erilaisimpia aloja edustavia, niiku eri koulutustason omaavia ihmisiä. Tuohon tapaan niiku he, totanoi niiku puhuvat. Tai vanhemmat, virkamiesm...., anteeksi virkahenkilömäiset saattavat niin kuin puhua, tuota noin, sillä tavalla, niin kuin, hieman sillä tavalla niin kuin, enemmän kirjakielellä, tuota noin.
Tiedän siis, kuinka tulee keskustella. Mutta, totta vieköön, kirjoitettuna se ei tunnu kovin hyvältä. Sanoisin vielä, että en sillee niiku konditionaalin käyttöön totanoi nyt jaksaisi puuttua.
En enää viitsi niikutella. Puheessa varmaan helppoa, mutta näpytellessä ei. Raskasta hommaa. Mutta tosiaan näyttää, että sunnuntakina mennään Iiristä uittamaan. Tai mumma menee, minä toimin saföörina. Käsittääkseni uinti tapahtuu Hotelli Haagassa, eli aivan lähellä Tiilikaisten kotia. Lyhyt matka kuljettaa, pitkä kuljetettavan luo. Mutta pitäähän tytön oppia uimaan, elämään veden kanssa.
Tuosta henkkariasiasta vielä. Iiris on elokuusta asti käynyt yli kolmevuotiaille tarkoitetussa tanssikerhosssa, ollut päiväkodissa yli kolmevuotiaitten ryhmässä ja tosiaan käynyt tuossa perheuinnissa. Jos likka olisi aikuinen nainen, hän ei suin surminkaan suostuisi tuollaiseen iän yliarvioimiseen. Mutta näin ollen ei liene katso sitä pahalla silmällä.
Saaresta tosiaan eilen kotiuduttiin. Jet lagista toipumista helpottaaksemme söimme päivällä kanttarellikeittoa, ja Hilppa väsää parhaillaan suppilovahveropiirakkaa. Ensimmäistään ikinä. Tateista ja rellukoista on niitä tehnyt lukemattomia. Maistuu varmaan vahveropai. Mieto sieni, kuten nuo toisetkin.
Tiistaina ap. menee Hilppa suuhygienistin käsittelyyn. Minä käyn sillä aikaa hankkimassa Elinalle kassillisen muonaa ja muuta mahdollista tarviketta. Kun noista touhuista selvitään, taas kohti Anttolaa. Rehti viikko saaressa. Torstaina, 5. lokakuuta, Hollolaan, lauantaina Helsinkiin Iiriksen kolmivuotisille.
Luultavasti maanantaina 11. 10. taas saareen. Alkavat tulla sellaiset ajat, että pitää harkita vesijärjestelmien purkua, ettei pakkanen pääse yllättämään, värkkejä rikkomaan.
Veneen ajattelin käyttää talvihuollossa ja viedä Hanelille säilytykseen lokakuun loppupuolella. Sen jälkeen kuljetaan sähkön tuuppaamalla soutuveneellä. Kuljetaan, minkä kuljetaan. Mutta oletettavasti kuljetaan. Jos ei paina talvi päälle viime vuosia aiemmin.
Tänään on jo syyspäiväntasaus. Yksi kvartaali vielä talvipäivänseisaukseen. Siitä alkavat päivät pitenemään. Kevätpäiväntasaukseen on puoli vuotta. Siitä kvartaali mittumaariin, eli kesäpäivänseisaukseen. Vuonna 2017 olemme olleet ensimmäisellä kvartaalilla Avokkaassa 15 päivää, toisella 44 päivää, kolmannella 74 päivää. Neljännelle on varovainen arvio 25 päivää. Sellaista on meikäläisen kvartaalitalous.
Syksyn oloinen kuva aivan viime vuoden syyskuun lopulta....
....ja toinen lokakuun lopulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti