Vahvistettu trio lähti kohti Kuusamoa, me päin Anttolaa. Ei tarvinnut edes kaupassa käydä, koska suunnitelmista poiketen lähdemme Hollolaan jo perjantaina aamulla. Maanantaihin oli tarkoitus olla, mutta Anna ja Iiris ovat tulossa käymään, joten sinne. ABC:ltä ostettiin kuitenkin suklaalevy ja pussi pähkinöitä iltojen viihteeksi. Niille kävi väärin. Siitä aivan pian.
Sen verran eilen kuitenkin nahusin, että tein yhden linnunpöntön. Kiinnittelen sen viimeistään keväthangilla aitan taakse koivuun. Toivottavasti löytyy niin pöllö lintu, että ottaa sen asunnokseen.
Juuri siihen koivuun aion ripustaa, minkä oksilla olen ainakin parina riittoisana myyrävuonna nähnyt pöllön istumassa. Minä en edes tiedä, mikä pöllö se on ollut. Ei ihan snadi kuitenkaan.
Se, että olen linnun bongannut rusasmyyräisten loppukesien iltojen pimetessä tai aamujen sarastaessa, ei kai ole edes palaneen puupennin arvoinen vinkki sille, että pöllö ampaisisi tekemääni pönttöön vuokralle. Mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tänään on ollut sopiva syyskuun päivä. Väliin aurinkoa, väliin pilvisempää. Minä sörnäytin aamulla Piskolan puolelle katsastelemaan suppilovahveroita. Olisin sinne sörnäyttänyt muutenkin, mutta tässä tilanteessa tuli toinenkin asiaa. Se asia on, että mehän unohdettiin suklaa ja pähkinät Nissukan takapenkille! Minä jo eilen Tainalle soittelin. Pyysin, jos sillä autolla duuniin menee, jättämään herkut autokatokseen. Niin oli tehnyt hän. Tänään saadaan Emmerdalen kanssa pähkinöitä ja espresson kera suklaata! Pitänee alkaa vatsalihaksia tekemään!
Mutta sieniasiaan. Jokusia suppiksia löytyi, yhden soossin ainekset reilusti. Muutama tatti, pannullisen verran kanttarellejä, pari valeaa orakasta, lähti myös matkaan. Huomasin, että alan olla kurkkuani myöten täynnä sienestystä. Minä, mies, joka elään sienikori kainalossa, nukkuu sieniveitsi tyynyn alla! Mutta siltä tuntui, kun hirvikärpäsiä kaksin käsin niskasta ja parransängestä jahdaten ryteiköstä toiseen dallasin. Päätin, että että en mokomien tautta matkaan lähde, kuin korkeintaan kuukauden kuluttua. Silloin on muutamilla suppismestoillani oletettavasti satoa, ja toivon mukaan pakkanen on ajanut hirvikärpäset huut helevettiin.
Tuon vuodatuksen jälkeen tuli vähän onea olo. Lepytelläkseni sienten jumalatarta, otin pari kuvaa pihan nuljaskoista, tai mitä lienee?
Kun kuvia aloin ottamaan, nappasin samalla konnanyrtistä, hiipuvasta värimintusta ja punertamistaan harkitsevasta maksaruohosta.
Siinä kuvia yhdelle päivälle.
Huominen täällä siis ollaan, perjantaina lähdetään, tiistaina palataan. Reilu viikko on tarkoitus silloin viipyä.
Sillä rupeamalla saadaan loput perunat syödyiksi, mitättömän kokoiset porkkanat ja punajuuret nostetuiksi. Minä pääsen uudenkarhealla jyrsimellä mylläämään. Tarkoitus on hieman laajentaa plantaasia. Perunaa muutama rivi lisää. Se onnistui mainiosti, perunasato. Tosi hyviä ja puhtaita pottuja. Porkkanat ja punajuuret, samoin herne, olivat lähes katastrofi. Kiitos ilmojen, jänisten ja aloittelevien maajussien. Luulen, uskon ja toivon, että ensi kesänä laarit täyttyvät toiseen malliin. Ei pidä lannistua. Vaikka kaupasta, jopa torilta, saisi vihanneksia halvemmalla, kuin osaamattomien temmellyksen tuloksena. Mutta kun ei ole tarvetta laskea työlle ja tai ketutukselle hintaa. Sen paremmille ne maistuvat, mitä vaikeamman kautta kasvavat, luomujen luomut.
Asiat tulivat päivitettyä. Lähden siivoamaan soutuveneestä lehdet. Kummasti niitä satelee, vaikka puut näyttävät vielä olevan aivan vihreinä. Nimimerkillä "Kauhulla lokakuuta odottaen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti