LEPOPÄIVÄ, TAAS

  Eilen iltapäivällä alkanut sade jatkuu, ennusteen mukaan koko päivän. Se tietää sitä, että halkoja ei hakata. Eikä muutakaan ulos sijoittuvaa askaretta suoriteta. Koska ei ole pakko. Vaan ollaan sisätiloissa. Vaikkapa kirjoitellen.

Unikon alku sateisessa aamussa.

  Hallitus hojeltui. Eihän perussuomalaisia olisi alun alkaeenkaan pitänyt mukaan ottaa. Mutta Soinin kanssa asiat kai sujuivat hallituskumppanien mielestä jollakin tapaa. Tosin Sipilän puheesta voi päätellä, että rimaa hipoen, joskus.
  Politiikasta ymmärtämättömänä ajattelen, että Soini teki pitkällä työllä persuista hallituskelpoisen, Halla-Aho adjutantteineen tiputtaa sen nopeasti taas marginaalipuolueeksi. Uskon, että viima tulee käymään niin jäsenistön, kuin äänestäjienkin keskuudessa. Fanaattiset jäävät, suvaitsemattomat hurraavat, Suomi jatkaa matkaansa. Eli karavaani kulkee. Mihin suuntaan kulkee, riippuu siitä, kuka navigaattoria hallitsee.
  Saa nähdä, joudutaanko uusiin vaaleihin. Ja jos, niin mitä niistä seuraa. Luultavasti uuden hallituksen kuitenkin saavat sorvattua, kristillisten ja ruotsalaisten avulla. Mutta täpärälle menee, 101-99, olen ymmärtänyt. Jos Sipilä onnistuu pyrkimyksissään, mitä se merkitsee? Ei mitään, mikään ei muutu. Jos uusiin eduskuntavaaleihin ajaudutaan, on tilanne toinen. Silloin saattaa jotakin muuttua. Riippuu tietysti äänestäjistä.
  Englannissa ovat samat ongelmat. May on kusessa uusien vaalien jälkeen. Brexit yllätätti näköjään kansalaiset housut kintuissa. Siihen ei aikanaan uskottu, äänestettiin, miten sattui. Nyt ollaan ihmeissään; kuinkas tässä näin kävi?!?!

  Tällä kirjoituksella ei liene vaikutusta Suomen politiikan arkipäivään, jos ei juhlaankaan. Siis muihin asioihin.

  Toissapäivänä ihmetelttin, kun rastaat äityivät pitämän infernaalista meteliä. Sanoin Hilpalle että  varisko meinaa pesiä uhata? Aloimme ällistelemään äänten suuntaan. Ei se ollut varis. Joku haukka oli takaa-ajon kohteena. Lensi niin kovaa mutkitellen puitten väleissä, etten ehtinyt tunnistaa. Käsi sydämellä: en olisi tunnistanut, vaikka olisi tovin aitan katolla istunut. Paitsi jos olisi ollut pössihavukka. Kana-, tai hiirihaukka se ei ollut, oli pienempi. Näinköhän petolintu oli tullut kotipupuja jahtaamaan? Puput olivat kuitenkin uhan noteeranneet; niitä ei enää sinä päivänä näkynyt kuin vilaukselta. Eikä paljon eilenkään. Tänä aamuna yksi, kai Martti, kyhjötti ilmaa tunnustelemassa, aamupalaa nauttimassa. Ruokaa riittää, metrin päässä kotiovelta.

  Maalaukset on sitten maalattu, haalarit poltettu. Nyt vedetään henkeä kuukausi. pari. Sitten on vuorossa kammarin lämpötaloushanke. Siitä muodostuu uusien haalarien tulikaste. Haalarien, mitkä lojuvat vielä karusta kohtalostaan onnellisen tietämättöminä  jonkun kaupan hyllyllä, riippuvat toisen liikkeen seinällä näytillä. Pitää varmaan varata ainakin yksi kokonainen päivä noin tärkeän ostoksen tekoon. Lisäksi toinen surffailuun verkossa. Tuleehan haalareista luultavasti monivuotinen kumppani. Pakko selvittää ennen ostopäätöstä uutuuksien ominaisuudet. Ties mitä riipputaskua, lenkkiä, polvisuojaa, henkilökortti-ikkunaa, heijastinosaa, niistä löytyy. Samoin on päätettävä, tuleeko kyseeseen avo-, vai umpihaalari. Kaiketi pysyn avomallissa; kesäsin työpukineelle enimmäkseen käyttöä on. Ja ilman henkilökorttia saaressa selviytyy, lakia, asetusta tai hyvää tapaa loukkaamatta.

  Hilppa, puutarhasta, kasvulavoista ja kasvimaasta vastaava yhdistetty puutarhuri, maanviljelysteknikko, sekä  maatyöläinen, on ehtinyt multaamaan perunan, harventelemaan ja jakamaan muita hyötykasveja.

                                          Salaatti näyttää olevan kohta jäniskypsää.

  Juhannukseksi ei oma pottu ehdi. Vaan eivät, viime kesän tapaan, kanttarellitkään. Toivottavasti parin viikon kuluttua alkaa satoa nousta. Sieniä kun sivuttiin: korvasieniä en ehtinyt? käydä laisinkaan etsimässä. Myöhässä ne kai olivat. Tuskin enää löytyy. Ei ainakaan tänään, sade siitä huolen pitää.

  Kun Hilppa tyhjensi ennen maalausta tuvan kaappeja, löytyi erään eräästä laatikosta unhoon jäänyt kirjekuori. Sen sisältö oli seuraava:

    Ylemmässä on ilmoitus siitä, että GARTENGESTALTUNG JAKOB SIMONS on pestannut minut palvelukseensa.
  Alempi on todistus sotilaskuljettajan tutkinnon suorittamisesta. Siihen sisältyy muutama arvostelu. Kohtaan "Auton rakenne" on näköjään merkattu maininta "tyydyttävä". Näinkin voidaan sanoa; auto oli nimittäin venäläinen Gaz.

  Aamu kääntyy päiväksi, sade jatkuu. Juuri sopivan tehokasta maatiassadetta; ei rankkaa, vaan hiljalleen maahan imeytyvää. Jatkan päivää sisäoloissa, eli tupajumina. Sa nähdä, missä vaiheessa ajattaa venevajaan jotain puuhailemaan.