TAPAAMINEN JA KAAPPIEN UUMENISTA

  Eilen oltiin Mikkelissä, huomenna ollaan kans. Ja tänään myös. Sillä Anttola itsenäisyyden ajat ovat hamassa menneisyydessä. Mutta eilen oltiin Mikkelin keskustassa. Käytiin kaupassa muutamassa. Ja Minnan torikahvilassa.
  Olin saanut jo toista vuotta sitten Vuorisen Mortilta nuoruusvuosien kaverini Järvisen Maken yhteystiedot. Monet kerrat oli ollut mielessä hänelle soittaa, mutta aina se oli jäänyt. Keskiviikkona asia taas muistui mieleen, tartuin luuriin ja soitin. Sain Maken kiinni. Hän kertoi olevansa eläkkeellä, eikä ihmeempää kiirettä tiedossa, joten sovimme tapaamisen torille.
  Niin sitten tavattiin. Rapiat 50 vuotta ehti välissä hurahtaa. Kuvassa kolme vanhaa Mikkelin rockin alkuaikojen persoonaa, oikealta Make, Mortti ja allekirjoittanut. Kuva by Minna.

  Kahta heistä voi sanoa soittajaksi, yksi on rytmitajunsa ja sujuvan oppimiskykynsä turvin hetken pikku-Höfnerin kaulaa hyväellyt.
  Siinä vaihdettiin kuulumisia. Tai ei se sitä ollut, vaan käytiin pikaisesti läpi 50:n vuoden historia. Make kertoi vuosien tauon jälkeen palanneensa musiikin pariin, mm. jatsin ja Big Bandin merkeissä.
  Vähän kelattiin vanhoja. Palautin mieliin tapahtuman, mitä oli vastikään muistellut: Oli kai vuosi 1966. Olimme käymässä Maken kotona, Kalervon Lassi, Räihän Ruikku ja minä. Make laittoi levylautaselle virtuoosimaisen jazzrumpalin Gene Krupan levyn sanoen: "Kuunnelkaa, on aika kova rumpali". Musiikki alkoi kaikua, me huuli pöyreenä, että onpa melkonen jätkä kapuloissa! Kunnes Lassi, rumpalimiehenä, no ainakin -poikana, alkoi ihmetellä. Paljastui, että Make oli laittanut platan pyörimään 45 kierroksen nopeudella 33 ⅓ kierroksen sijaan, eli LP:n singlenopeudella. Kun totuus selvisi, pyöriskelimme lattialla tovin mahojamme naurusta pidellen.
  Tunnin verran siinä poristiin, sitten erottiin sillä mielin, että viimeistään ensi kesänä taas (taas ja taas!) tavataan.

  Kauppareisulta palattuamme nosteltiin tavaroita paikoilleen tupaan. Minä kiinnittelin seinille, mitä ylemmältä taholta määrättiin, ylempi taho täytti kaappeja astioilla sun muilla niihin kuuluvilla kapistuksilla. Hyllyjä tyhjennettäessä oli löytynyt tällaisiakin "aarteita":

  Samaten tämä venäjänkielisellä tekstillä varustettu sokeriannos. Mistä lie tuokin kaappiin eksynyt.

  Ei noita juttuja hävittää kannata. Sen sijaan aika paljon joutavaa kaapeista kyllä löytyi. Tuli samalla, maalailun kustannuksella, setvittyä nuo paikat. Nyt tietää, mitä missäkin on, mistä löytyy. Tietää, niin kauan, kuin muistaa.
  Minä ajelin pitkäksi venähtäneen nurmikon päivän päätteeksi. Tälle päivälle on luvassa sadetta, joten hetki ruohon leikkaamiseen oli mitä sopivin. Kun leikkuri päristen rannasta päin pihalle sörnäytin, ilmeni, että pupusisarukset Martti, Maija ja Väinö olivat kaikki kolme kukkapenkeissä aiheuttamassa itselleen mielihyvää, meille mieliharmia. Melkoista kyytiä vilistivät puput talon taakse. Jopa tavallisesti melko juro Marttikin. Ei tasausoperaatio heidän mielenrauhaansa pahemmin häirinnyt, sillä kun olin leikkurin venevajaan palauttanut, oli ainakin kaksi heistä jo nurmikolla ihmettelemässä, että mihinkäs se  eväs on kadonnut.

  Tänään kai "sisustellaan" tupaa, otetaan löysästi. Lukemattomia kirjojakin on lukemattomia. Huomenna pitänee, lopultakin, maalata leikkimökkiä. Polttopuun teko odottelee, jos tuntuu seinät päälle kaatuvan. Vesomistakin on.

  Torstaina lähdetään käymään kotona. Paluu on hieman epävarma. Tai ei tietenkään ole epävarma, paluu. Mutta sen ajankohta on. Riippuu muutamasta seikasta. Mutta takaisin tullaan! Luultavasti kokoonpanoon kuuluvat myös Iiris ja Elina. Äiti menee Piskolaan, Iiris tietysti tulee tänne. Tytön päiväkoti menee kiinni 19 päivä, joten Tiilikaiset tarvitsevat kaitsemisapua. Anna ja Joni ovat ilmeisesti tulossa saareen juhannukseksi, joten kyllä Iiris muutaman päivän meidän kanssamme viihtyy. Viihtysi varmasti pidempäänkin, mutta vanhemmat eivät ehkä raatsi olla erossa kovin montaa päivää.
  Reilun viikon kuluttua Elina täyttää 95 vuotta. Jospa pientä juhlallisuutta järjestettäisiin juhannuksena. Pitää Tainan ja Hanelin kanssa asiasta keskustella.

  Nyt täytyy laittaa kahvit tulemaan. Ei ollut näköjään keväällä minulta poistettu halki mennyt ja kuollut takahammas kahvihammas, koska ilmiselvää kolotusta tuntuu. Vaan ei hätää, se korjaantuu tuokion kuluttua.