KAALIKKO JA MUITA IHMEELLISYYKSIÄ

  Lepopäivä. Eilen tuli leikkimökin ulkomaalaus aloitettua, jatkettua ja lopetettua. Kulahti mokomassa seisemisen tuntia. Ensimmäinen kerros on aina työläämpää. Onneksi Hilppa rasvasi oven ja ikkunanpuitteet, samaten räystäslaudat. Tarkkuutta vaativat hommat sopivat paremmin naisimmeisille. Pääsääntöisesti.
  Tänään siis lepopäivä. Meinattiin eilen, että olisi lähdetty Hanelin kanssa Lietvedelle uistelemaan. Muuttui hovissa, kun illaksi on luvattu sadetta. Vaikka velj'-poijaan vene onkin puoliksi katettu, ei ole lystiä sateessa uistatella. Eikä sydänyön hämärässä sörnäytellä pariakymmentä kilsaa takaisin. Meinaan, että takuuvarmasti veneen tuulilasinpyyhin ei toimi.

  Hilppa katsoi äsken netistä tietoa parsakaalin kasvatuksesta.
  "Ne kannattaa suojata harsolla kaalikoilta", sanoi rouva tablettiaan tutkien.
  Minä puolikorvalla kuunnelen: "Mikä ne on, ne kaalikot?"
  "Mitkä ihmeen kaalikot?", nauroi Hilppa.
  Samalla tajusin, että kuullun ymmärtämisessäni on parantamisen varaa. Moka on verrattavissa siihen, kun serkkuni Susanna vuosia sitten ratkaisi lehden ristikkoa. Siinä oli kuva mustalaisleiristä. Kuvasta lähtevä sana muodostui seuraavaksi: Mustalaiskaveripiiri. Susanna, päätään raapien, kysymään siskoltaan Johannalta:
  "Mitä kummaa tarkoittaa musta laiska veripiiri?" Tässähän oli kyse nähdyn ymmärtämisen puutteellisuudesta.
  Vaan ei Johanna ollut sisartaan kummenpi. Kun luki jotain juttua puuhakkeesta, kysyi hän puolestaan Suskulta:
  "Onko puuhake jotain lapsille tarkoitettua toimintaa?" Nyt saattoi Johannan vuosien Australiassa asumisella olla osuutta erheeseen.

Joopa joo, kuvassa kaalikko, paremmin asiaa ymmärtävien mielestä kaalikoi.

  Hilppa lähti parsakaaliviljelmää ihmettelemään. Kohta hän tuli ilmoittamaan, että ylös tulevan kasteluletkun liitos oli irronnut. Minä katsomaan. Kyllä, putkiklemmari oli jäänyt kai kiristämättä tappiin. Ei kun työkalut vajasta, liitos kuntoon. Näin lepopäivänäkään ei saariolosuhteissa olla vapaita äkillisistä hätätöistä. Mm. putkimiehen hommista.

  Viikon verran ollaan maalailtu. Joku asiaa tietämätön olisi saattanut maalailla piruja seinille suunnitelmistamme kuultuaan, mutta ilman ylikäymättömiä vaikeuksi kaikki sujui.
  Huomenna malaa Hilppa leikkimökin sisäseinät ja -lattian. Hän kun mahtuu paremmin pienessä tilassa kääntyilemään. Ja minä vältyn lyömästä päätäni kurkihirteen, kattoon yleensä. Hilppa saatta kaalinsa kerran jos toisenkin satuttaa.
  Minä värjään uuni naamapuolen. Täytyy suojata paikat kunnolla; maali on mustaa. Kun nuo maalaukset tulevat tehdyiksi, lähtee ainakin 15 vuotta palvellut haalari saunan uuniin. Vaikka oikeutta tehden se pitäisi pestä ja laittaa kehyksiin. Niin monessa on vaatekappale ehtinyt olla mukana. Vaan kun taideteos vaatisi arvoisensa esittelytilan, jääköön tekemättä.

  Torstain asti on tarkoitus saaressa oleskella. Hollolassa muutama päivä, takaisin tiistaina tai keskiviikkona. Iiris tulee kanssamme, Anna ja Joni torstaina. Sitten onkin juhannus. Aattona mennään perinteisesti Tainan Hanelin luo kokolle. Samalla juhlistetaan, muutama päivä myöhässä, äidin 95-vuotista taivalta. Sattuu siihen saumaan sopivasti, kun läheisiä on lauma paikalla.

  Meidän pupukatraamme voi mainiosta. Kuuliljapuskasta hätistelin eilen yhden, lienee ollut Väinö, pois. Valinnan varaa ja runsautta ruokavaliossa on. Mahtaa pupuista tulla vankkoja jäniksiä.
  Eilen huomasin myös ilo-, tai suruasian, kuinka päin sitä nyt ajattelekaan. Oltiin nimittäin siinä uskossa, että viiden lapsen pesueesta on enää kolme jäljellä. Mutta kun kolme oli kaivon vieressä puputtamassa ruohoa, äkkäsin yhden korvaparin sojottavan esiin puna-ailakkikedosta! Eli saattaa hyvinkin olla, että kaikki viisi ovat hengissä. Mutta eivät ole esittäytyneet. Tuo neljäs kyllä olemassaolonsa paljasti, mutta ei vielä tehty sinunkauppoja. En siten tiedä hänen nimeään. Ja viides saattaa olla luonteeltaan introvertti anakoreetti, joten voi olla omissa oloissaan, käydä vain öisin verottamassa porkkanan naatteja.
  Tosiasiassa pupun nro. 4:n nimi paljastuu vasta juhannusviikolla; Iiriksen avustuksella nimet Martille, Maijalle ja Väinöllekin on saatu selvitettyä.

Kuvassa Maija kotiovellaan. Kuistin alla puput tuntuvat majailevan.

  Eilen otin illan suussa kuvan "puikkonoukasta". Siitä tuli, ilman mitään suodattimia tai isompia käsittelyjä tälläinen:

  Olen ennenkin huomannut, että kun nappaa pidemmällä putkella mökkirannasta kuvan järvelle päin, on vesi vihertävää. Johtuneeko valaistuksesta. Mutta tiedoksi: ei Saimaan vesi ole oikeasti tuon väristä. Onneksi. Menisi fraasi "Sinisestä Saimaasta" uusiksi. Vaikka ei tuo ruma ole vihreänäkään.

  Kahvit juuri hörpättiin. Hilppa askaroi hyötykasviviljemillä. Sadetta odotellaan. Illemmalla saunotaan. Ja ohi mentäessä leikkimökin kuosia ihaillaan.