Jossain vaalitaiston alkumetreillä Trump käytti kampanjassaan Niilon "Rockin' In the Free World"-biisiä, ilman lupaa, tietty. Niilo kielsi kappaleen käytön. Siitä kehkeytyi melkoinen sanasota miesten välille, mutta se on toinen juttu se.
Minusta kummankin ehdokkaan kampanjaan olisi sopinut Rollareitten ikiklassikko "Pain it Black!" Onkohan mustamaalaamisen maailmanennätys nähnyt päivänvalon? Ainakin rahalla mitaten, luulen.
Nyt on maalit maalattu, huomenna (Suomen aikaa) tiedetään, tuleeko Melania'sta USA:n 1. nainen, vaiko Bill'istä 1. mies.
Tuliko talvi nyt, vai tuleeko se joulukuussa, tammikuussa, tai ei ollenkaan? Ainakin pikkutalvi tuli, jatkuu edelleen. Alkaa saletisti vetelemään pienempiä järviä ja lahtipaikkoja jäähän. Luulen, että Merrasjärvellä ensimmäiset itsetuhoiset pilkkijät ovat viimeistään tänään kohtaloaan uhmaamassa. Merrasjärvihän on tunnetusti Lahden mittari jäitten tulolle, vakavien varoitusten aihe kaikille lapsokaisille.
Epäilen Hanelin uittelevan pikapuolin verkkonaruja venekoppinsa kohdille. Vaikka talvikalastus on hänellä entisajoista vähentynyt, lahdensuulla on mies pitänyt parin verkon jataa jokuset 40 vuotta. Haukea, säynävää, lahnaa, joskus sikaa, jopa taimenta, on tuo paikka antanut. Ennen, kun joka joulu Piskolassa käytiin. ja joka joulu oli kunnolliset jääkelit, olen lukemattomia kertoja käynyt velj'-Hanskin kanssa tuon pyydön, sekä monia muita verkkoja, kokemassa. Yleensä tapsana, joskus joulupäivän iltana taskulampun valossa. Ja aina on mukaan lähtenyt milloin minkäkinlaista kalaa.
Noita talviverkko-, jos kesäverkkoreissujakin on takana melkoinen määrä. Osa aika mieleenpainuvia, niin hyvässä, kuin pahassakin. Niitä olen tainnut joskus blogeissani muistella. Yksi palasi juuri mieleeni. Elettiin 1970-luvun puoliväliä. Oltiin joulupäivänä ajeltu Anttolaan. Lähdettiin illalla Hanelin kanssa katsomaan verkkojataa Kotilahdelle, eli Takalahdelle, siis Keljunlahden puolelle. Oli pikkupakkanen, mutta kova tuuli. Se puhalsi kaakosta, eli suoraan vastaan, kun taivalsimme vajaan kilometrin jäämatkaa. Kaksi yli kiloista säynävää verkoissa oli. Mutta paremmin muistan sen, että tuuli oli niin kova, että kun Hanelin lappaessa verkkoa avannon reunalle laitoin nahkarukkasen lapasineen otsalle ja käännyin tuuleen päin, piti viima sen paikoillaan.
Muuten: tuo Kotilahden apaja oli siihen aikaan idioottivarma säynävämesta alkutalvesta. Miten lienee nykyään? Ei ole tainnut Haneli verkkojaan sinne enää vuosikymmeniin uittaa. Muutenkin on hänen verkkokalastuksensa vähentynyt parhaista vuosista. Enimmillään muistan koettavana olleen yli kymmenen kahden verkon jataa. Viime talvina kai vain pari tuon aiemmin mainitun venekopin verkon lisäksi. Iskukoukkuja Haneli on ryhtynyt kevätalvisin aika tavalla harrastamaan. Isoja "hymypoikia" on niistä jäälle kiskonut.
En malta vielä olla kertomatta yhtä episodia talviverkkojen tiimoilta. Hanelilla oli siihen aikaan lumikelkka. Verkkoja oli laajalla alueella, Luonterillakin jokunen. Oli aika pakkanen, taisi olla helmi-maaliskuun taitetta. Meillä oli vaatetta tanakasti päällä, jaloissa huopatöppöset, ei kylmä vaivannut. Kun verkot oli koettu, päätettiin sörnäyttää Rantaharjuun juomaan yhdet oluet. Mutta Avokkaansalmessa tulikin ongelmia; oli vettä jäällä, oikein kunnolla oli hyyhmää lumikerroksen alla. Haneli ei hoksannut tarpeeksi ajoissa antaa hanaa, perässä oleva rekikin hidasti vauhtia, joten kelkka hyytyi jauhamaan tyhjää. Vesisohjo sen kuin lensi, kun yritti velipoika saada kelkkaa etenemään. Ei auttanut muu, kuin hypätä pois menopelin päältä, työntämään. Töppöset jalassa parikymmensenttiseen hyyhmään! Saatinhan me kelkka pitävämmälle pohjalle. Mutta arvannette, että tarve vaihtaa kuivat jalkineet voitti oluenjanon!
Se talvista ja kalastuksesta.
Jos minulla olisi heinähäkillinen rahaa....tai kyllä pyöröpaalillinenkin riittäisi....no, saattaisin pärjätä pienellä kanttipaalillisellakin, täyteen pakatulla, niin säilöisin valtaosan kahisevista merisuolalla käsiteltynä Avokkaan maakellariin. Lopuilla lunastaisin Hilpan hieman ennenaikaiselle eläkkeelle, ja veisin hänet Irlantiin, Shetlanninsaarille ja Islantiin. Sitten jouluksi kotiin. Tammikuussa lähtisimme Uuteen Seelantiin kuukaudeksi,sieltä kotiin mutkaten Tasmanian kautta. Kukkien kastelun jälkeen kaupunkikierros Euroopassa (Bratislava, Zagreb, Venetsia, Ajaccio). Sitten hakemaan toppavaatteet ja raappahousut Hollolasta ja Avokkaaseen odottelemaan päivän pitenemistä, auringon ilmaantumista horrosta poistamaan. Niin tekisin, jos minulla olisi henähäkillinen, eli ainakin pienpaalillinen rahaa.
Vaikka viimeinen olen mitään sanomaan,
Unelmista suurin on voida rakastaa,
Rakastaa - vaikka unelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti