tiistai 1. marraskuuta 2016

D

  Luultavasti vuoden toiseksi viimeinen reissu Avokkaaseen tehty. Näillä näkymin  vielä saareen mennään. Marraskuun puolenvälin jälkeen on mahdollisuus siellä viettää neljä päivää. Saattaa olla, että joulukuussakin käydään, jos jatkettu viikonloppu löytyy. Toisaalta, mikäli ilmat epäsuotuisiksi äityvät, seuraavaa visiitti ajoituu jonnekin ensi vuoden helmi-, maaliskuun taitteeseen. Aika näyttää. Asiat ovat kuitenkin sillä mallilla, että ei väliä, vaikkei saareen tänä vuonna päästäisikään; moottorivene on Hanelilla, soutuvene leppää vasten kyljellään Potinlahdessa, saunan pata tyhjennetty, etc.
  Kun eilisaamuna vein Hilpan autolle, piti lähteä usmuuttamaan kohti Piskolaa alla näkyvissä olosuhteissa.


  Hiljaista oli saaressa olla. Niin hiljaista, että kuuli kevyesti lintujen pierutkin. Yksi vene ja puutavaraproomu olivat ainoa muut vesilläliikkujat. Pienen räntähärmän sateli lähtöaamuna. Sikäli olisi mukavaa, jos tässä kuussa vielä pääsisi saareen, ja olisi jo lumi maassa. Minusta mustan veden sekä valkeiden rantojen ja puiden kontrastissa on jotain uskomattoman upeaa. 
  Josku kymmenkunta vuotta sitten oltiin saaressa joskus marraskuun lopulla viikko.LLunta oli jokusia senttejä, rantoja alkoi vetää jäihin. Loppuviikosta piti lähteä kylille roukavarantija täydentämään. Kuinka ollakaa oli satamalahti jäässä. Koulunniemeen hät'hätää päästiin, siitä kaveltiin. Oli siinä oma hohtonsa.
  Mielessä väikkyy, että kun Hilppa eläköityy, ollaan mökillä jäiden tulo. Eli sinne soudellaan, takaisin dallataan. Tuollainen muutos olosuhteisiin saattaa tulla yhdessä yössä, tai kestää pitkäänkin. Mutta jos vesi on tarpeeksi kylmää, ja tuulisten ilmojen jälkeen paukahtaa pläkkityyni 15 asteen pakkanen yöksi. aamulla on helposti miehen, naisenkin, kestävä jääkansi. 

  Eilen vaihdettiin talvikiekot kulkuneuvoon. Siltäkin osin saa talvi painaa päälle. Aamulla kävin optikolla ja silmälääkärillä. Nyt on uudet okulaarit valittu, toimitusta vartutaan.

  Vaalit ison veden takana lähestyvät. Vieläkö ne voivat likaisimmiksi loppusuoralla tulla? Ihme maa, kun siellä pärjää paremmin lokaa heittelevä. Kansa on jakautunut niihin, jotka inhoavat Trum'ia, ja niihin, jotka inhoavat Clinton'ia, sekä niihin, jotka eivät äänestä, koska inhoavat molempia. Eli maassa valitaan presidentiksi se, jota äänestäjien enemmistö ei inhoa. Oudolta tuntuvat, oudon maan vaalit.
  Löyhästi Groucho Marx'ia lainaten: "En haluaisi olla ehdolla vaaleissa, mitkä hyväksyvät minut ehdokkaakseen."

  Kun tulin äsken himaan, huomasin, että takapihalla on asuntojen väliaidat purettu, uusia aletaan jo asentelemaan. Tieto siitä oli, mutta kukaan ei ole ajankohdasta kertonut. Vaikka ei se mitään, antaahan äijien duunailla. Ei niitä itse talkoilla olisi kannattanutkaan tehdä; elementteinä kun tuovat, ovat hetkessä uusittu. Jos olisi talkoiksi jääneet, viimeisimpiä maalalitaisiin parin vuoden kuluttua. Optimistisesti arvioiden.

  Nyt lähden loihtimaan itselleni tonnikalasalaatin (nimikkoaineiden lisäksi raejuustoa, tomaattia ja oliiveja).

  PS. Blogin otsikko ei tarkoita Iso D:tä. Se tarkoitaa, että tämä on 500. blogi. "Mitä eroa sillä on vaikkapa blogiin nro. 400, tai nro. 250, tai nro. 100", minulta kysytään. "Samaa sontaa", vastaan. "Pakkomielteistä vuodatusta tai tyhjänpäiväistä jorinaa banaaliin tapaan banaaleista asioista, joskus fiktiivistä yritelmää ilman kantavaa profetiaa. Niistä on Peppen blogit tehty".
  Vaan väliäkö sillä; pääasia, että Peppe viihtyy. Ajankulua tämä on, joutilas tarvitsee puuhaa. Joten voipi olla, että toinen mokoma on vielä tulossa. En tietenkään rajoja asettele. Tulkoon, mitä on tullakseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti