Metsää pitää hakata ja uusia, suojelualueet ovat erikseen. Mutta pahalta se tuntuu, kun paikka, missä on vuosikymmeniä käynyt kulkemassa, on kuin pommin jäljiltä.
Vuosi sitten ihan läheltä, n. kilometrin päässä kyseisestä kuusikosta, oli hakattu pienempi "satumetsäläntti", paikka, mistä alla olevat kuvat otin jokseenkin 2 vuotta sitten.
Onhan noita metsiä ja kuusikoita näillä maisemilla vaikka kuinka paljon, mutta nämä paikat olivat minulle erityisen rakkaita. No, etsitään uusia.
Eilen aamu oli pilvinen, jopa hienoa tihkua ilmassa. Asentelin ensitöikseni jokusen pihakiven poluiksi tulevalle leikkimökille ja olevalle haikupöntölle.
Sitten kylvin nurmensiemenet tälle ja tiistaina laittelemalleni kulkutielle. Ensi kesänä voi ajella leikkurilla päältä. Mutta ei päältä ajettavalla, vaikka se nimensä puolesta hommaan hyvin sopisi.
Puolenpäivän maissa alkoi pilviverho vetäytä, arska pilkistellä. Hieman virisi myös tuuli. Puoli kolmen kantissa lähdettiin usmuuttamaan Hanelille. Katriina oli juuri tullut koulusta. Annihan asuu viikot Mikkelissä, Taina oli duunissa.
Vaan yksi oli joukosta kokonaan poissa; Kusti, vasta kuusivuotinen karkeakarvainen mäyris, oli tuupertunut maanantaina. Ilmeisesti sydän oli pettänyt.
Kusti Katriinan sylissä rantautumassa Avokkaaseen kesäkuussa.
Kyllä Hanelin perheellä on kohtuuttoman huonoa tuuria koirien kanssa. Viime syksynä menehtyi vain kolmevuotias ajokoira Pimu. Sydänvaivoihin sekin.
Pimu nuorena pimuna jussina 2013
R.I.P. molemmat.
Aiemmin ainakin yksi Hanelin ajokoira on hukkunut ajaessaan jänistä liian heikoilla jäillä. Nyt ovat perheessä eläkepäiviään viettelevä, nivelrikon runtelema, 13-vuotias Piki, joka saattaa vaivoistaan huolimatta intoutua entiseen ammattiinsa, eli ottaa ajut, ja kasvamassa reilut 4 kuukautta vipeltänyt Suomen ajokoira Hilu.
Hilu Katriinan kanssa pelehtimässä eilen
Toivomme Hilulle pitkää ikää, jänisrikasta elämää ja rusaasti ketun ajon jännitystä.
Tänään alkoi aamu melko tuulisena ja puolipilvisenä. Hilppa toimeutui puolukkaan, minä vesomaan. Hyvä oli aamusta metsään mennä; yön läpi puhaltanut tuuli oli pitänyt maaston kuivana.
Vesomisen lomassa huomasin, että vakipaikoille oli taas kanttarellejä noussut. Niinpä hain korin, keräilin selkää oikoessani loppuviikon syömäsienet.
Kuten kuvasta huomaa, on tuuli tuonut alkavan syksyn merkit joku päivä sitten siistiksi kehumalleni pihalle.
Hilppa poimi viitisen litraa puolukoita, vaikkei olisi, sanojensa mukaan, enää tarvinnut. Onneksi oli mökillä hillosokeria, eli hän teki saalista hilloa. Sitä voi vaikka taas jonkun purkin Annalle antaa. Iiriskin tykkää . Viime lauantaina veteli meillä makaronilootan kanssa puolukkahilloa ja sanoi: "Hymää tää!"
Nyt on syöty. Hilppa huilaa uunin kyljessä, minä naputtelen. Tänään en taida orjan kaapua enää päälleni laittaa. Kahvin jälkeen käyn katsomassa, löydänkö naapurin kertoman mäyrän/supin/ketun pesän. Sain siitä summittaiset koordinaatit, eikä alue suuren suuri ole. Mäyrä tai supi se varmaan on, koska siellä täällä on maata kaiveltu. Samoin parin päivän takaiset kalanperkeet ovat kelvanneet. Supia veikkaan. Vaikka ei se tieto mitään muuta. Karhu sentään olisi kiusallinen vieras näin pienessä saaressa. Otanpa kuitenkin kameran matkaan luontoretkelle, Jos karhu ilmaantuu, nähdään, kuinka hyviä luontokuvia mahanalus jalkoja täynnä oleva ja kalsarinsa liannut Peppe saa elikosta otettua.
Sen verran luoteesta hönkivä tuuli makuuhuonetta viilentää, että laitoin tulet uuniin. Leiviuuni lämpeni eilen. Siellä muhi sitten lihakaalilaatikko suunmukaseksi. Se on vielä ihan lämmin. Uuni, ei lihakaalilaatikko.
Huomenna, puheittensa mukaan, saapuu ilmalämpöpumppugubbe. Toivottavasti, että ehtii vähän perehtyä vempeleeseen ja saada kokemusta sen tehosta. Paikke laitteelle on vielä hieman auki. Kaksi vaihtoehtoa on mielessä. Pitää kysyä ammattimiehen mielipidettä. Kaikella kunnioituksella ammatinharjoittajia kohtaan: luultavasti puolueettoman sellaisen saan, koska asentaminen kumpaankin ajateltuun kohtaan on työn ja putkivetojen puolesta samankaltainen.
Uuniin kävin lisäämässä toisen pesällisen. Antaahan palaa rauhassa loppuun. Vähän meinaa minuakin ramaista. Taidan laittaa tämän ilmoille, oikaista hetkeksi sängylle kuuntelemaan tulen unettavaa kohinaa, minkä toisinaan katkaisee pihkapuun aikaansaama terävä poksahdus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti