Oli iso nuijakuukunen parin tenavan kanssa aitan eteen perustanut tukikohdan.....
....ja vaahteranalku kiilteli isoine lehtineen, kun sitä kusireissulla silmäilin.
Nyt on uunit palamassa, kosteutta poistamassa, lämpöä luomassa.
Kaksi viikkoa on nurmikko ollut leikkaamatta. Ei ole ihan ylettömän pitkäsi kasvanut. Huomenna iltapäivällä varmaan on kuivahtanut ajokuntoon.
Tänään vettä paistaa iltaan asti, on aikaa kirjoittaa. Koko alkava viikko on onneksi, ainakin povauksissa, ihan kelvollista alkusyksyn keliä.
Huomenna pitäisi tulla ilpinasentaja, samoin pihakivihivakka. Siitä jo loppuviikosta kyselin, kun myyjän ilmoittama 5-9 päivän toimitusaika oli aikaa umpeutunut. Sain kohta vastauksen, missä valiteltiin asiaa, luvattiin selvittää tilanne. Seuraavana päivänä tuli tieto, että valmistajalla on tavara vähissä, mutta myyjätahoa ei oltu asiassa informoitu. Nyt kuitenkin luvattiin, että tavara on perillä viimeistään maanantaina. Mailissa ei kuitenkaan ollut päivämäärää, toivottavasti se on huominen. Muuten menee suunnitelmat uusiksi. Tai ne mitään uusiksi mene, eikä ole "plan B:tä", jäävät vain kivet täällä kertaa asentamatta. Miten sen kanssa tulee toimeen, on asennekysymys, tuo asentamatta jääminen.
Leivinuuni on pian pellitkiinnivalmiudessa. Yhden reilun pesällisen vain korvensin. Huomisaamuna sitten kunnolla, ja lapapaisti tykötarpeineen (perinteinen kaava: lanttu, porkkana ja sipuli) muhimaan. Kun se kolmisen tuntia on aikaansa uunissa viettänyt, niin sillä puhuttelee nälkäistä pitkään.
Viikon menu sisältää myös koeluonteisesti savustettua broileria. Tai ihan oikeasti sen savustan, kokeilu viittaa siihen, että en ole lihaa ennen savustanut. Kalanliha poislukien, tietysti. En ole kuitenkaan öitäni valvonut pohtien leppälastun ja katajanoksan oikeaa määrää ja suhdetta kananhaikuttamisessa. Voi olla, että katajaa hieman normaalia enemmän kokeeksi tällään.
Äsken syötiin mukaan otettua eilistä lihamakaroonilootaa. Hilppa on päiväunilla, minä vahdin, kirjoitustyön lomassa, uuneja.
Kun rouva urkenee, keitetään kahvit, katsotaan joku tallenne, odotellaan, kun torppa lämpenee, kuunnellaan sateen ropinaa. Ja jos se lakkaa, niin sitten hiljaisuutta. Kuunnellaan.
Sen verran taidan tänään vielä tehdä, että käyn verkot lappamassa puikkareille. Jos vaikka aamusta kävisi laskemassa ne ammattiinsa.
Rauli-myrsky ja mylväys teki sähköjen anastamisen lisäksi tihujaan myös humalan suhteen; kaasi kelvoton yhden humalasalon, sen kaikkein korkeimman ja tuuheimman, jo valmiiksi vähän notkollaan olevan. Viikko sitten tein kiireissäni ennen lähtöä väliaikaisen tuennan. Huomenna pitää sekin korjata, laittaa känni kuntoon, hiprakka hahmolleen.
Tullessa oli joutsenperhe vastaanottamassa. Viisihenkinen ydinperhe oli. Aika rohkeita, tai ihmisiin tottuneita, ne ovat; laiskasti uivat syrjään veneen edestä. Muuten olisivat rauhassa saaneet olla, mutta pitihän meidän päästä laituriin, etteivät viikon eväät pääsisi kastumaan. Meininki on taas koko viikko pärjätä ilman kauppareissua. Ja pärjätään, kirkkaasti! Sieniä löytyy jatkeeksi, verkoista varmaan joku kala tulee, tai uistimesta. Hyvä, ettei jäädä viemäpuolelle.
Eli leppoisissa mietteissä alkavaa viikkoa odottelen.
Vielä vähän Iiriksestä. Hän sai päiväkotipaikan läheltä. Pikku-Huopalahdesta, varttitunnin kävelymatka päästä. Tyttö kävi Joni kanssa perjantaina tutustumassa paikkaan, aloittaa taipaleensa kohti aikuisuutta huomenna. Innoissaan tuntuu Iiris olevan, saa nähdä, kuinka lopulta käy. Hyvin varmasti, on sen verran terhakka tyttö.
Aamulla jäi juuri herännyt Iiris Hollolaan odottelemaan aamupalaa nakupellenä. Viimeistään neljän viikon jälkeen tavataan työn kaksivuotissynttäreillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti