Heitin Hilpan yhdeksäksi töihin. Aloin kirjoittamaan.
Räsäset siis olivat viikoloppukylässä. Mukavaa oli taas heitä tavata. Perjantai-ilta venähti pitkälle lauantaihin rupatellessa. Eikä ihan kuivin suin jutusteltu, pakko myöntää. Lauantai, kun lopulta porukka oli herännyt, kului kevyen ulkoilun, kevyttä tukevamman ruokailun ja kohtuullisen alkoholin läträyksen merkeissä. Eli aivan sivistyneesti, kaiken kaikkiaan.
Eilen vieraat alkuiltapäivästä lähtivät kohti Paraisia, vai Paraista? No, till Pargas, kun en ole varma. Helsingin kautta sörnäyttivät; heillä on siellä joku varasto vuokrattuna. Kolmisen vuotta ovat Paraisilla asuneet, mutta joitain tavaroita kuuuu vielä Stadissa lojuvan. Varasto on toki lähinnä Jennin huonekaluja, muita romppeita, varten; hänhän on tällä haavaa Saksassa duunissa.
Sille puheelle nyt jäätiin, että kesäkuussa, kun me ollaan Anttolassa, tulevat käymään. Me sitten myöhemmin Turun saaristoa purjeiden voimalla kiertelemään. Aika vähällä käytöllä kuulostaa heidän veneensä kyllä olevan. Sehän on aivan uusikin, vasiten Saksasta tilattu. Ja veneilyn takia he halusivat Länsirannikolle Hesasta muuttaa eläkepävikseen. Onhan siellä ihan eri mahdollisuudet harrastaa veneilyä. Mutta Ilun, perfektionistin, tuntien, ei ole yllätys, että hän on kaiken aikaa kunnostanut heidän uutta kotiaan. Se on melko iso talo, 90-luvulla tehty. Maalämmön he olivat heti asennuttaneet. Sitten hra. Räsänen oli omakätisesti sisäpulelta fiksaillut; tapettia, maalia, etc. Ilu ei muuten ole ihan tolkuton turvelo käsillään tekemään. On mm. puuhommista aina tykännyt, yhden vanhan puupaatinkin sisäpuolelta uusiksi rakentanut. Mahongista, mistäs muusta? Ja viimoisen päälle työkalut, materiaalit, mies aina hankkii. Viime kesän oli ollut vuorossa talon (puuvuorattu) ulkomaalaus. Eli yhden viikon purjehdusreissun, pari viikonloppuretkeä, olivat kai koko kesänä tehneet. Tulevana suvena pitää kyllä mennä venettään testaamaan.
Siinä siis meni viikonloppu. Ei juuri tullut uutisia katselta, kuunneltua. Minkä vähän lehteä aamuisin selailin. Mutta ei kai maailmalla ihan hirveitä ole tapahunut? Minkä nyt terrorismistirikoksesta vangittavaksi suomalaismiestä Lontoossa esitetään. Ja ryhmäkannetta Carunaa vastaan harkitaan. Denver Broncos on voittanut Super Bowlin. Nordean maksuliikenteessä häiriöitä tämän päivän aikana. Ja tuossa kilsan päässä asuva Aino-Kaisa Saarinen on äitiyslomallaan joutessaan opettanut maahanmuuttajia hiihtämään, kun kuulemma meinää seinä kotona kaatua päälle. Ja ihan uusi talo! Siinä kai tärkeimmät uutiset, noin äkkiä selattuna.
Kohta pitää etsiä jääkaapista evästä; eikö sieltä jotakin vieraiden jäljiltä löytyne? Sitten voisi vaikka katsella tallenteen, pari. Viikonlopun tarjontaa ei tietysti nyt tuijoteltu. Oli tähdellisempää tekemistä. Taidan aloittaa "Prey'n" päätösjaksosta. Hilppa sen eilen livenä katseli. Ihan kelvollinen englantilaissarja, kliseinen aihe, toki. Luulen, että ratkaisu ja loppuhuipennus ei tule yllärinä, sen verran olin viikko sitten haistelevinani. Shetlandsaarten murhien lauantain jakson voisi iltapäivällä tuijottaa. Niissä riittävästi tuota herkkua, luulen.
Ulos en kyllä nokkaani pistä, minkä postilaatikolle ja illansuussa autolle, kun lähden Hilpan töistä noutamaan. Vaikka tuo liikkuminen on tavaksi tullut, rajansa masokismillakin.
Kun ei tullut kuvia viikonloppuna oteltua, pari otosta Räsästen ja meidän laskettelumatkalta Åreen joskus 90-luvun alkupuolella. Ilu, Jenni ja minä tauolla.
Muut, paitsi kuvan ottaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti