Kaimaani muistelee kuulleensa Luukkosen Hannulta, että Iison kissa oli vanhuuttaan tullut siihen kuntoon, että se oli lopetettava. Tiusasen Tane oli tehtävän suorittanut. Sitten Oma-kissa haudattiin asiaankuuluvin menoin, ja siirryttiin pankin kerhohuoneelle muistotilaisuuteen. Kuvassa näkyy palavia kynttilöitä ja muutamia puteleita muistojuomia, joten pieteetillä tilanteeseen oltiin kokoonnuttu. Kaimaani Eerikäinen mainitsi, kun äsken viestittelimme, että muistotilaisuudessa oli läsnä aivan eri poliittista näkökantaa edustavia henkilöitä. Näin minäkin entisen Anttolan koin. Immeisen puoluepoliittista vakaumusta ei juuri nähnyt, kuin siitä, kävikö hän makkaransa ja tupakkinsa hakemassa Suur-Savosta, Koistisen kaupasta, vai Savonseudusta. Ja ystäviä oltiin; aatteet tappeli, ei miehet, tai naiset. Toki Anttolassakin esiintyi tiettyä jakautumista "parempaan" ja ei ehkä "huonompaan", vaan "tavalliseen" väkeen. "Paremmassa" olivat mm. kunnanjohtaja, kunnanlääkäri, opettajat, kauppiaat, pappi, apteekkari, pankkien henkilöstö, kaulusköyhälistö ylipäätään. "Tavallisia" olivat sitten kaikki muut. Mutta mikäli oikein muistan, ei tuo jako ollut mitenkään erityistä ristiriitaa aiheuttava. Se oli aikansa käytäntö, eikä rajoittanut kanssakäymistä osapuolen välillä. Sitä paitsi Anttolan johonkin "ryhmään" kuuluvat sosiaaliset tai näkemykselliset "kekkerit" olivat melko harvinaisia.
On pankkimaailma rehdissä 45:ssä vuodessa muuttunut! Toki oli kyse pienen kylän pienestä yhteisöstä. Tänä päivänä kun kuulee itseäni lähellä olevalta taholta millaista meno on, voi vain ihmetellä, että olenko elänyt nuokin entiset ajat. Nykyään kun pankin ykköstehtävä ei ole antaa lainaa, talletusten ottamisesta puhumattakaan. Nyt pitää myydä vakuutuksia ja sijoituksia!
Ennen, kun pankit ansaivat pääasiallisen tuottonsa anto- ja ottolainauksen erotuksesta, oli pankin konttoreita tuhkatiheään, Anttolassakin kolme, kaupungeissa joka korttelissa ja lähiössä. Ne kaikki kannativat. Sitten tapahtui minulle, finanssielämästä mitään ymmärtämättömälle, jotakin käsittämätöntä; pikku hiljaa toimipisteiden, sitten pankkien, määrä väheni hurjaa vauhtia. Mikään ei enää kannattanut. Kohta ollaan totaalisessa nettipankiajassa. Ja käteinen häviää tyystin jollain aikajänteellä. Se on nykyaikaa, enkä minä sitä vastaan taistele. On vaan niin paljon sellaisia jäljellä, joille nuo muutokset ovat enemmän kuin "hallaa". Ja, pakko sanoa, mieluumin eläisin ajassa, jolloin pankin kerhohuoneessa vietetään asiakkaan lemmikin muistotilaisuutta, kuin ajassa, missä pankkiin pääsemiseen tarvitaan ennalta sovittu aika, ja lainan saantiin vaaditaan kymmeniä arkkeja käsittävä selvitys taustoista. Se ei tietenkään, tuo selvitys, ole pankkien, vaan menneillään olevan ajan syy.
Näin minä asiat koin, ne muistan. Mikäli olette eri mieltä, te muutamat "vanha-anttolalaiset", jotka ehkä tämän luette, kertokaa toki omat vaikutelmanne. Ja tuosta pankkimurroksesta en tosiaan yhtään ymmärrä. Jos siis joku tietää, mikä teki yht'äkkiä pankkikonttorit kannattamattomiksi, kertokaa, pliis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti