Kun aamut valkenevat näille vuosin jo ennen kahdeksaa, sörnäytin hyvissä ajoin Messilän rantaan. Kapineet jalkaan, siitä jäälle ihmettelemään. Rannoilla oli lumen alla paksulti sohjoa ja vettä. Lumikengät kuitenkin kantoivat, ihan hyvä kulkea. Sohjo kyllä pyrki tarttumaan kenkiin, vähin jäätymään myös. Muutaman sadan metrin päässä sohjo loppui, oli vain pakkautunutta lunta parisenkymmentä senttiä. Tuuleskeli himpun, lännestä. Sen verran, että objektiivin vaihdossa meinasivat näpit jäätyä. Kun ei vissiin veri kierrä kuten ennen muinoin.
Messilän kartano näytti olevan paikoillaan.
Muutama pilkkimies, joku nainenkin seassa, ulapalla istuskeli, kairaili, pilkkejä viritteli. Jokunen hiihtelijä oli matkalla Enonsaareen päin. Ei huvilaravintola varmaan auki ole? Mitä lie hiihelleet.
Enonsaaren huvilaravintola.
Muutamalta pilkkiäijältä kysäisin jään vahvuutta; yli 30 senttiä rautasellaista kuului olevan. Hyvä, luultavasti päästään ensi kuussa Avokkaaseen ilman hydrokopteria.
Tunnin, vähän toista, tallustelin. Kun olin autolla alkoi pilvipeitekin hieman repeillä. Jossain vaiheessa viikolla on lupeissa oikeasti aurinkoisempaa, pitää silloin lähteä uudestaan, ottaa vaikka kahvia ja retkituoli messiin. Messiin Messilään, nääs.
Messilän lomamökkejä rinteiden välissä.
Paluumatkalla kävin K-Marketista palan grillikylkeä. Nyt, kun olen tovin kirjoittanut, taidan loihtia ruokaisan salaatin: Salaattia, tomaattia, paprikaa, oliiveja, säilöttyä maissia ja grillikylkeä. Sillä pitää pärjätä illan lihasoppaan asti. Hilpalla on tapana tehdä maanantaisin iso kattilallinen keittoa, milloin liha-, milloin (siskon)makkara-, milloin sieni-, milloin mitäkin soppaa. Hänellä on tiistaisin työaika yli kuuteen, on siis valmista evästä, kun kotiin tulee. Sitä keittoa on pariksi päiväksi, ehkä minulle vielä kolmanneksi. Kyllä kunnon kotiruoat on hyviä!
Puhelin soi juuri äsken. Jo soittoäänestä tunsin, Ruikku kaipailee. Ei sillä ihmeempiä asioita ollut, sitä vaan soitteli, että viime yön täysikuun innoittama (Hesassa on vissiin ollu yöllä pilvetöntä?) muisteli meidän muinoista Unionin keikkaa. Olen siitä varmasti jossain blogissani kertonut, mutta kerrataan pääkohdat.
Oltiin talviaikaan kahdestaan Avokkaassa. Meillä oli pönikkä kiljua matkassa. Saatiin iltana eräänä päähämme, että lähdetään kirkolle kaljalle. Ei ku matkaan! Jostain syystä, olisko ollut napakan pakkasen vuoksi, laitettiin vielä normaalin vaatetuksen päälle isoisäni Pekka Karppisen jäämistöstä froteiset kylpytakit. Toinen oli sini-, toinen punavoittoinen värityksetään. Kolmen litran muovikanisteriin kiljua, ja taipaleelle. Täysikuu, askel keveä oli nuorten poikain. Kun reilun kahdeksan kilsan menomatkan loppupuolella meinattiin kiljutömpsyt ottaa, ei se piru tullut pönikästä ulos, oli jäätymään päässyt. Eihän me häkellytty. Suunnistettiin Unionin baariin, pistettiin "poika" patterin päälle sulamaan, ja käytiin ostamassa oluet. Eikä, muistaakseni, kukaan asusteitamme tai eväitämme ihmetellyt. Ainakaan pahassa mielessä.
Sellasta oli ennen, mutta nyt on nyt. Hienoja muistoja noista ajoista vaan jäi. Niillä elää pitkälle, vaivaistalon uumeniin saakka. Jos sinne on tie johtaakseen.
Tuossa vielä Riston kanssa puhuttiin, että noita vanhoja aikoja pitää vielä verestää Anttolassa. On siitä puhuttu ennenkin, monet kerrat. Ruikkua ei kuitenkaan tahdo saada likkeelle sieltä "piäkaapunnista". Pitää kait joskus lähteä asiaa tehden se hakemaan kotoaan matkaan. No, aika näyttää.
PS. Nuo kylpytakit ovat yhä tallessa, ihan ehjinäkin. Käytin ne joku aika sitten kotona pesukonetta moikkaamassa. Niin, että jos tulevina talvina esiintyy tarvetta ampaista "Anttolan autohuolta ja kahvio"-nimiseen baariin (ent. Union) iltakaljalle, on matkavarustus, kiljua lukuunottamatta, kunnossa.
PPS. Nyt on aika lähteä rakentelemaan mainitsemaani lounasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti