Meillä ei Weiblingen'issa ollut edes levysoitinta, mutta saimme silloin tällöin käydä samassa rakennuksessa asuvan saksalaisen puutarhurin kämpässä levyjä kuuntelemassa. Tuo silloin kai n. kaksvitonen liehuletti oli hippi, aina habitustaan ja kukkamaalauksin koristeltua kleinbussiaan myöten. "Heart of Gold"-hitti nosti Niilon ihmisten tietoisuuteen. Muistan, kuinka eräässä discossa, oliko se Weiblingenissä vai jossain lähikylässä, sitä jaksa muistaa, silloin tällöin viikonloppuisin käydessämme kinusin aina dj:lta Niilon musiikkia. Siihen pisteeseen asti, että hän meinasi lopulta hermostua.
Kun Riston kanssa "lainakämpässä" levyjä kuunneltiin, teki "Words (Betveen the Lines of Ages) meihin ehkä suurimman vaikutuksen. Jollen aivan väärässä ole, hankki Ruikku tuolla saksan reissulla ainakin Frank Zappa'n levyjä.
Olimme 1977 kesällä käymässä Helsingissä; Hilppa, Jarno ja minä, sekä Siitoset Jatta (Hilpan isosisko), Masa ja Minna. Linnanmäellä ja Korkeasaaressa lasten kanssa käytiin. Yövyimme Ilun ja Maijan luona kaksiossa Lauttasaaressa. Sopu sijaa antoi; kuusi aikuista ja kolme lasta, ei tehnyt tiukkaakaan. Illalla muut (aikuiset) litkivät hillitysti viiniä. Minä oli surukseni/ilokseni??? antibioottikuurilla tulehtuneen ja mätimään äityneen säärihaavan vuoksi, joten pysyttelin mehulinjalla. Ja kuunteli Ilun hankkimaa, minulta vielä puuttuva LP:ta "American Stars'n Bars". "Like a Hurricane" erottui heti joukosta. Levyn, totta kai, hankin pikimmiten myös itselleni.
Vaikka välillä oli pitkiäkin kausia, milloin musiikin kuuntelu jäi vähälle, Niilon levyt pyrin aina hankkimaan. En musiikkilehtiä lukenut, asioita aktiivisesti seurannut. Yleensä radiosta tai sanomalehdista sain selville tiedon uusista julkaisuista.
Vuonna 2001, 1. heinäkuuta usmuutettiin Hartwall-areenaa Niilon ja Crazy Horse'n konserttiin, Hilppa, Anna ja minä. Oli olevinaa kiire, piti vielä poiketa Mäntsälän Shellillä jotain puraisemassa. Tuli siis ajettua hieman riskisti. Kun pysäytimme Shellin parkkiruutuun, kurvasi viereen siviili-Golf. Sieltä nousi harteikas herrasmies, ja sanoi: "Poliisista päivää. Taisi tulla ajettua turhan lujaa. Tulisitteko hetkeksi autoon". Niinhän siinä sitten sakot saatiin. Siis sain. En muista summaa, mutta kirpaisihan se. Tuossa hienossa konsertissa paikkamme olivat toiseksi ylimmällä rivillä katsomon vasemmalla laidalla. Takanamme istui siinä kolmivitonen, tummaan pukuun ja kravattiin sonnustautunut mies. Eikä ihan leivän jäljiltä! Ei hän mitään häiriötä aiheuttanut. Hävisi välillä vähäksi aikaa, kai paukuille. Jälkimmäisen puoliskon aktista kaveri kuorsasi vienosti. Ajatteli, että oilsi tullut halvemmaksi nukkua kotona.
2008 konserttiin mentiin myös Annan kanssa, nyt oli Jonikin mukana. Olin heille ostanut häälahjaksi liput tilaisuuteen. He asuivat jo silloin Kivihaassa, joten kävelimme tuon muutaman kilometrin matkan Areenalle. Niilolla oli kiertuetta varten haalittu kokoonpano. Ihan hyvä sessio. Erikoisesti jäi mieleen se, kuinka joku permantokatsomosta alusta asti huuteli "Old Man!, Old Man!", ja kuulikin sen lopulta. Myös hieno versio kappaleesta "Cortez the Killer" sytytti. Ja encore "A Day In The Life" yllätti minut, kun en ollut kiertueen aiemmista konserteista lukenut.
Kaisaniemen 2013 konsertista teki minulle ikimuistoisen se, että siellä tapasin naamakkain Rohusen Matin, liki 40 vuoden pikku paussin jälkeen! Anna oli sielläkin kanssamme.
Voin ottaa kunnian muutaman henkilön "käännyttämisestä" Niilo-ihmiseksi. Eikä "käännyttämistä ole tarvinnut suorittaa "näännyttämällä".
Annan varmaan olettekin jo huomanneet. Hän alkoi joskus teinarina kuunnella levyjäni. Ensimmäinen ihastus oli "Down by the River" albumilta "Everybody Knows This Is Nowhere". Sitten koko Harvest-levy.
Rohusen Markku kertoi minulle viime kesänä, että hänellä avautuivat silmät meillä Anttolassa (Pennilässä) "After the God Rush'ia" kunnellessa. Luulen, että sieltä veljesä Mattikin ensikosketuksen sai.
Keväällä 2012, Igorin 60-vuotisjuhlissa, tapasin erää nuoren naisen, joka oli seurustellut meidän Jarskin kanssa, kun he olivat jotain 17-18 vuotiaita. Hän oli jonkun lähetystön, taisi olla Lahden Hiihtoseura, mukana. En tyttöä heti tunnistanut, mutta hän tunsi. Tuli puheilleni, ja kertoi, kuka on. Hetihän asia selvisi. Siiä kuulumisia vaihdellessa hän kysäisi, että vieläkö kuuntelen Neil Young'ia? Minä tietysti myönsin. Hän tunnusti, että oli Jarnon kanssa levyjäni muinoin kuunnellessaan ihastunut Niiloon, ja suhde oli oli yhä edelleen vahva.
Olen siis ainakin muutaman saanut ohjattua "oikealle tielle". Siitä ole ylpeä!
Muutamia ensikuulemalta "kolahtaneita" biisejä ovat ainakin "Cortez the Killer" Zuma'lta" 1975, Trasher" Rust Never Sleep'iltä, 1979, "Tranformer Man" Trans'ilta 1982, "Crime in the City" Freedom'ilta, nimikappaleversioiden lisäksi 1989, albumit Ragged Glory 1990 ja Mirror Ball 1995 kokonaisuudessaan, "Unknown Legend" Harvest Moon'ilta 1992....., niitä on niin paljon, että jätän tähän.
Aamulenkin loppumetreillä innostuin biisin "A New Day For Love" albumilta Monsanto Years innoittama muotoilemaan päivän mietelauseen, lauseen, joka sopii joka päivälle:
Mikäli haluat tehdä maailmasta paremman paikan, tänään on huono päivä olla tekemättä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti