MIELENILMAUS, KIELEN SOLVAUS

Huomenna on Suomessa mielenilmaus. Hyvä niin. Näin työelämästä vierottuneena ilmaisen mielelläni mieleni etämielenilmaisuna. 

Siis: 

Olen mielestäni ilmaissut mieleni, jo vuosia. Niin, että mielenilmaisuni, ilman että ilmaisen huomenna julkisesti mieleni, pitäisi olla selvä. Selvä siinä mielessä, kenen mieltä vastaan mielenilmaisuni etänä kohdistuu. 

Voiko asian selvemmin mielenilmaista?

Pääministeri aikoo ilmeisesti hypätä isojen valtiomiesten huosuihin muutaman kuukauden kokemuksella. Housuista en tiedä, mutta saappaat ovat kyllä monta numeroa liian isot. 

Ei ainakaan minua vakuuta tapa, millä hän valtikkaansa käyttää. Siitä roikkuva porkkana on näet tarkoitettu vain muutenkin pärjäävälle kansanosalle.

Mutta Sipilä on puheensa pitänyt. Ei siinä mitään. Aikaa laupeudessaan ammattiliitoille jokusen on päivän antanut. 

Luulen, uskon ja toivon, että sapelikalistelu loppuu. 

Uskon, luulen ja toivon, että kukin osapuoli kokee olleensa tarpeeksi tiukkana, jotta voi nyt kasvojaan menettämättä saattaa asiat sovinnon kautta kohdalleen.

Toivon, luulen ja uskon, että maahan saadaan tilanne, missä tulehtuneet paiseet on puhkaistu, tilanne, mistä paraneminen alkaa. 

Sitä vaan politiikasta mitään ymmärtämättömänä ihmettelen, missä työnantajapuolen vastaantulo on?

Vai eikö sellaisia pääministerin mielestä kaivatakkaan?

Osa rakkaista kansalaisistamme on sitä mieltä, että huominen mielenilmaus on väärin, asiaton ja tuomittava. 

Entä jos joltain tällaiselta tuomitsijalta oltaisiin vaihtamassa suuhun alpakkalusikkaa hopeisen tilalle, häneltä kysymättä?

Tai jos eräältäkin mielenilmaisua paheksuvalta lohnaistaisiin muutama prosentti tuloksesta, pakkokeinoin?

Eivätkö he älähtäisi? Eivätkö kokisi vääryyttä kohdanneensa? 

Epäilen.

Mutta elekeepä suotako venettä lepikkoon!

Toivottavasti huomisen jälkeen, kun mieli on ilmaistu, on myös mieli ilmattu. Joten asioista sopimaan. 

Sopivasti. Sopuisasti. Sulavasti.

Tai.

Salakavalasti. Sotaisasti. Surkuhupaisasti. 

Päättäjät, siinä teille kolme ässän konstit valittavaksi.

Ja tässä ohjeita sivulta "Savolaisjuttuja":

Mieltä olen nyt ilmaissut, kieltäkin solvannut. Eemil Nestor Setälä varmaan pyöriskelee haudassaan. Ei tietysti ainoastaan minusta johtuvista syistä. Mutta kieli muuttuu, kaiken aikaa, yllättävän nopeasti.

Minä kuitenkin yritän kieltä runnella vanhemmilla ilmauksilla, dissatkaa ja lanatkaa vaan, mä en maindaa.

Ps. Kielioppitunneilta on jäänyt mieleen ainakin kaksi asiaa.

Muistisääntö: "Osta kiikari, sillä näet nimittäin."

Esimerkki väärästä ilmoituksesta: "Myydään talo peltikatolla."

Päivittäin näkee nykyäänkin otsikoita malliin:

"Käyrän mutkassa 1976 syntynyt nainen suistui ojaan ja menehtyi."

Sillä kukapa näin vaikeaa kieltä, kuin suomi on, osaisi edes puhua, saati sitten kirjoittaa?