KUKA TIETÄÄ MITÄ?

Mistä tietää, kuka tietää? Mitä tietää? Miten tietää? Miksi tietää? 

Viisaalta, paljon lukeneelta, laajasti sivistyneeltä vaikuttaminen on tänä päivänä helpompaa kuin ennen. Vaikutuksen tehdäkseen ei tarvitse kuin googlettaa joku tieto, jakaa someen, jakaa omana tietonaan, ei sivustona. 

Ennen piti sentään nähdä vaivaa hankkiakseen tietoa. Eikä sitä juurikaan hankittu snobbailun vuoksi, vaan asiat luettiin sivistyäkseen, kouluttautuaakseen, työn vaatimuksesta.

Sillä tavalla hankittu tieto jäi kaaliin, pidemmäksikin aikaa. 

Nykyisin kirjoitettua tietoa on vaikea todeta "oikeaksi" nopesti hankitun ja nopeasti häviävän asemesta.

Tuollaiseen "itsensä ylentämiseen" aika moni, allekirjoittanut mukaanlukien, syyllistyy usein. Tilaisuus tekee varkaan, helppous houkuttaa.

Mutta kaikkea pitää tarkastella kriittisesti.

Esimerkki: 

Jos kirjoitan, että tuo on possessiivisuffiksi, saattaa jokunen uskoa, että sen todella tiedän. 

Mutta jos kirjoitan, että kineettinen kaasuteoria ja statistinen mekaniikka ovat tärkeitä termodynamiikan ilmiöitä tutkittaessa, arvaa pöllömpikin, että Lehkonen, kele, on tuon justiinsa googlannut! 

Tieto on tottakai hyvästä, tietty. Oli se miten, miksi, milloin hankittua. Aina tiedosta jotakin jää nuppiin. Edes se, mistä sen parhaiten löytää.

Jos kaikki, mitä olen lukenut, katsonut, kuullut, olisi jäänyt muistiin, olisin varsinainen ensyklopedia. Mutta kun ei ole jäänyt paljoakaan, en ole. 

Sitä paitsi hippokampukseni, niin vasemman-, kuin oikenpuolisenkin, työskentelyssä on alkanut esiintyä vajaatoimintaa (googlettiko tuo pirun Pertsa taas, miettikää sitä?). Joskus saa hakea itsestäänselvyyksiä, vaikkapa jonkun maailmanluokan artistin nimeä.

Toisella kertaa yllättää itsensä tokaisemalla, että "Friday on my Mind" oli aussibändi"Easybeats'in" hitti vuodelta 1966.  Tai että niittyleinikin tieteellinen nimi on "Ranunculus acris".

Enkä noita tietoja tarkistanut, ihan oikeesti. Mutta huomenna jonkun kysyessä Niittyleinikin latinalaista nimeä, luultavasti kelaisin hetken.

Siinä mielessä ihmiskunta on tiedon valtakunnan portailla, että älypuhelimet ja tabletit ovat suurimman osan saatavilla. 

Se vain vanhaa miestä harmittaa, että aina vähemmän ja vähemmän painetaan/tarvitsee painaa muistiin. En tiedä, millainen vaikutus immeisen aivotoimintaa lukemisella ja luetun muistamisella on, ei kuitenkaan huonontava, otaksun. Pitäskö googlettaa?

Joku viikko takaperin oli Nybergin Arskan ohjelmassa yhtenä vieraana Hannes Markkula, Murha-Markkulanakin tunnettu. Hänhän on Suomen tunnetuimpia rikostoimittajia, eläkkeellä jo tosin.

Hän kritisoi nykytoimittajia siitä, että ei enää lähdetä tien päälle, vaan etsitään jutun juuret tietokoneelta. Ei ole enää omaleimaisia ja faktaan perustuvia artikkeleita, kun ei ole enää niiden kirjoittajia. 

Totta varmaan, ainakin toinen puoli. Ja lähdekritiikki näyttelee yhä suurempaa osaa, niin lukijoiden, kuin kirjoittajienkin kohdalla.

Lähdekritiikistä puheenollen: Jos ihmisillä sitä riittävästi olisi, somen sivustot olisivat vähemmän pullollaan perätöntä, perusteetonta, väärää ja asiatonta jakelua. Siellä olisi mukavampi välillä piipahtaa.

Lähdekritiikki on tärkeä asia. Mutta yhtä tärkeä, jollei tärkeämpi, on itsekritiikki. Muistakaa se, Peppe myös!

Nostakaamme siis empiirinen tutkimus sille kuuluvalle jalustalle, upottamatta kuitenkaan tietokoneita, tabletteja ja älypuhelimia anturavaluun.

P.S. Aamun Etlari kertoi, että Litmasen Jarin patsaan päälle oli lauantaiyönä puettu Ku Klux Klan-asu.

 Teko on mauton, häpeällinen, kaikkea muuta kuin humoristinen, ja osoitus tekijöidensä tuhoutuneiden aivosolujen järkyttävän suuresta määrästä.

En, olosuhteista johtuen, ole pystynyt tekijöiden aivosolutuhon määrää empiirisesti toteamaan. Mutta oletus on perusteltu, ja sitä saa lähdekritisoida.

P.P.S. Aasinsiltana termodynamiikasta: Entropia ilmaisee epäjärjestyksen määrän systeemissä. 

On olemassa vaara että entropia suomalaisessa yhteiskunnassa lisääntyy. 

Siinä hallitukselle uutta painiskeltavaa maahanmuuttajien tilanteen ja työmarkkinasovun lisäksi. En heitä kadehdi, mutta itse ovat tiensä valinneet.

Kuvassa esimerkki etropiasta Pertsan työhuoneessa (johti täydelliseen remppaan pari vuotta sitten).