Olen tuumiskellut, kun aikaa on, mihin ryhmään, yhteisöön, puolueeseen, järjestöön, ompeluseuraan, kahviporukkaan, tai muuhun pippaloon liittyisin.
Minulla on siis aikaa miettiä tuollaisia, samoin olisi aikaa viettää aikaa jossain edellä luettelemieni kaltaisessa joukkiossa.
Mietitäänpä ensin, mihin jo kuulun:
- kuulun kirkkoon. Koska en laiskuuttani ole koskaan saanut aikaiseksi siitä erota. Kuulun kai lopun elämääni. Ei siitä haittaa minulle ole, jos ei hyötyäkään.
- kuulun Amnesty Internationaal'iin. Se pitää sisällään kuukausittaisin maksamani pienen avustuksen, muutaman kerran vuodessa ilmestyvän lehden, pari rintamerkkiä ja hyvän mielen.
-kuulun fb:hen. Se pitää sisällään mukavia tietoja kavereilta ja kavereista, mukavia, vähemmän mukavia sekä syvältä olevia tietoja ryhmäläisiltä ja ryhmäläisistä. Samoin myriadeja jakoja (mistä niitä sinne putkahtaakin?!). Osa niista on asiallisia ja aiheellisia, osa ei. Harvoinhan niitä on ainoastaan minulle jaettu. Mutta voin tässä ilmoittaa, että osaan itsekin lukea ja selata mediaa, kiitos. Fb pitää sisällään niin hyvän, kuin pahankin mielen.
- kuulun Twitter'iin, Instragamiin, You Tube'en ja Whatsapp'iin. Ne eivät pidä sisällään mitään, minulle, sillä olen passiivikäyttäjä passiivisimmasta päästä. Paitsi Whasapp'ia joskun käytän.
- kuulun avioliittoon. Kuulunut yli 40 vuotta. Vieläpä samaan. Luulen kuuluvani vastakin. Olen tähän mennessä niin paljon töppäillyt, ja kestetyksi tullut, että en usko enää sellaisiin saavutuksiin yltäväni, mitkä saisivat Hilpan lukot vaihdattamaan.
Entä mihin voisin/en voisi kuulua:
- poliittinen puolue tai järjestö. Olen vasemmalle suuntautunut epäpoliittinen henkilö. En voi kuvitella kuuluvani mihinkään poliittiseen liikkeeseen, koska se sitoisi ja asettaisi omia rajoitteitaan.
- Greenpeace. Sama käänteisesi, kuin kirkon kohdalla; en ole toimeutunut liittymään. Seuraan kyllä toimintaa ja tiedotteita. Voisin kuulua joukkoon.
-Lions-Club'it, Rotaryt, mitä niitä onkaan. Koirasmarttojen toiminta kaikkine hyvine periaatteineen ja auttamisineen on ollut minusta keino tekeytyä hieman paremmaksi, kuin onkaan. Kaikella kunnioituksella, kaikki Jellonat ja Rotarit, no thanks! Toisekseen>; oletan, ettei minua noihin mainitsemiini helposti valittaisikaan. Hyöty on molemmin puolinen.
-Suomen luonnosuojeluliitto ja WWF. Katso kohtaa "Greenpeace". Sitä paitsi, jos varallisuuteni, ts. eläkkeeni olisi kokoliaampi, olisi helpompi tehdä päätös osallistua rahallisesti hyviksi kokemiensa tahojen toimintaan. Mutta kun siitä joka kuukauden ensimmäinen arkipäivä tilille napsahtavasta summasta jo olemassa olevat e-laskut riivitään, jää jäljelle harmittavan vähän edes Punaisen Ristin keräyksiin laitettavaksi.
- kuntokerhoon. Quiod liced Jovi, non liced Bovi. Hyödyllisiä juttuja, tietty, kunnon kannalta. Monasti myös nappikaupan. Tämä on oma mielipiteeni: Miksi maksaa idätettyä viljaa? Kun voi kuntoaan vaalia hukkakauran hinnalla. Valtaosa kuntosaleilla kävijöistä lienee ihan asialla, mutta jotkut saaneet mieleni kovin vastahankaiseksi. Mieluummin kuolisin.
- paikalliset tai valtakunnalliset eläkeläiset. Ei minusta sellaisiin ryhmiin olisi. On leikitön totuus, että viihdyn paremmin yksin, kuin jossain seurassa. No, riippuu tietenkin seurasta, sekä siitä, kuinka kauan ja usein siinä pitää viihtyä. Omat vähät kokemukseni ovat osoittaneet, että kuulumisella johonkin on taipumus johtaa sitouttamiseen ja sitoutumiseen. Se ei minulle sovi. Sen vuoksi olen muutamalle taholle, jotka ovat pyytäneet eläkeläistä heille töitä tekemään, näyttänyt Kiinan lippua. Tahdon, nyt, kun se on mahdollista, päättää omista asioistani kaiken kattavasti. Yksi pokkeus sallitaan.
-Antarktiksen Anarkistit ry. Jos sellainen ryhmä olisi, siihen voisin liittyä, etäjäsenenä. Nimittäin varsinainen ydinjoukko olisi pakostakin melko pieni sekä tiuhaan vaihtuva. Korkeasti koulutettu myös. Vaikka ei siitä mitään konnotaatiota minuun voi hahmottaa. Mutta saattaisi olla mielenkiintoinen juttu.
Ilmeisesti en ole "seuraihminen". Sen olen aina tiennyt. Minulle yhteenkuuluvuus, asialleen omistautuminen ja uskollisuus ovat erilaisia käsitteitä, kuin monelle toiselle. Ei se silti tarkoita, ettenkö hyviksi ja oikeiksi näkeminieni asioiden rinnalla seisoisi, kaikenlaista niiden eteen tekisi.
Nauskautetaan joku kuva loppukevennykseksi. Kun selailin kronologisesti tallennettuja kuvia pc:ltä, havaitsin, että niinkin myöhään, kuin 2005 olen ensimmäisiä otoksia tallentanut. Niihin aikoihin varmaan digikameran NRo:1 hommasin. Puhelimessa oli sitä ennen jo ollut kelvottomia VGA-kameroita, mutta yhtään sellaista tallennetta en löytänyt.
Sopiva alku olkoon Jonin maalaus v. 2008.
Hilppa Tainan ja Hanelin tyttöjen, Anni sekä Katriina, kera lokakuussa 2005. Nyt Anni on juuri saanut moposkootterin, millä harjoittelee Piskolan metsäautoteillä. Varokaa marjastajat!
Suppissaalis lokakuussa 2007.
Helmi lepattaa helmikuussa 2008.
Eikö tuossa köykäistystä yhdeksi kerraksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti