Jos syksyt ovat tällaisia, mihin me kesiä tarvitaan? Kyllä syysihmiseksi aina tunnustautunut Pertsa nauttii! Ja tästä tää paranee; alkaa illat pimetä, yöt kylmetä, vesiliikenne vähetä, ruska hiipiä, hirvikärpäset kohmettua. Ja toivottavasti puusouvi kutistua.
Hirvikärpäsistä sen verran, että viikko sitten Hilppa kävi täällä Avokkaassa puolukassa, ja kohtasi lukuisan lauman noita siivekkäitä. Niitä harvoin tässä saaressa on. Liekö hirvi, tai muutama, uintireissullaan poikennut. Tänä vuonna, tai viime syksynä, siihen aikaan, kun hk:n munat tippuvat turkista maahan talvehtimaan. Niin tai näin, paljon niitä oli ollut. Minä tulen hirvikärpästen kanssa juttuun, vaikka ei ne mukavia ole, tietty. Lentää soissuutelevat korviin, hiuksiin, tukkaan, möngertävät vaatteitten alle. Eivätkä, penteleet, kuole ihan helposti, vaikka näppeihinsä saisikin. Siinä mielessä hirvenloiset ovat kuitenkin sosiaalisia, että eivät vaatteitten alla kutita. Menevät saumoihin ja taitteisiin möllöttämään. Olishan se yhtä helevettiä, jos vielä pitäisi sienireisuilla olla ranstakka völjyssä, jotta voisi selkäänsä rapsutella!
Mutta rouvalle tulee mokomien puremasta isoja paukamia, mitkä joskus kestävät monta kuukautta. Ymmärrän, ettei hän syksyisin mielellään metsään mene. No, lokakuun lopulla, suppisaikaan, ja onhan se vielä puolukka-aikaakin, on jo noitten ystävien suhteen mielyuttävämpää. Kun lämpötila on alle +4, ei otus enää lentele.
Tänä viikonloppuna en metsässä käynyt, kuin vähän nurkilta kuikin. Ei näyttänyt pahemmin sieniä olevan. Kuivuus tekee tekosiaan. Viikon kuluttua pitää kuitenkin joku safari tehdä.
Puiden hakkuussa on täällä aika mennyt. Kynsin, hampain, kyynärpäin saa oksaista puolikuolleen haavan pölkkyä piekseä. Mutta kyllä ne ajastaan pieneytyvät.
Tähän pisteeseen lopetin sen homman tältä viikolta. Kun tuli kutsu syömään.
Siitä tuli mieleeni: Hilppa oli kokkaillut rotukarjan jauhelihasta sipulipihvit, hyvät sellaiset. Mutta mitä ihmettä se rotukarja on? Mitä nimi tarkoittaa? Eikö joka lehmänkanttura jotakin rotua ole? Vai kerrotaanko pakkauksen päällä, että tämä hakkelus ei ole tehty sekarotuisen elikon lihasta, joten syökää rauhassa, natsit, persut, sun muut eugeniikan vilpittömät kannattajat. Mitäs siitä tulis, jos lautasella olis kyytön ja ayrshiren perillisestä saatua mössöä!
Elina on ollut mukana, ensi kertaa tälle kesälle. Viime vuonnakin taisi käydä vain kerran. Mutta selvästi on täällä olo vaikuttanut mielialaan. On silmin nähden virkeämpi, kuin viime aikoina keskimäärin. Mikäs, kun ilmat ovat hienot, ja muistot paikasta aina vuodesta 1956 asti.
Lähimmät kesänaapuritkin kävin aamulla moikkaamaan. He eivät ole Elinaa juurikaan vuosiin nähneet.
Ei äiti tänne mitenkään palavasti halua tulla. Näki nyt pihalla tehdyt muutokset, etc. Kyllä hän syksyn mittaan mielellään Anttolaan tulee, mutta mieluumin Piskolaan, vesiklosettien läheisyyteen.
Tiskikone jauhaa astiat putipuhtaiksi, tai ainakin siihen se on tarkoitettu. Mikäs on jauhaessa; kaivossa vettä piisaa, imeytyskenttä toimii.
Elina ja Hilppa ovat pötköllään, minä kirjoitan. Parin tunnin kuluttua lähdetään taas ajelemaan kohti kot'maisemia. Tai kot'maisemat ovat tietysti paremminkin täällä. Siis kohti asuinseutuja.
Mennään kuulemaan, kuinka oleskeluluvan saaneista pakolaisista yritetään tehdä, jos mahdollista, vieläkin vähempiarvoisia säätämällä laki heidän sosiaalitukensa alentamisesta kotouttamisrahan eriyttämisen kautta.
Niin se on, että meillä, kuten useimmissa muissakin maissa, halutaa pysyä rotukarjalinjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti