tiistai 8. syyskuuta 2015

SUVUSTA SANOTTUA, osa II toivottavasti loputtomassa jatkumossa

Sain hieman uutta valoa juuristani. Ilmeisesti sukutukimuksesta jotain tietävä kaimaani Pertti E. ilmoitti bonganneensa bittiviidakosta tiedon, minkä mukaan isosäni isoisä Karl Johan Lehkonen (s. 1821) ja vaimonsa Maria, os. Seppäläinen (s. 1837) ovat muuttaneet Puumalan pitäjän Piskolan kylän taloon nro. 4 Mikkelin pitäjästä 15.7.1867. (Anttolan pitäjä on perustettu 1875, kirj. huom.)
Siis siitä asti Piskola on ollut Lehkosen suvun hallussa. 

Piskolan talossa oli siihen aikaan kestikievari, missä mm. Mikkelin ja Puumalan välistä rahtireittiä kulkevat hevosmiehet talvisin yöpyivät.

Karl Johanin ja Marian poika Karl Wilhelm, l. Kalle Ville (s. 1862) ryhtyi myöhemmin laivuriksi; hänellä oli tietojeni mukaan kaksi Mikkelin, Lappeenrannan ja Savonlinnan välejä kulkevaa matkustaja-alusta, höyry -sellaista, tietty. 
Ukki-Aleksi jatkoi laivurina jonnekin 1930-luvulle. Hän oli, mikäli minulle kerrottua on uskominen, nuorin aikanaan sisävesikipparin paperit saanut (18 v.) henkilö.
Kun toinen laivoista joutui tulipalon rampauttamaksi, hankkiutui Aleksi eroon toisestakin, ja ryhtyi päätoimisesti viljelemään maata. Valitettavasti tämäkin tieto on suusanallisesti saatua, ei kiveen hakattua. Aiheesta lisää faktaa saan tietystä lähteestä ensi kuussa.
Laivathan kulkivat vielä lapsuudessani päivittäin Saimaan vesireittejä. Sitä en muista, että ne olisivat pysähdelleet tarvittaessa sellaisilla paikoilla, minne oli rakennettu laivalaituri. Mutta sen tiedän varmasti, vaikken muistakkaan, että olen tullut Mikkelistä synnytyslaitokselta Piskolaan laivalla, siis 1951.
Niihän asia tietysti on, että ennen autoistumista, ja tieverkoston syntymistä, maalikyliin kuljettiin laivoilla.

Tässä Kalle Ville ja Hilda lapsiensa ympäröimänä:

Heidän vanhin lapsensa, Evert, s. 1886 menehtyi yhdeksän vuotiaana 29.8.1895.
Kyllä maailma on ihmeellinen. Leikitäänpä ajatuksella, että Evert-rukka olisi saanut elää. Silloin hänestä olsi mitä ilmeisimmin tullut Piskolan isäntä. Ukki-Aleksi olisi saattanut lähteä omille teilleen, eikä olisi koskaan tavannut kaunotarta nimeltä Anna Karoliina Gustafsson, kotoisin Juvan Koikkalan kylästä....

....vaan avioitunut vaikkapa Liimataisen Huldan kanssa Köyliössä. Minkäköhänlainen turjake tätäkin juttua siinä tapauksessa kirjoittaisi!

Mutta Annasta tuli kuin tulikin Piskolan matroona, hyvä niin.

Kun Aleksi heitti laivurihommat sikseen, oli maatalous päätulonlähde. Peltoja oli, nykyisiin tiloihin verrattuna, vähän, muistaakseni 17 ha. Lypsäviä taisi parhaillaan olla kymmenkunta. Sikoja, kanoja, lampaita myös, mutta lähinnä omiin kulinaristisiin tarpeisiin. 
Muistan, kuinka kaivonkatsoja/tekijä, yleismies ja virkaa tekevä teurastaja Hännisen Valtteri kävi tarvittaessa sian pistämässä, lampaan lopettamassa, sairaan lehmän kivuistaan päästämässä. 

Maitoa toimitettiin Mikkeliin meijeriin. Jonkinlainen tie jo lapsuudessani Piskolaan oli, Rötsön kanavan yli. Mutta en jaksa muistaa, että meijeriautot siihen aikaan olisivat kulkeneet. Eiköhän tonkat kuljetettu Mikkeli-Puumala-tien varteen maitolaiturille. Joka toinen päivä. Sen muistan, kuinka talvisin, kun jää olivat paksuimmillaan, sahattiin suuria kuutioita, mitkä hevosvoimin vyörättiin "maitokellariin". Se sijaitsi hieman pihasta riihelle päin, eloaittaa vastapäätä. 

Elsa-täti lypsyllä.

Metsää Piskolan saaressa oli kolmisensataa hehtaaria. Se oli, on, ja tulee olemaan pääasiallinen tulon lähde.

Isä-Erkki joutui suoraan ylioppilaaksi päästyään sotatoimiin. Rauhan tultua hän opiskeli jonkin aikaa Helsingissä maa- ja metsätieteellisesä tiedekunnassa, mutta 1940-luvun lopulla joutui jättämään opinnot kesken, ja palaamaan Piskolaan, koska siellä häntä tarvittiin. Helsingissä Erkki tapasi äitini Elinan...

... avioitui, ja he saivat Ritvan ennen Anttolaan palaamista.
Ritva isukin kanssa kiikkustuolissa. Ei mikään riisitautinen. Erkki puolestaan lähes.

Niinpä niin, siellä sitä vartuttiin. Ja toimitettiin Hanelin kanssa Pihanurmen Sanomia.
Vellokset viattomuuden ja vilpittömyyden aikaan. 


...jatkuu seuraavassa osassa.

1 kommentti:

  1. Mitä ihania löytöjä täällä tekeekään! Herra karl Johan on myös isoisäni isoisä. Myös pappani, enoni ja äitini ovat Piskolassa syntyneet.

    VastaaPoista