AVOIN KIRJE

  Avoin kirje niille, jotka kritisoivat pakolaisten vastaanottoa.

Pakolaisten määrä maapallolla oli vuoden 2013 lopussa 51,2 miljoonaa, vuoden 2014 päätyttyä 60 miljoonaa. Varmaan tämän vuoden jälkeen liikutaan jo yli 70 miljoonassa.

Eurooppaan on heitä tullut tänä vuonna kohta kai 400 000. 

He ovat lähteneet pakoon mahdottomia olosuhteita, tilannetta, missä ihmisarvoista elämää on mahdotonta, ainakin kohtuuttoman vaikeaa, elää. Suuri osa myös pakenee suoranaisen kuolemanuhan edestä.

En ymmärrä, miksi itsestäänselvyyksistä pitää kiistellä. Kun ihminen on hädässä, häntä tulee auttaa. Suomeen tulevat pakolaiset ovat pieni määrä kokonaisjoukosta. Niin myös Eurooppaankin, vaikka muutamat maat ovat joutuneet äärirajoille apua tarvitsevien tulvan kanssa.

Tässä taulukko, mistä näkee, minne pakolaisia on eniten vastaanotettu.

Sitä, että tilanne on vaikea, ei kukaan kiellä. Mutta, vaikka kuinka toistellaan, että asiat on korjattava poislähtijöiden kotimaissa, eivät ne hetkessä korjaannu, ei edes viisasten kiven ilmaantumisen avulla. Nyt on elettävä niillä ehdoilla, mitkä vallitsevat. Ihmisiä on autettava.

Puheet siitä, että maahanmuuttajat tulevat Suomeen sosiaalietuuksien houkuttelemina ovat suoraan paikasta, minne aurinko ei paista. Varmaan joukossa jokunen sellainenkin on, vaikeuttamassa todellisten avuntarvitsijoiden tilannetta. Niin aina, kun on kyse ihmisistä.

Samoin vetoamiset siihen, että maahanmuuttajat tekevät enemmän rikoksia, on pelkkkää propagandaa. Tilannehan on niin, että tännä tulevien mahdollisuudet elää normaalia elämää ovat niin vähäiset, että pakostakin valtaosa heistä juuttuu alempiin sosiaaliryhmiin. Ja alemmissa sosiaaliryhmissä tehdään enemmän rikoksia, kuin ylemmissä. (Tosin myös, ainakin rahallisesti, vähempiarvoisia. Kirj. huom.) Näin tapahtuu, oli kyseessä somali, syyrialainen, tai supi-suomalainen yhteiskunnan laitamille ajautunut. Syytä ei tarvinne selittää.

Ne, jotka syytävät someen pakolaisvastaisia juttuja, vihapuheita, suoranaisia väkivaltaan lietsovia kirjoituksia, ettekö ajattele, ettekö näe yhtään laajemmin. Mikä meidät suomalaiset muka tekee niin ainutlaatuisiksi, ettemmekö voisi kantaa vähäistä korttamme kekoon? Vaikka taloudellinen tilanne on, mikä on, menee lähimmäisten auttaminen kaiken muun edelle. 

En jaksa olla ihmettelemättä niitä, jotka hyvin syötyään ja muutaman obligatorisen iltanaukun otettuaan istahtavat paatoksesta täristen syytämään someen pakolaispolitiikan huonoutta, sapelin kalahtateluja ja omaa paremmuuttaan täynnä olevia kannanottoja. Ja menevä tyytyväisinä, vatsat pullolaan, uinumaan. Kenties näkemään unia aitojen sisään eristäytyneestä Onnela-Suomesta.

Ps. Kirjoittelu aiheesta on mediassa räjähtänyt käsiin. Lähes jokainen haluaa tuoda näkemyksensä, sen oikean ja oikeutetun, foorumille. Joukossa varmaan asiallisiakin kannanottoja. Samaten halutaan jakaa toisten sanomisia, olkoot ne kummalta kantilta tahansa katsottuja. Fb täyttyy jaoista, minä pahasta mielestä. 

Itse, vaikka nyt tämän kirjoituksen ilmoille laitan, tulen ohittamaan tyylikkäästi kaikki pakolaisasiaa koskevat jaot. Eikä tätäkään blogia ole kenenkään pakko lukea.

Pps. Olisiko mahdoton ajatus, että jokainen, joka somen ääressä tussaroi, käyttäisi sen aijan johonkin hyödylliseen. Vaikkapa virkkaamiseen. Jäisi jotakin näkyvää muisteltavaksi.