Alan hiljalleen kyllästyä. Syy siihen on tietysti ihan oma. Mitäs luen uutisia, selailen fb:ssa jaettuja juttuja, ylipäätään seuraan maailman menoa? Iloiset uutiset ovat harvinassa kuin persun järkilauseet. Alan ymmärtää, miksi Hector teki biisin SOTA ON KAUNIS albumilleen NUKU IDIOOTTI v. 1982. Heikki oli varmasti myös kyllästynyt jatkuvaan kähinään ja eripuraan, syyttelyyn ja vääristelyyn, omavaltaisuuteen ja röyhkeyteen, tietämättömyyteen ja tyhmyyteen, tappamiseen ja tuhoamiseen.
On sota välillä kissojen ja koirien
on sota välillä heikkojen ja vahvojen
on sota välillä suurien ja pienien
on sota välillä ihmisten ja eläinten
On sota välillä maailman ja taivasten
on sota välillä teräksen ja peltojen
on sota välillä nälkäisen ja kylläisen
on sota välillä herrojen ja narrien
on sota välillä vihan sekä rakkauden
on sota välillä meidän
Sota on kaunis
siinä on voimaa
Sota on siisti
sodalla kulkee
Sota on kaunis
siinä on voimaa
Sota ei hylkää
syliin se sulkee
On sota välillä likaisten ja puhtaiden
on sota välillä kilttien ja ilkeiden
on sota välillä mustien ja valkoisten
on sota välillä totuuden ja valheiden
On sota välillä tähtien ja merien
on sota välillä hurskaiden ja syntisten
on sota välillä vaimojen ja huorien on
sota välillä pappien ja kirkkojen
on sota välillä vihan sekä rakkauden
on sota välillä meidän
Sota on kaunis
siinä on voimaa
Sota on siisti
sodalla kulkee
Sota on kaunis
siinä on voimaa
Sota ei hylkää
syliin se sulkee
On sota välillä isien ja poikien
on sota välillä kehtojen ja hautojen
on sota välillä menevän ja tulevan
on sota välillä vasemman ja oikean
on sota välillä vihan sekä rakkauden
on sota välillä meidän
Sota on kaunis
siinä on voimaa
Sota on siisti
sodalla kulkee
Sota on kaunis
siinä on voimaa
Sota ei hylkää
syliin se sulkee
Kyynisen alakuloista tekstiä. Vaikka en minä oikeasti tiedä, mitä Hectorilla oli mielessään, kun hän sanoja tähän biisiin rustaili. Ehkä sitä halusi tähdentää, että tällä planeetalla ei kaksi vastakohtaa pysty selvittelemään välejään kuin sotimalla, joten sota on jokaiselle välttämätön, syliinsä sulkeva kaveri.
Näistä alavireisitä mietteistä valoisampiin. Nyt, kun Hilpan näkö on onnistuneesti laitettu uuteen uskoon, päästiin rustaamaan omat aikataulumme kuntoon, kalenterit kohdilleen. Tunnissa saatiin asioita järjesteltyä. Se onnistui jopa lähes toivomallamme tavalla. Kyse oli siitä, että muutamia pakollisia reissuja tänne Hollolaan ja Lahteen on kesikikesään mennessä tehtävä. Netin ja puhelimen avulla ne saatiin sovituksi sopivin parin viikon välein. Jotakin jouduttiiin siirtämään, johonkin tuli luonnostaan passeli ajankohta. Nyt tiedetään heinäkuun puoliväliin saakka (toinen koronarokotus) tilanne, eli kolme reissua tullaan Hollolaan tekemään.
Eilen käytiin äitiä taas katsomassa. Aika entisellään oli Elina, paitsi että edistystä oli tapahtunut. Hän oli alkanut syödä itse! Sänkyyn laitetulta tasolta kuulemma lusikointi onnistuu jo hyvin. Puhetta ei tällä kertaa juuri tullut, hymyä senkin edestä. Vaikkei huoneesa edes senkkiä ole.
Vajaa kolme viikkoa ja 99 v. Taitaa se tasalukukin vielä täyttyä, koska olotila ei ole ainakaan huonontunut.
Aamulla lähdetään vanhaa kaavaa noudattaen kohti Anttolaa. Obligatorinen pysähdys Mikkelissä Urpolan Lidlissä. Oivasti ehditään saada tavarat ja itsemme saareen, jotakin puraista, ennen kuin alkaa lätkämatsi. Sitkeästi olen jaksanaut Leijonien pelit seurata. Perään alkavat jalkapallon EeeÄmmät. Sieltä tulee katseltua muitakin kuin Suomen otteluja. Parin viikon huili, sitten starttaavat Olympialaiset. Ylenmäärin urheilua tulee Peppen tarpeisiin. Katson kuitenkin, pidän sitten vaikka sapattivuoden.
Loppukuvaksi melko tarkalleen vuosi sitten, 2.6.2020, otettu. Liisa tulossa ensivisiitielle Saarelaan.
