HORMIT NUOHOTTU, UUNIT SYYNÄTTY

  Sutari kävi eilen. Tai kaksi. Sutari ja sutaritar. No, näin sukupuolineutraalina aikana, kaksi nuohoojaa. Ja vielä tarkennukseksi: Nuohoojalla oli mukanaan naispuolinen harjoittelija, jotta kuuden kesämökin kiertue sujuisi perjantaille soveliaassa aikataulussa. 

  Sujuihan se. Puoli yhdeksän tulivat nokihenkilöt. Naapuri kävi heidät hakemassa yli. Ensin hoitui neljän kohteen nuohous Hannun H:n kuljettamana. Meille nuohoojat tulivat ennen yhtä. Täällä vierähti reilu tunti, kun on kolme piippua ja kuusi hormia rassattavana. 

  Minä kuljetin sutarit lopuksi Jänissaarille. Isäntä, tai omien sanojensa mukaan talonmies, oli paikalla, mutta etäkokouksissa kahden läppärin avulla puhuen samalla puhelimeen. Kovaa hommaa, tuo etätyö. Multitaskausta. Onneksi Saarelassa ei tarvitse multitaskata. Multiin joutuu tietysti näppinsä pistämään puutarhahommissa. Se on eri asia. 

  Kova hommaa olisi ollut etätyö savumerkkien ja kirjekyyhkysten kaudella. Vielä posti-Jannen aikanakin. Tai väärin todettu. Eihän se kovaa olisi ollut, vaan yhtä odottelua. Varsinkin Posti-Jannen aikaan. Vaikka posti kulki silloin luultavasti nopeammin kuin nykyään. Hilpalle lähetetyt kutsut silmäoperatioihin on päivätty reilua viikkoa ennen postilaatikkoon tipahtamista. Jannehan olisi, piruhitto, käväissyt ne nopeammin huilipäivinään onnikkakyydillä, tahi junalla, Lahdesta hakemassa. 

  Janne kulki reittinsä ma., ke., ja pe. Nykyään posti jaetaan ma., ke ja to. Ei tietysti saaristoon, ainakaan Anttolassa. Se ero on, että Janne ei välipäivinään kiikuttanut mainoksia ja ilmaisjakelua ihmisten riesaksi. 

  Janne hoiti työnsä säntillisesti. Avoveden aikaan punaisella kesikimoottorilla, talvisin hevosella tai hiihtäen, rospuuttoaikoina eri tapoja yhdistäen ja "konstilla". Jos jäihin tippumiset olisi tilastoitu, olisi Janne varmaan listojen kärkisijoilla. 

  Taas voi rauhallisin mielin tulia uuneissa pitää. Ei ollut nuohoojamestarilla huomautettavaa. Päin vastoin. Hän totesi leivinuuniin ja sen putsausluukkuihin tiiraillessaan "näkee, että on käytetty, mutta hyvässä kunnossa on!" Kunniaa 1940-luvulla Olkkosen Artun muuraama massiiviselle kokonaisuudelle. Ei tullut uunista "paikaasa hakeva", kuten Päätalon Herkolle Kallioniemeen Antti Lohilahden, Satusedän, satakunta vuotta sitten nahuamasta. Sitä en tiedä, kuinka hintoihinsa Saarelan uuni on tullut, mutta Herkon "rojekti" tuli, sillä Satusetä lorsasi tarinoitaan enemmän kuin laittoi laastia tiilen selkään. Taisi olla luonnonkivistä muurattu kuitenkin, Lohi-Antin hirsipedille rustaama uuni.

  Nuohoojan sanoista ilahtuneena lämmitin aamulla leivinuunin. Viisi astetta oli ulkolämpötila, eikä päivälläkään juuri yli kymmenen kipua. Samaa kaavaa noudattavat lähipäivät, joten näytetään energiayhtiöille pitkää nenää. Sateinen aamupäivä on menossa. Ip. saattaa  vähän hellittää veden tuhnuaminen. Aikaa on kirjoittaa. 

  Kun ylen sivuilla käväisin, huomasin, että ei muinaisilla egyptiläisilläkään ollut suu tuohesta:

  Egyptistä löytyy yhä upeita muinaisaarteita, viimeksi kokonainen kadonnut kaupunki – suomalaisegyptologi riemastui: mysteerit voivat ratketa "Sinuhe egyptiläisen ajalta" olevaa Atenin kaupunkia on kutsuttu tärkeimmäksi arkeologiseksi löydöksi sitten Tutankhamonin haudan. Sen toivotaan valottavan ennen kaikkea muinaista arkea. Se tiedetään jo nyt, että olut maistui muinaisegyptiläisille.  

  Tuo oli uutisvirran tärkeintä antia. Gazan tilanne, kunnallisvaalit, korona, Euroviisut, ei kiitos, muinaisten egyptiläisten juomakulttuuri, kyllä. 

  Vaikka urheilun seuraaminen on jäänyt melko olemattomaksi, niin lätkän mm, Suomen matsit, tulee varmaan katsottua. En ole enakkoarvioita seurannut, spekulaatiohin perehtynyt. Sen jostain huomasin, että vähän valmistavia otteluita on takana. En ole edes kokoonpanosta tietoinen. Jalonen on kuitenkin aika velho ammatissaan. Urheilutermein "katsotaan, mihin se riittää".

  Tänään kisat Leijonien osalta alkavat. USA kohdataan. Kuulin radiosta aamulla sanottavan, että tänään on SUPERLAUANTAI. Ainakin lätkää ja Euroviisuja siinä hehkutettiin. Tuollaiset "superpäivät" ovat nykyisin melkein kertaviikkoisia. Eli inflaation kärsinyt on ilmaus. Kuten legendaarinen, klassikko ja eeppinenkin. Kulttijutuiksi mainitaan monet sellaista arvoa ansaitsemattomat. Kohta pitää jonkun ryhtyä keksimään lisää ylisanoja, jotta voidaan taas hehkuttaa niin, että se herättää kansan syvissä riveissä kiinnostusta. 

 Saunapäivä on tänään. Niinhän se lauantai on aina ollut. Meille ei viikonpäivällä ole merkitystä. Saunotaan joka toinen päivä, tarvittaessa useammin. 

 Taidan laittaa uunin pellit kiinni, käydä jorpottelemassa, siirtyä kirjan pariin. Aluillaan on Camille Greben Lemmikki. 

Edustakoon lopuksi kevään vihreyttä vaahteran kukinto:

TÄYSI PÄIVÄ

   Täysi päivä takana. Aamulla 7:40 lähdettiin Hollolasta usmuuttamaan Espooseen. Mäntsälässä tankattiin, perillä oltiin 9:01. Iiris oli saanut luvan olla poissa esikoulusta, joten molemmat lapset olivat kotona. Ja olivat valmiina ovella vastassa, suut hevosenkengällä. Vaikka ei juuri tässä kuvassa hymy ole päällä.

  Iiris oli niin heiluvaisella päällä, että hänestä en saanut kunnon kuvaa napattua. 

  Oltiin ap. lasten kanssa ulkona, sillä aikaa kun Anna laittoi ruokaa. Sitten olikin aika Liisan mennä päiväunille. Mainio tyttö hän on; ei muuta, kun vie yläkertaan omaan sänkyynsä, jättää sinne. Liisa nukahtaa ihan itsekseen. 

  Anna lähti ennen yhtä omille asioilleen. Minä kuskasin Iiriksen ja kaksi hänen kaveriaan kahdeksi Kauniaisten jäähalliin luisteluharjoituksiin. Iiris on talvesta asti luisteluopissa käynyt, ja houkuttelivat hänet jatkamaan. Vielä tämän kuun ajan on neljänä päivänä viikossa kahden tunnin treenit. Jo piruetteja ja hyppyjä ovat alkaneet opettelemaan. 

  Aika raskaaksi käy vanhemmille tuollainen harrastus. Onneksi Iiriksen kavereiden vanhemmat vievät ja hakevat tytöt vuorollaan. Kesäksikin olisi kuulemma leirejä ja toimintaa, mutta ei Iiris aio sellaisiin osallistua. Jos syksyllä intoa vielä on, niin jatkaa sitten harrastusta. Näin olivat Annan ja Jonin kanssa päättäneet. 

  Uimakoulussa on Iiris myös käynyt parina sunnuntaina. Alkaa kuulemma jo sujua. Kesällä vetästään kilpaa reimarin ympäri!

  Jonia ei tällä reissulla nähty lain. Oli jo duunissa, kun Espooseen saavuttiin, ja meillä oli hoppu lähteä kohti Anttolaa heti, kun se oli mahdollista. No, kyllä perhe Tiilikainen Saarelaan suuntaa, jonain viikonloppuna. Ehkä piankin. Pitää ryhtyä kehittämään Jonille hommia. Hyvillä rengeillä on oma arvonsa. 

  Kun Anna tuli asioiltaan kolmen jälkeen, lähdettiin ajelemaan Hollolaan. Viideltä kotona, kahvit ja pari palaa leipää, tavarat autoon, eteenpäin.

  Kuuden jälkeen Mikkelin Lidlissä, vartin yli seitsemän Potinlahdessa. Vettä oli ripotellut matkan varrella aina välillä. Mikkelistä kun lähdettiin ei juuri vettä vihmonut. Vaan kun päästiin Maljalantielle alkoi tippumaan, ja ihan reilusti. Sade jatkui, kun veneelle päästiin. Me kun ei olla sokerista ei oltu moksiskaan. Lastattiin veneeseen tähdelliset tavarat, eli ruokatarpeet ja henkilökohtaiset jutut. Puutarhaan kuuluvat tarpeet ja muutakin ei kiireellistä jätettiin autoon yöpymään. Pikkasen pääsi sade lastatessa ja vesimatkalla kastelemaan. Ei väliä. Tavarat siirtyivät yli veden melko kuivina. 

  Kevättalvella oli meikäläisen kroppa siinä kunnossa, että autolla ajaminen oli pidemmän päälle tuskallista. Alle tunnin istumisen jälkeen alkoi kylkiä kivistää, ja oikeaa asentoa ei löytynyt millään. Kun mökkikausi alkoi, tapahtui käänne. Parempaan jopa. Ei ole ollut mitään ongelmaa näitä välimatkoja kaahailla. Vissiin on kroppa päättänyt, että koska välillä täytyy alistua ajotilanteeseen, parempi kun ei enää vihottele. Tai mikä lie, mutta iloinen olen asian tilasta. 

  Anttolan yli oli eilen mennyt melkoinen ukkosrintama. Oli tuullut ja ryskänyt ihan kunnolla. Ei mitään vahinkoa täällä kuitenkaan huomattu tapahtuneen. Sähköt kyllä pätkivät tiheään. Yhdeksän ja kymmenen välillä eilisiltana ilmoitti etäohjatta pistorasia sähkön katkenneen ja saman tien palaneen kolmetoista kertaa. Ei kuitenkaan yhtään pitempää katkosta ollut. Jossain muualla oli kai aika liuta talouksia ilman virtaa kauemminkin. Aikamoinen ukkoskesä voi olla tulossa, kun alku on ollut tälläinen. Enemmän ukkosia on Saarelan yllä jo käynyt kuin viime kesänä yhteensä. Tai voipi olla, että ei enää näillä seuduilla jyrähtele. On ne ukkosopilvet sellasia vänkyröitä, että kulkevat omia polkujaan. Monasti on rajuja kelejä ihan päälle ennustettu, mutta ovat kiertäneet joltain puolelta. Minä en ukkosia niinkään kammoksu, mutta eivät ne kovin mukaviakaan ole. Paitsi loppukesästä, kun yöt ovat pimeitä, on salamointia hienoa ihailla. 

  Tämä oli täyden päivän lopuksi kirjoitettua vähemmän täyspäistä jorinaa. Koettakaa kestää. 

PILKETTÄ

   Puuhomma ei ole edennyt ihan oletettuun tahtiin. Usein pyrkii tulemaan muuta tähdellistä tehtävää. On puutarhatöitä, on vesipumpun korjaamista, on katiskan kokemista, on ruohonleikkuuta, kuten tänään (1.kerta/2021). On ollut sadepäiviä. Ja, pakko myöntää, myös vapaapäiviä. Mutta kaikki aikanaan. Nyt (tänään klo 10:45) alkaa pilketta jo olla muuallakin kuin silmäkulmassa. 

  Meillä oli aikomuksena mennä huomenna käymään Kangastalon Puutarhalla. Koska ennuste huomiselle on sateentäyteinen, lähdettiinkin tänään. Heti lounaalta matkaan. Ajateltiin, että käydään kukat ja taimet ennen kuin ne loppuvat, sillä mediassa on kerrottu tiheään kuinka tavara viedään käsistä. Mitäs uskottiin meedioita. Voi olla, että eteläisessä Suomessa tavara vaihtaa omistajaa kiivaasti. Mutta näillä latitudeilla ollaan omassa aikataulussaan. Amppelit saatiin, samoin sinkkiämpäriin yksi kukka. Kesäkurpitsan-, kurkun-, tomaatin-, ja kurpitsantaimet olivat vielä liian pieniä. Samoin samettikukat pataan. Kuun taitteessa kehotettiin palamaan asiaan. Kun kysyin, riittääkö silloin meillekin ostettavaa, kerrottiin, että on täällä tavaraa. Uskotaan. Onhan siellä neljä pitkää kasvihuonetta pullollaan kasveja.

  Ihan uusi väri löytyi yhteen amppeliin. Musta. Ei ole Musta Dahlia, sillä se on James Ellroyn kirja, vaan on musta petunia. Minusta se on enemmänkin mustatorvisienikukka, eikö vaan?

  Huomenna satelee. Keskiviikkona lähdetään Hollolaan, torstaiaamuna Espooseen, illalla takaisin Anttolaan, sillä sutari tulee perjantaina. Hektistä on elämä eläkkeellä. 

  Hilppa laittoi aamulla kolmea eri hernettä kasvamaan. Eli nyt meillä on muuten istutukset tehty, paitsi taimet. Kesäkuun alussa nekin saadaan. Sitten voi keskittyä kasvun etenemisen seuraamiseen. Päätyönään. Sivuduunina jotain muuta kai tulee väsättyä? Vaiheessa vielä ovat suunnitelmat. "Hahmollaan", sano Haneli. Kaiken kaikkiaan taitaa tulla kesä, jolloin nautitaan enemmän elämästä kuin painetaan perssuoli pitkällä hommia. Veneillään, oleskellaan, taivastellaan, laiturilla veneliikennettä tarkkaillaan. Vesisateessa, pelkään. No, ei vielä maalailla, ei pirua, ei taivaanrantaa. Mustamaalataan tai väritetään jälkikäteen sellaiseksi kuin todellisuus muodostuu. Luultavasti hyviäkin jaksoja sään suhteen on tulossa. Kesä on kesä, arvaamaton ja erilainen. Mutta se on kesä. Ahos-Riti-vainaa asian tolan tiedosti, lausahti "kesä on kerran kesässä". Näin on. 

HILJAISET HULINAT

  Kesän avajaisissa käytiin kylillä. Hiljaiset hulinat. Ainakin heti kymmen jälkeen. Ei ollut viidenkymmenen suositus vaarassa torilla ylittyä. Ehkä päivän mittaan vähemmän virkuista torikin täyttyy. 

  Ei montaa tuttua reilun tunnin visiitillä tavattu. Sentään Rohusen Markku siellä pasteeraili. Asiasta oltiin eilen puhelimessa sovittu.

  Oli siellä myös Taina myymässä Anttolapaitoja ja -pipoja. Ostimme Hilpan kanssa pipot, paidat meillä jo on. Hyvään tarkoitukseen tuotto menee, eli Koivulan ylläpitoon.

  Tuttu oli myös haitariduon toinen osapuoli, Tuomas. Ei muuten tullut punkkia, vaikka sitä vienosti toivoin. 

  Munkkikahvit hörpittiin Markun kanssa, kuulumisia vaihdettiin. Sovittiin myös kesemmällä tapaavamme Kerniemellä. Toiveissa on, että Matti on myös silloin paikalla. Ja Seija. 

  

  Tunti torilla ja sen liepeillä pällisteltiin. Sitten käytiin Salesta muutama puute ostamassa. Jos ei ollut torilla ahdasta, niin kaupassa riitti asiakkaita. Maskit päässä, turvavälit mielessä, homma hoitui.

  Ei ollut vierasvenelaituri paljoakaan täyttynyt, kun yhdentoista jälkeen kyliltä lähdettiin. Ihan kelpo keli tänään on, luultavasti ip. on Kesän avajaisissa toinen meininki.

  Aamulla, ennen Anttolaan lähtöä, ehdin hoitaa sivuvirakseni muodostunutta käärmekuljetusta. Yksi luikero sattui väärän paikkaan. Tietysti käärmeen vinkkelistä katsottuna. Eiku saaviin, venematkalle. Nyt vein otuksen eri paikkaan kuin kaksi edellistä. Ajattelin, että ei muodosteta kohtuuttoman suurta populaatiota pieneen saareen. 

  Tässä maailmoista parhaassa toiset jarruttavat elvytyspakettia, toisen paikallisen kyykannan elpymistä. Mikäli minulta kysytään, ei epäilystäkään siitä, kummat ovat oikealla asialla. 

SULOINEN MYRKYNKEITTÄJÄ JA KYLÄSSÄ TUTTUJA

  Kesän esiaste jatkuu kuin kesäisenä kesä konsanaan. Aivan pläkä oli aamulla. Varsinainen sienikausi on kaukana edessä, mutta korvaavia sieniä voi sentään kerätä. Korvasieniä. Minä toimeuduin Saukonsalon puolelle niitä etsimään jo seitsemän jälkeen. Vähän löysin. Pieniä olivat vielä. Syy vähyteen selvisi hakkuuaukkoja kiertäessäni. Jos sijoittuu toiseksi ehtimiskisassa, on melko heikoilla. Joku, saappaan jäljistä päätellen naisihminen, oli kiertänyt uudemman aukon, aurinkoisemmat rinteet. Minä jäin siis tiiron osalle. Sen verran saalista kuitenkin tuli, että muutuin suloiseksi myrkynkeittäjäksi.

 

   Voin itsekin asiaa sivuten kommentoida, että jos Paasilinnan Arto olisi minusta kirjan nimen sorvannut, niin se olisi ollut joku muu!

 Tuon verran niitä sieniä oli:

  Kaksi annosnassakkaa pakkaseen kertyi. Ehkä viikon kuluttua lähden uudestaan sienimetsälle. Tai ehkä en, sillä viimevuotisiakin on vielä jäljellä.

  

  Tämä päivä, arkipyhä kun on, meni sitten pyhän vietoksi. Vieraitakin kävi. Anni ja Tuomas usmuuttivat ip. visiitille. Siinä ensi kuulumisia vaihdettiin...

...sitten kahvit hörpittiin.

  

  Tuomas oli ensimmäistä kertaa täällä käymässä, joten kierreltiin katsomassa paikkoja. Vielä aikamme pihalla juteltiin. 

  Vieraat lähtivät neljän maissa. Minä tälläsin saunan lämpiämään. Nyt on saunottu, talviturkki pois myös nakattu. Uskaltauduin lopulta veteen. Ei se lämmintä ole, enkä siellä kauaa viihtynyt. Pulahdus umpsukkeliin, kiiruusti pois. Mutta se on täyttää, rimaa hipoen, talviturkin poisheiton tunnusmerkit.

  Huominen sade on peruttu. Eli ennuste on muuttunut. Siis halkomahommaan vaan aamusta. Lauantaina on Anttolassa Kyläyhdistyksen järjestämä kesänavaus. Koska ei sadetta ole luvassa, sinne veneellä porhalletaan. Heti kymmeneksi mennään. Joitain torimyyjiä siellä varmaan on. Ja meillä tänään kyläillyt Tuomas siskonsa kanssa (Harmonikkaduoa Tuomas ja Anniina Korhonen) pitää huolen musiikillisesta tarjonnasta. 

  Anttolan kyläyhdistys ilmoittaa, että 50 henkilöä maksimassaan saa torilla olla samanaikaisesti. Siinä sitä laskemista piisaa. Voi olla, että meidän on Hilpan kanssa torialueelle eri aikaan, jotta lain kirjain tulee täytettyä.

  Lämpötila painuu huomisesta lähtien alle kahdenkympin. Ihan kelvon kevätkeliä kuitenkin pitää. Vallitseva helle sai yhden kyyn risteilemään pihalla. Eilen ja tänään se näyttäytyi. Kun yritin päivällä sitä ahdistaa sankoon, se pääsi livahtamaan aitan alle, eikä ole sen jälkeen näyttäytynyt. Toivottavasti tokeni ja luikki mesään asustelemaan. Ehkä tajusi, että muuten on odotettavissa suunnittelematon muutto johonkin naapurisaareen. Juha, ei tarvitse pelätä. Jänissaarille en kyytä aio kiikuttaa, vaikka sen kiinni saan. On niitä asumattomiakin saaria lähellä. 

  Kyy ei ole rauhoitettu, mutta minä en mieluusti sitä kyllä tapa. Mukavampi tapa on kuskata se pois tanhuvilta. Jos Iiris ja Liisa olisivat saaressa, ja kyy luikertelisi pihalle, niin ehkä antaisin sille lapiosta? Toivottavasti sellaiselta tilanteelta säästytään. 

  Kyystä ei enempää, ja syystä. Syystä, että ryhdyn nauttimaan kevyttä illallista. 

KESÄN MAKUA

  Kyllä yksi päivä kaiken muuttaa voi. Eikä tämä ole mikään Mähkösen Muutto & Pojat -firman mainoslause. Eilen oli kylmää, tuulista, sateista. Ulkona ei paljon viitsinyt heilua. Kun kuudelta menin aamukuselle, näytti mittari jo yhtätoista astetta. Tuuli kyllä, muutama sekuntimetri etelästä. Se oli kuitenkin lauhkeaa kuin lehmän henkäys. Luonto otti tilaisuudesta kaikki irti. Pörriäisiä, perhosia, kärpäsiä, vaikka mitä ötököita alkoi lennellä, ihan suuhun tuppautua. On taas linnuilla ruokaa! Samoin innostui koivikko ja aluskasvillisuus vihertämään. Kuva on napattu joskus kuuden jälkeen. 

  Toki muutakin on tänään tullut puuhattua, muutakin kuin luonnon heräämisen taivastelua. Vaikka ei se puuhasteluista hulluimmasta päästä ole, luonnon tutkiskelu, ei ollenkaan. 

  Aamulla pesin ensitöikseni veneen. Ei kovin työläs homma, mutta tunti siinä vierähti, kun piti ensin haalia painepesuri, vesiletku, jatkojohdot, harjat ja mäntysuovat ulottuville. 

  Nyt oli kello jo kahdeksan. Jätin veneen kuivamaan, nostin klapikoneen venevajasta, ryhdyin halkomaan. Hyvä masiina, paksuimmatkin palat halkesivat kevyesti. Samoin oksaisimmat koivut. Pari tuntia haloin puita, paksuimmat kahdeksaan, vähän ohuemmat neljään osaan. Kasasta noin kolmannes tuli esikäsiteltyä. Kun ehkä torstaina on sähköinen apuri työnsä tehnyt, pilkon tekeleet pienemmiksi kirveellä. 

  Hilppa on laittanut kasvulavoille jo useita lajeja kasvamaan, joten ennen lounasta (uunikanaa ja keittettyjä perunoita) laittelin aitaelementit lavojen ympärille. Ei nimittäin ole tarkoitus, että me huolehtisimme pupujen hyvinvoinnista. Ei pahoinvoinnistakaan. Kaikkea saavat rauhassa puputtaa, paitsi meidän hyötykasvejamme. 

  Olin aamulla sopinut Hanelin kanssa, että menen käymään Piskolassa kahden korvilla. Niinpä syötyämme laittelin veneeseen istuinpehmusteet sun muut tilpehöörit paikoilleen. Hörpättiin vielä aikaistetut kahvit, lähdin klo. 13 usmuuttamaan kylille. Ostin Koneesta- ja  Urheilusta katiskan ja Pitkälahden kalastuskunnan pyydysmerkkejä. Hauhalan kalastuskunnan merkkejä ei vielä ollut saatavilla, sillä kokous, jossa määritetään mm. yksikköhinnat, oli vasta perjantaina. Ei väliä, Haneli Hauhalan lupia myös myy. Tosin unohdin niitä häneltä ostaa, vaikka kysyin, ja sain tietää, että hänellä niitä jo on. Mutta ei silläkään väliä. Oikeastaan en Hauhalan vesialueella pyytöjäni uita kuin juhannuksen tienoilla muikkuverkkoja Potinlahdella. No, ehkä paria siikaverkkoa syksyllä. Eli on tässä aikaa merkit lunastaa.

  Käväisin vielä Salessa ostamassa jugurttia, ja banaaneja smoothieen. Ja tietysti Marskin Arinaleivän! Pakko tunnustaa: nautiskelin myös jäätelön. 

  Melko tismalleen kahdelta rantauduin Piskolaan. Hanelin kanssa käytiin katsomassa keskusvaraston ikkunatilanne. Kuten jo uumoilin, ei meille sopivaa kokoa löytynyt. Pitää jostain muulta hankkia lasit sisäänkäynnin aukkoihin. Internet on siinä hyvä hyvä renki. Varmaan huono isäntä myös, mutta ei pidä antaa sille liiaksi valtaa. 

  Huomenna jatkuu kesäinen keli. Ja puitten halkominen. Ja uuden katiskan juhlallinen vesillelasku, jossain vaiheessa päivää. En katiskaa tänään vielä pyyntiin laittanut, sillä sain Hanelilta reilun kilon painoisen hauen. Haneli näet tuli samaan aikaan katiskoiltaan, kun Piskolaan saavuin. Huomenna syödään paistettua haukifilettä. Loppuviikosta toivottavasti ahventa, pannulta tai savupöntöstä. 

  Perjantaina on jo viileämpää, alkaa myös satamaan. Antaa tulla, luonto kaipaa. Ei viikonloppuna, eikä ensi viikolla, tällaisiin lukemiin päästä, mutta plus viittätoista, vähän päällekin, on odotettavissa. Eipä tarvitse hikoilla, kuten tänään, huomenna ja torstaina. Aina löytyy asioista hyväkin puoli. Tai no, lähes aina. En viitsi ryhtyä listaamaan asioita, joista ei löydy hyvää puolta. Se nimittiän listaajan kynässä, tai näppiksessä, sellainen mielipide. Joten pysyköön kukin omasta puolestaan omissa puolissaan. Ja mielellään puolisoissaan myös. Taisi olla turhanpäiväinen toteamus, tuo viimeinen? Sillä se on kunkin oma asia. Voi tosin liipata läheltä sekä omaa että vierasta puolisoa. Eksyin ytimestä, lopetan tähän. 

TÄNÄÄN HUILATAAN JA VEDETÄÄN LONKKAA

  Sadepäivä tuli. Harmaata, tuulista, tihkuista. Sopiva päivä kerätä voimia tulevaan. Loppuviikko onkin lämmintä ja aurinkoista. Päätyönä tulee minulla olemaan puitten halkominen. 

  Eilen laittettiin pottu maahan. Hilppa istutti myös salaattia ja pinaattia kasvulavalle. Sen verran työnlaitaan riensin tänä aamuna, että kiinnitin muutamaan aitaelementtiin myyräverkon. Nyt ovat aidat verstaalla valmiina nostettavaksi kasvulavojen ympärille. Tulee vähän siistimpi viritys kuin edellisinä kesinä ollut rastaverkko.

  Siinäpä sitten jänikset ja kauriit katselevat haikeina, sylki suupielistä valuen. Onneksi ei ole saaressa hirviä. Nehän menis ryskyen läpi, ei edes katsois, missä aita on matalin. 

  Katiskanrähjä on ollut viikon pyynnissä. Ei apua kalannälkään. Muutama ahvenentirri ainoastaan on nielusta sisään eksynyt. Taidan huomenna ip. usmuuttaa Anttolaan katiskakaupoille. Jos vielä Koneessa- ja Urheilussa olis jäljellä. Lauantaina kun tulitiin, käytiin katsomassa, koska netissä kerrottiin, että liike on lauantaisin auki kymmenestä alkaen. Ei kyllä ollut. Lauantain aukioloaika ovessa oli peitety "SULJ"-lapulla. Näin kuitenkin ikkunasta, että muutama katiska sisällä oli. Pitää ostaa pyydysmerkit myös.

  Samalla reissulla taidan ajaa Piskolan kautta. Hanelilla on melkoinen varasto erilaisia ikkunoita ja parvekelaseja. Jostain purkukohteista hän niitä haalii. Sanonta "mitä meillä ei oo, sitä ei tarvitakkaan" on tiettävästi alunperin kuulunut "mitä Hanelilla ei oo, sitä ei tarvitakkaan." Mikäs siinä, olen asiantilasta monesti hyötynyt. 

  Lasit on tarkoitus laittaa talon pienen avokuistin aukkoihin. Ei ovea kuitenkaan, näillä näkymin. Lasit kuitenkin auttavat torjumaan tietyn suuntaisella tuulella kuistin lattialla vihmovan veden. Talvisin myös lumen, tietty. Luultavasti sopivia laseja ei Hanelin "keskusvarastolta" löydy. Jos ei, tehdään toisia ratkaisuja. 

  Moottoriveneen aion myös pestä jonain päivänä. Rannan pumppu pelaa taas, joten painepesuri vaan supattamaan. Kesäkeittiön siistiminen jää Hilpalle. Ei siellä paljon hommaa ole, matot pihalle, lakaisu, pöydän ja tasojen pyyhkiminen. Grillauskausi ei vielä ala, sillä mitään grillattavaa ei tullut mukaan ostettua. Seuraavlla kauppareissulla asia korjaantuu. Eli siltäkin osin kesäkausi alkaa. Vielä kun uimaan uskaltaisi mennä! Pitää terästäytyä, käydä seuraavalla saunareisulla pulahtamassa. Onneksi eilen kylvettiin, tänään ei. Tällä kelillä itsensä suggeroiminen uintihalukkaaksi saataisi olle työlästä. Huomenna on eri sää, mutta sama pää. Pidän kuitenkin mahdollisuutta talviturkin riisumiseen varteenotettavana, isossa kuvassa, lähtökohtaisesti.

  Toukokuu lähenee puoliväliä. Jotakin on saatu aikaan, enemmän on tekemättä. Sopivalla rytmillä mennään; ei liikaa, mutta ei niin vähän, että omatunto alkaisi soittella ovikelloa. Se on oikein hyvä tahti, kun ei ole liian kova työn mahti.

  Laitan loppuun kuvan Hilpasta äitienpäivän tunnelmissa. 

  PS. Ruusun ostin hänelle jo perjantaina, sillä täältä on kohtuuttoman pitkä matka kukkakauppaan. Pakko tunnustaa, että kahveja en sänkyyn tarjoillut. Keitin ne toki, aamupalan katoin.