TARINA PÄIVÄSTÄ IIRIKSEN VINKKELISTÄ

  Terve. Mä oon Iiris, viis vuotta ja kohta 10 kuukautta. Ollaan oltu täällä Avokkaansaaressa kohta viikko. Emmi, Tomppa (papan veli), ja Milla oli käymässä. Ne oli pari päivää. Sitten mumma ja Peppe-pappa tuli takasin. 

  Viime yön mä nukuin mumman ja Peppe-papan kanssa saunatuvassa. Peppe-pappa on ku lapset; se käy aikasin nukkumaan. Me mentiin yhessä illalla saunan jälkeen saunatupaan. Mummakii tuli kohta lukemaan mulle iltasatua. Olis Peppekii lukenu, mut mumma halus. 

  Mumma lähti sitte ylös, mä menin omaan sänkyyn. Ei meinannu uni tulla. Kysyin sitte Peppeltä, että saanko tulla sen viereen, ku ei meinaa nukuttaa? Saihan mä. Siinä mä sitte nukuin koko yön, mumman ja Peppe-papan välissä.

  Aamulla ku me mumman kanssa herätii, oli Peppe jo hävinny. Eikä sitä näkyny tuvassakaan. Pappa, äiti ja Liisa nukku vielä. Kahvit Peppe oli kyllä keittäny. 

  Kohta Peppe-pappa rymys metästä. Se oli keränny melkein korillisen kanttarellejä. Ihme äijä, ku viittii muitten nukkuma-aikana kaikkee hommailla. Se oli niittäny jo ennen sienireissua harakankelloniityn. 

  Ku muu porukka heräs, sano Peppe, että eiköhän Joni ja Iiris lähetä laskemaan muikkuverkot päiväks! Mä kysyin, et eiks meiän pitäny mennä sieneen?

  "Joo piti, ja mennään kans", sano Peppe. "Käyään ens laskemassa ne verkot. Ehtii mettäkii vähä kuivua."

  Nii sano, vaikka oli ite ollu jo ainakii tunnin sieniä keräämässä!

  No, sitte me lähettiin laskemaa niitä verkkoja. Peppe-pappa sano, et se opettaa samalla papasta kipparia. Se neuvo jotain karttaplotterin ja luotaimen käyttöö. Iha sama. En ymmärtäny yhtää. Mut sen ymmärsin, et ku Peppe ajeli hiljaa eestakasii, ni luotaimesta näky kalaparvia. Siihe ne verkot laskettii, pappa pakitti, Peppe laski. Pappa ajo takasii, mä istuin sen vieressä. 

  Sitte lähettii sieneen. Peppe-pappa, mumma ja mä. Täs me ollaan Peppen kans valmiina.

... ja täs me mumman kans kerätään ekat aittapolulta.

Kohta oli mun kori jo täynnä!

  Me tultii mumman kans takasii hakemaa mustikkaämäpäreitä ja poimureita, ku huomattiin, et metässä oli vähä mustikoita. Peppe lähti jatkamaa sienien ettimistä. 

  Saatii vähä mustikoita, tehtii mustikkajäätelöä. Tehosekottimessa murskattii mustikat ja sekaa vaniljavaahtoo, sit pakastimeen. Illalla maistetaan.

  Peppe-pappa oli löytäny taas korillisen sieniä. Niitä oli aika paljo yhteesä. Mä autoin putsaamisessa. Mut en kauaa. Aika ykstoikkosta puuhaa näin snadille. 

  Äiti grillas perunoista valkosipulin ja yrttien kans perunanyyttejä folion sisällä. Sitte Peppe grillas kaslerpihvejä. Mä söi perunanyyttiä ja mumman graavaamaa lohta. En lihaa. Lohi oli hyvää, söin paljo. 

  Sitte pappa, Peppe-pappa ja mumma siivos sienet loppuun. Aikaa meni melko paljo. Paljo oli sieniäkii. Me viijää kotiin ja pakastetaan. Vaikka ei muut ku äiti meillä hirveesti sienistä välitä. 

  Äiti keitti kahvit. Mä join vettä. Syötii eilisiä pullia. Sitte mentiin mumman kans uimaan.Sen jälkee mä pyysin Peppe-pappaa laittamaa riippukiikun. Laitto se.

  Tossa viideltä, sano aikuiset, lähdetään nostaa verkot. Niin tehtiin. Äiti tuli mukaan kans. Mumma jäi Liisaa kattomaan.

    Tuli sieltä muikkuja! Peppe-pappa nosteli verkkoja, me kateltiin ja ihmeteltiin. 

  Verkoista päästeli muikut Peppe, Joni-pappa siivosi, mä toimin kuljetuspäällikkönä, eli vein irrotetut muikut välillä papalle. 

Irroton mäkin pari helppoa muikkua, kun Peppe opetti!

 

  Sitte Peppe-pappa laittoi lastin savupönttöön. Hyviä niistä tuli. 

  Ihan mukava päivä oli. Vaikka välillä meinasin innostua liikaa, ja aikuiset vähän kielteli. Minkäs teet, ku on liikaa virtaa? 

  Liisa on ollu kiltisti koko päivän. En oo kyllä paljon joutanu sen touhuja seurailemaan. Kaikkee muutakii on ollu.

  Meen taas nukkumaan mumman ja Peppen kanssa. Saankohan nukkuu niitten välissä? Saan varmasti, jos pyydän nätisti. Ja sanon, että omassa sängyssä en saa unta.

  Tässä oli tarinaa päivään, eli pärinää taivaan, sano Peppe-pappa. Ei sitä aina ymmärrä. Eikä se aina mua. Vaikka aika usein kyllä. 

 Huomenna keksitään taas jotakin uutta. Vesikii alkaa lämmetä, uimassa ainaskii käydään. Nyt alkaa väsyttää. Heippa ja joskus taas lisää tällä Peppe-papan sivulla.

KESÄJUHLAT II

  Iiris järjesti sadepäivän ratoksi kesäjuhlat. Mitään rajoituksia ei tarvinnut ottaa huomioon, väkimäärän suhteen, tarkoitan. Välimatkat saattoivat livetä  suosituksia lyhemmiksi, mutta menköön. 

  Meille vanhoille juhlat olivat ensimmäiset, muille toiset. Hilppa ja Iiris aloittivat valmistelut leipomalla korvapuusteja. 

  Iiris oli niin malttamaton, että ei meinannut nahoissaan pysyä. Heti lounaan jälkeen alkoi hän kattaa verannalle juhlapöytää. Ei aikaakaa, kun oli pöytään ilmaantunut sipsejä ja dippikastiletta, tuoreesta kurkusta leikattuja tikkuja, korvapuusteja ja keksejä. Katettu oli myös kahvikupit ja lautaset.

  Hilppa-mumma kokeili, kuinka Liisalle maistuu kuorittu kurkku. Maistui. Tyttönen vaikuttaa kaikkiruokaiselta. Tosin muikkua ei ole vielä päässyt kokeilemaan. Ehkä parin päivän päästä. Tänään ei viitsi lähteä verkkoja laskemaan; sataa, tuulee.

  

Pian päästiin nauttimaan juhlatarjoilusta. 

 

Joni ehti pikkuneitiä hyppyytämään.

Tässä koko juhlaväki. Ilman kuvaajaa, tietty. 

  Menee päivä rattoisammin, jos on järjestetty juhlat, parit. Iiris on hanakka kekkereitä laittelemaan. Varmaan jotkut pienimuotoiset vielä vietetään. Ehkä sienijuhlat? Sen verran kiepaisin lähimetsässä koukeroa, että tiedän keltaista herkkua olevan poimittavissa. Huomenna metsään mennään. Kokoonpano on vielä auki, mutta avauksessa ovat varmasti tukipelaaja Iiris ja snaipperi Peppe.

  Tänään käytiin tuolla perusryhmityksellä pelastamassa kaksi yli äyräittensä paisunutta kesäkurpitsaa. Taitaa olla menyyssä täytettyä Cucurbita pepoa lähitulevaisuudessa.  

Iiris ylpeänä saalista esittelee. Luulen, että tytön naama on näkemisen arvoinen, kun huomenna sienimetsästä palataan.

  Kun nyt ulos katselen, huomaan, ettei sada. Mites ne muikkuverkot? Tuuleksii kuitenkin. Mennään huomenna. Tänään mennään saunaan. Joni lämmittää. Helppoa. 

  Seuraavia kesäjuhlia odotellen.

HOLLOLA-MIKKELI, PAKSUA ALAPILVEÄ

  Ajeltiin päivällä Hollolasta Anttolaan. Oli erilainen matka kuin aikoihin. Olemme onnellisessa eläkeläistilassa, joten olemme saattaneet ajoittaa matkamme vähäliikenteisiin aikoihin. Nyt sattui perjantai, iltapäivän alku, loma-aika, ja vielä osalla matkaa kovaakin sadetta. Se merkitsi liikenteen hidastumista. Ei tosin mitään seisovia jonoja, ei sinne päinkään, mutta kun on muutaman vuoden tottunut tätä väliä suhaamaan aikaisina aamun tunteina, ja liikenteessä on ollut väljää, tuntuivat nuokin hidastukset oudoilta.

  No, perille päästiin. Joni ja Iiris tulivat veneellä vastaan. Pientä kuuroa heitteli silloinkin, mutta ei pahasti kastellut.

  Talo oli pystyssä, kaikki kunnossa. En sitä tosin epäillytkään. Tai siis en epäillyt paikkojen olevan kunnossa, vaan en epäillyt paikkojen olevan epäkunnossa. Siis epäilin paikkojen olevan kunnossa. Tuliko selväksi?

  Ihan mukavasti oli "nuorison" aika kulunut, vaikka ilma vähän epävakaista olikin. "Veranssi" on vieläkin koristeltu kesäjuhlien jäljiltä.

  Kun saatiin kamat purettua, oli Anna tekemän ruoan aika. Iiris oli jo ehtinyt heittäytyä vauvaksi, ja ängetä itsensä syöttötuoliin piirtelemään. 

  Ja siinä hän myös söi, vaikka jalat eivät meinanneet alle mahtua.

  

  Liisa pötkötteli hyväntuulisena lattialla. 

  Huomisen vielä sataa, sitten alkaa paremmat kelit. Uskotaan ennusteita. Päästään Jonin kanssa muikkuverkon laskuun, Iiriksen kanssa sienimetsään, marjametsään myös. Taitaa lähitulevaisuus olla ylipäätään varattu luonnonantimien haalimiseen. Yksi uusi vähän mittavampi projektikin tuli päätettyä. Sen toteutus on esissä viikon, ehkä parin, kuluttua, kunhan kaikki tarvittava on paikalla. Siitä enemmän ennemmin tai myöhemmin. Lähinnä myöhemmin.

  Politiikassa tapahtuu valitsemiemme edustajien lomaillessakin. Perussuomalaiset ryhtyivät jahtaamaan pääministeriä kovin ottein. Taitaa kannatuksen aleneminen ottaa koville? No, ne onnettomat, jotka kannattavat, saavat iloa riemua elämäänsä, mutta tuskin uusia ääniä kovasti noilla konsteilla ilmaantuu. Kyllä suomen kansa on sen verran fiksua, että ei kaikki sentään läpi mene. Vaikka niinhän minä arvelin Trumpin valinnan kanssakin. En suomen kansasta, mutta paikallisesta. Toisin kävi. Tokko toista kertaa? Ja taas kerran vaikka. Parempi olla olematta oraakkelina. Mutta tuntuu siltä, että mr Trumpin osakkeet laskevat kaiken aikaa. Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Niin kuin ei mennä persujen oikeusuhkailujen kanssa. Maailma on niin vinksahtanut mesta, että mitä vaan voi tapahtua. Tuota, tätä, niitä ja näitä kun ajatteleekin, tekee mieli  lähteä Maailmanlopun Ravintolaan. Ei jyväskyläläiseen kopioon, vaan siihen oikeaan, mistä saa parhaat pangalaktiset kurlauspommit!  

 

  Ennen kuin maapallo raivataan pois linnuradan pikatietä hidastamasta täytyy vielä kerätä tosiaan ensi talven sienet, marjat poimia, toteuttaa se mainitsemani projekti. Ja tietysti toivoa, että galaktisen neuvoston päät (siltä osin, kun neuvoston jäsenillä edes on päätä) kääntyvät, ja kotiplaneetamme saa hiljalleen elellä omassa tietämättömyydessään, ja tietämättömänä itsekeskeisyydessään, ymmärtämättä, mitä 42 tarkoittaa. Minäkään en tosin ymmärrä. Tiedän kyllä, että 42 on vastaus perimmäiseen kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Sen ratkaisi supertietokone Syvä miete, eikä aikaa kulunut kuin seitsemän ja puoli miljoonaa vuotta. Sitä Syvä miete ei kuitenkaan pystynyt ratkaisemaan, mikä on tuo perimmäinen kysymys. Joten muuallakin maailmankaikkeudessa ollaan huuli pyöreänä. Ei maapallo ehkä olekkaan niin töhelö paikka.                            

OIKEUS❔

  Ihmisillä on oikeuksia. Ihmiset vaativat oikeuksia. Ihmisillä on oikeus. Ihmiset vaativat oikeutta. Mitä oikeus on? Wikipedian mukaan oikeus tarkoittaa:

  -jollekin yksilölle (oikeusjärjestyksen mukaan) kuuluva etu tai valta tehdä jotakin (käytetään myös nimitystä subjektiivinen oikeus) 

  -oikeudenmukaisuus, se mikä on oikein 

  -oikeusjärjestys, oikeusjärjestelmä 

  -oikeustiede (käytetään myös termiä objektiivinen oikeus) 

  -tuomioistuin, oikeudenistunto

  Kun katselee sarjoja tv:sta tai suoratoistolta, tulee usein huomanneeksi, että mm. rikoksen uhreiksi joutuneet, tai näiden omaiset, vaativat oikeutta. Eli he vaativat rikoksen tekijälle/tekijöille mahdollisimman ankaraa rangaistusta. Eli jos sen Wikipedian määrittelyn mukaan kategoroi, se kuuluu kai ryhmään "oikeudenmukaisuus, se mikä on oikein". 

  Noista sarjoista saa sen käsityksen, että mahdollisimman ankara rangaistus hyvittää uhreilleen teon. Ehkä jotkut asianosaiset näin ajattelevat. Minä en kyllä kuulu tuohon ryhmään. En välttämättä ajattele oikeuden toteutumista rangaistuksen kovuus mittapuuna. Enkä tällä tarkoita sitä, etteikö kamalia, tai vähemmän kamalia, vääriä tekoja tehneille kuuluisi seuraamuksia. Liian isoja asioita minun ratkaistavakseni, mutta ehkä joskus ihmiskunta, jos se ylipäätään saa tällä planeetalla elää ja jalostua, keksii tuohon "rikos ja rangaistus"-dilemmaan kelvollisia ratkaisuja. Tiedän, että monetkaan eivät ajattele laillani, mutta olen joskus pohtinut, onko rangaistus eufenismi kostolle?

  Lyhyen mutta suppean, epätarkan mutta ontuvan oikeusanalyysin jälkeen on siirryttävä nykyhetkeen. Istun Hollolassa, kotona, kirjoitan. Mietintähattu päässä naputtelen.

  Eilen illansuussa tuli perhe Tiilikainen saareen. Vettä pieksi ankarasti, kun lähdin sadevaatteita kainalossa veneelle, mutta sade lopahti, ennen kuin olin Potinlahdessa. Hyvä homma; saatiin perhe ja melkoinen määrä tavaraa kuivana perille. 

  Kun ajettiin ensimmäisen lastin (Anna, Iiris, Liisa ja vähän tavaroita) kanssa kohti mökkirantaa, kysäisi Iiris "ootko nähny Zökken venettä?"

  Zökke on kuvittellinen henkilö, jonka Iiris loi edellisellä käynnillä. Liekö nimi saanut innoituksensa Pöryn Jokkesta, joka kävi laittamassa pesukoliitäntään tarvittavia osia. Pian sen jälkeen Iiris alkoi rannalla puhua Zökkestä. Hän sanoi, kun isohko vene ajoi ohi, että tuo oli Zökken vene. Ilmeni, että Zökke on esikoulun opettaja (Iiris aloitta esikoulun elokuussa). Ja juttu paisui pikkuhiljaa arvaamattomiin sfääreihin. Zökke ei olutkaan mikään tyhjätasku. Hän omisti monta venettä, lopulta myös laivan. Samoin useita hienoja autoja, sekä kaiken kukkuraksi oman junan. Zökkestä riitti seuraavina päivinä juttua. Aina kun vene ajoi ohi, ehti joku kysäisemään, että olikos tuo Zökken vene. Varmimmin, mitä isompi paatti oli kyseessä. Ja oli se. Tai välillä saattoi Iiris todeta kyseisen olleen Zökken veljen.

  Kyllä lapsilla on mielikuvitusta. Eikä Iiris ollut unohtanut Zökke-tarinaa sen vajaan kuukauden aikana, mikä oli kulahtanut edellistä visiitistä.  

  Eilen oli rantapolulla muutakin elämää, kuin illalla jakamani kuvan ukkoetana. Tämä pikkainen aukoi suutaan iltapäivällä.

  Olisikohan kirjosiepon jälkeläinen? Ja toista pesuetta, tietty? Kun hetken kuluttua palasin rannasta. oli se poissa. Toivottavasti onnellisesti sujuu elämä.

  Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Hollolaa. Taas oli tuuria mukana: ei sadetta venematkalla. Eikä sadetta, mikä eilisten karttojen mukaan piti olla kokopäiväistä, ole siellä juurikaan ollut koko päivänä. Hienoa. Ovat päässeet tänään tulleiden vieraiden kanssa ulkonakin oleilemaan. 

  Ei ole satanut Hollolassakaan. Vaikka ei se olisi paljoa haitannut, sade. Sisällä ollaan nuhjuttu. Tai minä olen nuhjannut. Hilppa teki maustekurkkuja monta kookasta purkillista. Täsmennys: Omista kurkuista.

  Huomenna mennään äitiä tapaamaan. Maskit päähän. Saa nähdä, kuinka äiti tällä kertaa suhtautuu asiaan?

  Perjantaina lähdetään takaisin Anttolaan. Perhe Tiilikainen jää sinne joiksikin päiviksi. Meillä on Iiriksen kanssa diili sienimesään menosta. Eiköpä jollekin päivälle satu sopivaa keliä. Alle kouluikäisenä minä ensimmäiset sieniopppini sain. Nyt yritän siirtää niitä Iirikselle. Varmasti oppii, sitä en epäile. Kantaako innostus kuinka pitkälle? Toivottavasti hamaan tulevaisuuteen.

  Kello on meikäläisen nukkumaanmenoajan jo ylittänyt. Eli minulla on oikeus lopettaa. "Suorastaan velvollisuus", ajatellee moni. Eikä perin väärässä ole.

JÄSENISTÖ IKÄÄNTYY

  Ikää tulee. Jäseniä kolottaa välillä turkasesti. Jäsenistö alkaa ikääntyä. Jos jäsenistö ikääntyy jollain yhdistyksellä, tai muulla yhteisöllä, alkaa jäsenten hankinta. Ryhdytään etsimään sopivia tulokkaita vetreyttämään yhteisöä. Mitäs minä teen? Mistä haalin uusia jäseniä? Tekoraajakaupasta? Pimeiltä markkinoilta. Pimeästä verkosta? Ei taida onnistua? On totuttava kolotukseen. Onneksi ei sentään kolota niin pahasti, että pitää kollottaa.

  Lämmin päivä oli vielä tänäänkin. Ei ihan viikonlopun lukemia sentään. Koska aistin tattien invaasion olevan todellisuutta, usmuutin aamusta vanhoille sienimestoille. En ollut aistinut väärin. Talven herkkutatit tallessa. Satoa tulee tietysti koko ajan, mutta ei tarvitse noukkia kuin heti syötäväksi. Alla olevan kaltaisia nyssäköitä on pakkasessa jotain kakskytviis.

  Merkillepantavaa oli, että mitään muita tatteja ei noilla maisemilla ollut. Muutaman koivutatin olen tästä saaresta löytänyt, mutta niitten aika lienee tuonnempana. Tattien ilmestyminen on ylipäätään ollut viime vuosina erikoista. Monesti on satoa tullut vasta syyskuussa. 

  Tuntuu siltä, että on tulossa hyvä sienivuosi. Korvasieniä löysin niiden eteen tekemääni työhön nähden hyvin, kanttarellejä on jo pakastettu, lisää tulee varmasti. Nyt odotellaan rouskuja ja torvisieniä. Rouskut onnistuin viime kesänäkin haalimaan, torvisieniä ei juuri näkynyt. Pari tulevaa viikkoa näyttävät, mihin tämä vuosi on matkalla.  Tai tiedetäänhän tämä. Kohti ensi vuotta se hiippailee. 

  Kun tätä blogia aloitin, oli kello jotakin viisi. Sen jälkeen ollaan käyty Jänissaarilla (Rabbit Islands) kahveella ja rupattelemassa. Mustikkapiirakan kanssa. Siis kahvit, ei rupattelu. Äsken tultiin ilta-aurinkon paisteessa takaisin. Jatkan juttua, kun ei viitsi toosaa alkaa tuijottamaan.

  Aivan toiseen asiaan livahdan. Kävin eilen joutessani, eli tekemisen puutteessa, ottamassa talon katolta kuvia. Tältä näyttää tienoo pikkulintuperspektiivistä:

  Pitäisköhän ostaa drone, ni sais isolintuperspektiiviä kans? Ihan tosissani joku vuosi sitten mietin dronen hankkimista. Onneksi jäi hankkimatta. Olisin kuitenkin nuukuuksissani ostanut halvalla sellaisen viritelmän, että sohlaamista olisi ollut perspektiivin hakeminen.

   Hilppa meni pihalle katselemaan, pitääkö ryhtyä kastelemaan. Varmaan jotakin on syytä. Tomaatti ja amppelikukat ainakin. Huomisesta lähtien taitaa vettä tulla taivaalta.  

  Ajattelin vielä huomenna mennä aamusta kanttarellejä etsimään. Sade alkaa ehkä vasta aamupäivällä. Hollolaan pitää ottaa mukaan sieniä, edellyttäen, että niitä löydän. Perinteeksi tullut tapa hoitaa korvaus naapurille postilaatikon tyhjentämisestä on viedä sieniä. 

  Kello näyttää lipuvan kohti hampaanpesuaikaa. Yritän varjella rintamustani. Takuuta en kyllä anna. Mutta onhan meillä pesukone.

ALIARVOSTETTUA

  Mitä tarkoittaa aliarvostettu? Mikä on aliarvostettua? Tai vastakkaisesta vinkkelistä: Mitä tarkoittaa yliarvostettu? Mikä on yliarvostettua? Eihän noihin vastausta ole. Tai toki on, niin monta, kuin on vastaajaa kertaa 0,92. Kerroin tulee siitä, että täsmälleen samoja asiota ali-, tai yliarvostavia tietysti löytyy. Mutta ei kovin paljon, kuten kerroin kertoo. 

  En ryhdy omia arvostuksiani listaamaan. Kunpahan mainitsen, että kesäaamuinen istuskelu aamukahvin jälkeen kello kuus rannalla on aliarvostettua. Perustan väitteeni siihen, että siellä ei näy muita. 

  Aamulla käytiin mustikassa. Ihan tässä saaressa. Löydettiin paikka, missä mustikat olivat koneellakerättävän kypsiä. Melko pieniä olivat, mutta poimittiin viiden litran ämpärillinen. Tiistain on tarkoitus tehdä isompi mustikkareissu. Jos hyvin käy, on sen jälkeen talven mustikat tallessa. Tänään on muuten päiväkahvilla mustikkapiirakkaa!

  Kerättiin matkalla kanttarellejä ja muutamia tatteja. Niitäkin alkaa siis nousemaan. Hilppa putsasi mustikat, minä sienet. 

  Sitten viritin kanan savupönttöön. Reilu tunti kovennuksessa, kansi auki. Haikukanaa. Vaikka pakkauksessa luki "Grillikana".

  Ei huonosti syöty. Pottumuussia, sienisalaattia (viimevuoden satoa) ja savustettua kanaa. Salaattia tietysti myös. 

  Huomenna pitää mennä sieniä jälestämään. Illaksi meidät on kutsuttu kahville naapurisaareen. Mikäs siinä. Vaihtelua puolittaiseen erakkoelämään. 

  Vaihtelua tulee lisää. Perhe Tiilikainen saapuu tiistaina illansuussa. Mukava nähdä. Liisa on vajaassa kuukaudessa muuttunut, kuvista päätellen. 

  Vaihtelu jatkuu. Lähdetään keskiviikkoaamuna Hollolaan. Vieraita Annalle ja Jonille tulee samana päivänä. Harmi, että ennusteet lupaavat melko kehnoa keliä. Jospa ne olisivat väärässä. Sateet ovat ennenkin kiertäneet tämän kolkan, vaikka kuinka olisi kartoilla povattu. Toivotaan kiertoliikettä nytkin. 

  Pari päivää vietetään kotona. Ihmetellään ihmisiä. Äitiä käydään tapaamassa. Kirjastossa poiketaan. Mutta ei pestä pyykkiä! 

  Sitten takaisin. Anna, Joni ja lapset jäävät vielä joksikin aikaa saareen. Pian elämä jatkuu elokuiseen  tapaan; sieniä, marjoja, muikkua, omalta läntiltä pottua, kurkkuja, kesäkurpitsoita, sipulia, salaattia. Eivät hykertele tienoon päivittäistavarakauppiaat käsiään meidän vuoksemme. Minkä maitoa, juustoa, levitettä ja kahvia joskus hatetaan. Toiveissamme näin. Totuus saattaa olla toisenlainen.

HUANKOSKI

  Planeettamme, Suomi uljaasti keulilla, kansainvälistyy. Kielikin muuttuu, lainasanoja putkahtelee taajaan. Odotan, vaikka en toivo, aikaa, kun ääntäminenkin kansainvälistyy. Muutama esimerkki: Sirkus (söörkus), markkinat (maakkinat), eversti (iivrsti), piekana (paikana, [piekanasta tulis helposti kanapiiras, kirj. huom.]), mustikka (mastikka), meinata (mainata, saksal.), Teuvo (Touvo, saksal.), ja Juankoski (Huankoski, esp.).

  Olipas ääliömäinen avaus. Huankoskesta se alkoi. Kun ap. haikutin Lidlin matalikolta pyydystettyä lohta, putsasin hetkeä aiemmin keräämiäni kanttarellejä, alkoi päässäni soimaan Juicen "Juankoski, Here I Come". Ja Juankoski muuttui Huankoskeksi. Pää on kumma värkki. Joittenkin pää on pääsääntöisesti kummaakin kummempi. Lisäksi pieni osa ihmiskunnasta omistaa kummaa kummemmastakin kummemman pääkopan. Se on oma juttunsa. Kummaa kummempi potensiin kaksi. 

  Hellepäivä oli tänään. Sekö sai kaalini höyryämään? Kansainvälistä ääntämistapaa uumoilemaan? Voi olla. Tosin ehkä ei. Pää on kumma värkki. Mutta päästä väliä, päästän välillä asiaa tulemaan. Savulohi oli hyvää. Sen keralla omaa siikliä, omaa salaattia. Hellepäivän evästä. 

  Käytiin ip. hakemassa Piskolasta syöttötuoli. Pitää olla, kun neiti Milla, 10 kuukautta, tulee kylään. Kohta neiti Liisakin, huomenna 5 kuukautta, tarvitsee sellaista. Tuoli on sama, missä minäkin olen snadina istuksinut. Se on etevä aikansa työnäyte. Siitä saa taittamalla tällaisen:

  Tässä Haneli istuu kyseisessä kapistuksessa v. 1955, minä tarkkailen istuvaa. Tuoli oli tuolloin harmaanvihreä, ja on saanut uutta väriä pariinkiin kertaan. Pyörät ovat jossain käänteessä hävinneet.

  Aika monta pienokaista on tuolissa lusikkaa suuhunsa saanut. Se on kiertänyt aika monessa paikassa myös, but still going strong. Laitan vielä tämän osion lopuksi kuvan tuolista koko komeassa korkeudessaan:

  Huomenna on ainakin yhtä lämmintä. Ajateltiin lähteä Puumalaan. Ihan kirkolle saakka. Kaunis reitti ajella, ajeli autolla tai veneellä. Veneellä mennään. Kalliit jäätelöt, menkööt, kerran kesässä. Ehkä Haapasalon Villen kojusta hatsapurit ostetaan. Jospa olisi Ville ite myymässä. Kohtaisivat entinen ja nykyinen hollolainen, nykyhollolaisen syntymäjärven äärellä nykymaailmankansalainen. Ei mennä asioiden edelle, ainakaan jalat edellä. Mutta jos ei ole hatsapuria maistanut, ei tiedä Puumalassa käyneensäkään (nykypuumalalainen sananlasku).

  Melko päättömiä olivat jutut, taas kerran. Pää on kumma värkki, siitä syntyy päätöntä juttua. Päätäntävalta on kuitenkin minulla päällä. Ja minun päälläni. On päälläni t-paita ja sortsit myös. Mutta ne eivät ole päälläni, minulla ne ovat. Ei päätä häntää. Päätös on yksimielinen; päätän kuvaan "hautakummusta" nykylookissaan.