KESÄÄ IHAILEN, SELKÄSÄRKYÄ VIHAILEN

  Aamulla riensin nahuamaan puita halki. Vajaan tunnin ehdin peittää, kun selästä vihlaisi, silmissä pimeni, jalat oli mennä alta. Raahauduin venevajan rapuille hetkeksi istumaan, sitten talolle. Hilpalla on hänen joskus selkäsärkyyn saamaa tanakampaa troppia. Niistä tabletin nappasin. Taidan ottaa tämän päivän kuulostellen.
  Selkäkivun erikoisasiantuntija Hilppa on sitä mieltä, että jokin lihas siellä vihoittelee. Ja että kostea ilmanala vaikuttaa myös asiaan. Toivottavasti on, lihas. Ettei vakavampaa. Olen aina kehua retostanut, että minulla ei ole selkä vi***illut koskaan. Paitsi viime kesänä kerran vähän kipuili. Tänä kesänä on muutamaan otteeseen, varsinkin, jos on joutunut kumartelemaan, vähän, ja hetken, oireillut. Nyt sitten vihlaisi oikein kunnolla. Enkä mitenkään ryötämällä hommia tehnyt, puoliverkkaisen tasaista tahtia ainoastaan. Toivottavasti on temporary; puita on vielä pienimättä. Kuvassa näkyy, kuinka selkään piston jälkeen jäivät kirves ja hanskat siihen. Melkein, kuin Hilpan huutaessa syömään!

  Sain eilen kärrättyä edellisen kesän klapit liiteriin, joten nyt on tilaa uusia halkoa. Saunan liiteri on turvoksissa, mutta siellä ovat.

  Sentää puoli tuntia tapahtumasta selkä oli melko kivuton, ainakin hiljalleen kävelessä ja istuksiessa. Istuksia ei edes tarvitse hiljaa, voi puhella.
  Tämän päivän siis olen rauhallisesti. Huominen on myös lepopäivä, siinä mielessä, että lähdetään ulkomaille Otavaan juhliin. Sitä ennen saunotaan, että ei aivan metittyneinä kylään mennä. Maanantaina on edessä lähtö pariksi päiväksi Hollolaan, joten selällä on aikaa toipua notkeaan käveeseen.
  Käytin jutun alussa verbiä "peittää" puiden hakkaamisesta. Se ei tietysti tarkoitaa sananmukaisesti peittämistä. Ilmaus juontuu ukki-Aleksista ja peittaamisesta. Kuka tietää, mitä peittaaminen tarkoittaa? Luultavasti eivät ainakaan kaikki. Minäpä valotan. Wikipedia mukaan sanalla on kolme merkitystä:
  1. käsitellä ruostumattoman teräksen pintaa peittausaineella eli suola- tai rikkihapolla epäpuhtauksien poistamiseksi
  2. käsitellä siemenviljaa peittausaineella eli haitallisten sienten ja hyönteisten torjunta-aineella 
  3. käsitellä nahkaa kemikaaleilla sen puhdistamiseksi ja pehmittämiseksi

  No, ukki-Aleksin kohdalla on tietysti kyse numerosta 2. Siemenviljaa peitattiin ennen kotioloissa. Jyväaitan edessä oli kahdensadan litran peltitynnyristä tehty laite sitä varten. Kuvan tapainen, mutta ei noin pro. Punainen väriltään, kyläsepän,tekemä, se oli. Sitä paitsi tynnyri oli pystyasennossa, puolet kannesta oli saranoitu avautuvaksi täyttöä ja tyhjennystä varten.

  No, työtapa kuitenkin varmasti on selvä: jyvät tynnyriin, peittausaine sekaan, sitten veivaamaan. Muistaakseni aine oli punaista, joten pyörittelyn jälkeen säkkeihin tyhjennetyt jyvät olivat punasävyisiä.
  Muistan tuollaiset tapahtumat jo lapsuudestani, vielä paremmin, kun teini-iän lopulla, aikuusuuden kynnyksellä, olin ukin kaverina hommaa tekemässä. Aleksi oli silloin jo kasikymppinen, joten apua oli tarpeen. Jyväaitta on näet osittain kaksikerroksinen. Laareja oli useampia, ja niihin jyvät laitettiin säkistä ylhäältä sellaisesta reunallisesta aukosta. Laarit olivat allakerrassa etuosaltaan auki, joten siitä pääsi lapiomaan jyviä säkkiin. Peitatessa piti ensin täyttää säkki, se kaadettiin tynnyriin,  jyvät peitattiin, kumottiin takaisin säkkiin, säkki kannettiin rappuja ylös, kaadettiin toiseen laariin. Eli minä toimin jokusia kertoja ukin hanslankarin, ukki lähinnä "piällysmiehenä". Ne olivatkin viimeisiä vuosia, kun Piskolan peltoja viljeltiin omiin tarkoituksiin.
  Tämän pitkän alustuksen jälkeen asiaan. Ukki-Aleksi käytti paitteemisesta sanaa peittää. Hän saattoi kysyä minulta, että jouvatko ensviikolla peittämään? Peittäminen oli melko raskasta tuohua, joten siitä on jäänyt mieleeni käyttää sitä työläämpien hommien yhteydessä. Haneli, joka varmasti myös sai tehdä osansa peittämisestä, samaa ilmaisua taitaa viljellä.

  Jopas tuli teille selväksi peittaaminen. Tai sitten olette kovakalloisia. Tai minulla huono kyky asioita selvittää. Mutta olkaa huoleti, vaikka ei selvinnyt. Todennäköisyys siihen, että jouduttte peittaamishommiin, on minimaalinen.

  Nyt, kun aikaa kirjoittaa on, jatkan vielä himpun. Laitan vaikka unikon elämänkaarta vuorokauden ajalta:

  Ilta

Aamu

Ilta

  Nopeasti tapahtuu, unikon elämässä, Muutama päivä, ja kukinnosta ei ole jäljellä, kuin siemenkota.

  Vielä pari kuvaa asialleen omistauneen kuvaajan toiminnasta. 

  Vaikka ei koulutus välttämättä piisannut istumatöihin, voi eläkkeellä harrastaa makuultaan. 

KESÄ KULUU, KESÄÄN KUULUU

  Kesä on vasta aluillaan, mutta kuluu armotonta vauhtia. Juurihan tänne jäissä sohlattiin, kohta kolkutellaan jussia. Tuntuu, kuin eilen olisi luonto odotellut heräämistä, ja nyt se kukoistaa kummasti. Metkan näköisesti myös, himpun käsitellyssä kuvassa.

  Mutta se kuuluu kesään, että kuluu nopeasti. Vanhemmilla vuosilla tosin kaikki kuluu nopeasti: kesä, syksy, talvi, kevät, lonkat, voimat, tarmo, rahat (vars. kesäisin), sekä pinna ajoittain. Iän möytään tuomia ilmiöitä, ainakin jotkut.

  Puolitoista kuukautta siis ollaan Avokkaassa asuttu. Toisaalta: kesälle kuutioidut työt joille ei ollut aikataulua, on tehty. Viimeisenä, tai lähes, saunan lattialla komeilevat  puuritilät.

   Ja ovi pelaa, joten kuten. Asensin siihen nimittäin rullalukon. Ovi on alkuperäinen, eli vuodelta 1956, mutta ihan terve ja ryhdissään. Se on molemmin puolin paneloitu umpiovi. Siinä ei ole konsaan ollut mitään upotettua lukkoa tai vastaavaa. Se on kestänyt kiinni ihan itsestään, siis joskus. Mutta puu elää, ilmankosteus vaikuttaa, etc. Oveen on jouduttu tekemään jos jonkinmoisia kommervenkkejä, jotta se pelaisi säällisesti. On ollut hakaa, ruokkia, nahan palaa naputeltuna karmin huullokseen, vaikka mitä.
  Pientä säveltämistä rullalukon kanssa oli, mutta pelaa! Nyt loppui, toivottavasti, jokavuotinen rassaus, oven sekä mielen.
  Vielä tänään käsittelen oven Satu-saunasuojalla, ruskeaksi sävytetyllä. Sitten riittää saunan saneeraus.

  Kesäkeittiö on myös finaalissa. Jääkaappi on paikallaan, ja asensin valaisimen kattoon odottamaan, että Ikolan Toni tulee tänään vetämään niille virtaa.

  Tuo pöydän päässä näkyvä viritys on siksi, että laudat väkän kipristelivät, joten laitoin ne ruuvipuristen avulla ruotuun. Toivomuksen tietysti, että pysyvät ruodussa, vaikka puristimet poistetaan.

  Täst'edes on tarkoitus keskittyä puiden pilkkomiseen. Ei sitä sekundäärihommaksi voi laskea. Ihan primääri se on, asumisen kannalta. Ja saunomisen. Mutta silti on tunne, että hyvä, kun tuli kesän duunit hyvissä ajoin tehdyiksi. Eli pakollisia töitä ei lasketa, ne vaan tehdään.

  Launtaina on Olgan valmistujaisjuhlat Otavassa.

  Maanantaina mennään Hollolaan, Hilpalla on tiistaina aika suuhygienistille. Ja Elina täyttää ysiseiska! Ruusuja, ei ihan niin monta, mutta muutama kuitenkin, hänelle viedään.

  Sitten onkin pian juhannus. Tiilikaiset tulevat, Iiris jää tänne, koska päiväkoti meneen jussilta kiinni.

  1. heinäkuuta lähdetään porukalla Tiilikaisten kanssa Ahvenanmaalle. Airbnb-majoitus on Maarianhaminasta varattu. Siitä risteillään saarta katselemassa. Autollla, ehkä jonain päivänä fillarit vuokrataan. Torstaina palataan Manner-Suomeen.

  Sitten kesä jatkuu saaressa, tietysti. Jospa jo pääsee kanttarellejä etsimään. Tai pääsee, se on varmaa. Löytyykö, se ei ole. Toki tähän asti ovat ilmat olleet suotuisia, joten toivoa voi, että satoa pukkaa.

  Minäpä lopetan, lähden kahvinkeittoon. Valmistautuminen oven käsittellyyn on myös aloitettava hyvissä ajoin. Sillä huosti suunniteltu on puoliksi pilattu.

NÄKÖKULMIA KYLMÄLAITEHANKINTAAN

  Jokapäivisessä elämässä saattaa tulla eteen vaikkapa jääkaapin osto kesäkeittiöön. Mistä lienen tuon esimerkin napannut? No, tunnustetaan:omasta kokemuksesta. Tänään näet sellainen hankittiin, Lahden Gigantista. Hankintaa edelsi eilisiltainen surffailu netissä. Edullista pienehköä jääkaappia etsittiin. Löytyi muutama vaihtoehto: yksi Powerista, yksi Eutronicsista, ja kolme Gigantista. Kaksi Gigantin ehdokkaista oli tarjouksessa (ovh. jotain 190 €, tarjoushinta 129 €). Tarjous oli voimassa vain tähän päivään asti. Alunperin oli aikomuksemme hankkia jääkaappi Mikkelistä, mutta koska olimme lähdössä käymään Hollolassa, päätettiin tehdä ostos Lahdesta, mikäli kaikki natsaisi.
  Aamulla siis startattiin Hollolaan. Perillä tavarat sisään, pientä surffailua netissä, pyykkikone laulamaan, kauppalappu valmiiksi, asioille. Ensin käytiin kirjastossa, koska parin teoksen laina-aika oli jo mennyt päivän pitkäksi. Sitten Tokmanniin wc- ja talouspaperia, pesuaineita, jotain muuta pientä, ostamaan. Siitä kahville ja Puuiloon. Sieltä tarttui matkaan sauna lattialle puuritilät (vastaavien hinta Starkilla lähes tupla). Sen jälkeen oli vuorossa päivän päälähtö: säätilasta johtuen lämminveristen jääkaappilaukka.
  Sörnäytettiin Launeelle, missä nuo kolme kodinkoneparatiisia sijaitsevat melko lähekkäin. Ensiksi Poweriin. Siellä oli meillä ehdokkaana 89 € ( siinäkin tarjous, ovh. lähes satasen enemmän) maksava alle satalitrainen kaappi. Netin mukaan myös saatavilla. Me sisälle kysymään. Mallikappale löytyi ennen myyjää. Sitä hetki ällisteltiin. Jo tuli myyntihenkilökin paikalle. Sanoimme tällaisen ostavamme. Mies meni koneelle, sanoi, että valitettavasti ei ole yhtään varastossa. Minä siihen, että eilen näytti olleen.
  "Ehkä", sanoi myyjä. "Olen ollut pari päivää poissa, mutta nyt näyttää tyhjää. Ehkä ovat menneet jo kaupaksi".
  "No et sitten tuota mallikappaletta myy?", minä utelin.
  "En. Se ei käy päinsä", tuli topakka vastaus.
  Varmistimme vielä, että liikkeessä ei ollut muuta edullista vaihtoehtoa. Ei ollut, kuten jo tiesimme.
  Marssimme ulos, matka jatkui Eutronicsiin. Sen sivuilta olimme bonganneet yhden alle satasen maksavan kaapin. En ollut kyseisessä liikkeessä ennen käynyt. Enkä käynyt nytkään; se on kesälauantaisin suljettu! En ollut käynyt, en käynyt nyt, enkä taida käydä vast'edeskään!
  Kun siirryimme Giganttiin, sanoi Hilppa, että onneksi ei Powerissa ollut sitä kaappia. Ei kuulemma ollut sisätiloiltaan ihan kot'väen mieleinen.
  Gigantissa pällisteltiin tovi, sitten ehti osaston ainoa myyjä meitä palvelemaan. Vaihtoehtoina oli kaksi samanmerkkista ja -hintaista laitetta, joista toisessa oli pakastelokero, toisessa ei, sekä yksi erimerkkinen ja hieman alle satasen maksava. Tämän tuotteen Hilppa hylkäsi kättelyssä. Nuo kaksi samanhintaista olivat juuri ne, joista toisen olimme alunperin aikoneetkin hankkia. Eli 129 € tarjoushinta, tarjous voimassa vielä tänään. Olimme päättäneet, että ilman pakastelokeroa oleva on meidän mallimme. Myyjä sanoi tavaraa löytyvän, joten teimme kaupat. Maksettuamme menimme kuitin kanssa noutopisteeseen. Siellä sanottiin, että ajakaa tuon ja tuon oven eteen, tuon kaapin kohta. Mehän ajettiin, hetki odoteltiin. Kohta äijä tuli ilman jääkaappia, sanoi, että ei tätä ole yhtään varastossa. Meillä ei ole muuta kuin se sisällä esillä oleva.
  "Käykö se teille?", kysyi hän perään.
  Koska aloimme olla jo lämpöhalvauksen liepeillä, sanoimme, että joo.
  "Hetki, haen sen", ilmoitti kyppari.
  Pian hän tuli rivakasti jääkaappia nokkakärryissä työntäen. Tarkastimme, että tuote oli päällisin puolin kunnossa. Ok. Mies kääri sen vielä kuplamuoviin, eiku kaappi takakonttiin. Nyt meillä on jääkaappi kesäkeittiöön, 127 litrainen. Ja onhan siinä takuu, vaikka se ei laatikossa ollutkaan.
  Eri käytäntö näkyy liikkeillä olevan. Power ei suin surminkaan suostunut myymään näytetuotetta, Gigantti kyllä. Mutta samaakin käytäntöä löytyy: kummassakin tuntuu kirjanpito tai netin päivitys olevan päin persettä.
  En ole tieten kertonut kirjoitusessa olevien laiteiden merkkejä tai malleja, koska on ole mainosmies.

  Vaikka tässä jääkaappiasiassa ei niinkään otettu uusia näkökulmia, asioihin kannattaa etsiä aina sellaisia. Niin arkielämässä, poliittisessa maailmassa, kuin hengellisessä ympäristössä, muutamia mainitakseni. Esim. politiikassa saattaa avartaa, jos kääntää katsettaa piirun, pari, oikealle, tai sittenkin vasemmalle, riippuen tietysti lähtökulmasta. Tai hengellisellä puolella kyseenalaistaa oman jumalansa kaikkivoipaisuuden ja paremmuuden toiseen koulukuntaan kuuluvien samalaiseen verrattuna.
  "Mutta ne on toisia juttuja", sano ekumeeninen pakana, eli avarakatseinen agnostikko, eli aatesuuntiin sitoutumaton vasemman laidan dallaaja, eli Peppe.

  Joopa joo. Kuumassa Päijät-Hämeessä ollaan. Maanantaihin asti. Huomenna tietysti käydään Elinan luona. Maanantaina on Hilpalla klo. 10:00 kampaaja. Kun vogue on kunnossa, kohti Mikkeliä. Halkomattomat puut huutavat jo kiivaasti käsittelijää.

  Koska kuva, ainakin yksi, on ollut tapana liittää, niin tässä sellainen. Sananjalat ovat ihan lempikasvejani. Nyt ne ovat ponnistaneet muun kasvillsuuden yli, ja avanneet "siipensä". Rauhallisen vaikutuksen antaa sananjakojen kattama tanner.

VAPAA ILTAPÄIVÄ

  Kun sauna oli valmis, testattu, purkujätteet korjattu pois, muutamia hortonomisia manööverejä tehty, soimme itsellemme vapaan iltapäivän. Lämpötila lähenteli hellelukemia, melkein rasvatyyni järven pinta, päätettiin lähteä Puumalaan jäätelölle. Lietvesi avautui tosiaan harvinaisen tyynenä.

  Olen noita maisemia katsellut lukuisia kertoja, mm. Hanelin kanssa uistellessa, eikä koskaan ole näin tasaista ollut. Kerran jouduttiin Hilpan kanssa kuvan paikkeilta kääntymään takaisin, kun vastatuuli äityi vallan navakaksi. Mutta nyt oli ilo ajella!

  Pitää oikein laittaa selfie vapaapäiväläisistä. 

  Sellaiset viiskyt minuuttia, matkanopeudella, kestää matka Puumalan satamaan. Hiljaista oli, ei vielä ollut turistilaumaa, ei juurikaan veneitä vierasvenelaiturissa. 

  Kahvit ja pulla nautittiin satamaravintolassa. Iso terassi, me ja alkuun yksi muu asiakas. Sentään kaksi pariskuntaa ilmaantui lisää sen puolituntisen aikana, mikä terassilla viivyttiin.

  Sitten pasteerailtiin hieman rantaa edestakaisin. Ei mitään uutta nähtävää. Paitsi se, kun luotsi nousi melko (olosuhteisiin nähden) suureen rahtialukseen saattaakseen sen salmen läpi.

  Laiturissa oli myös pari, joskin kokoluokaa, tai ehkä useampaa, pienempää paattia. Alla toinen. Ja todisteena paikasta silta.

  Toinen oli torin kohdalla parkissa. Käsittelin kuvan vanhan malliseksi, sillä se sopii tyyliin.

  Vielä ostettiin kioskilta jäätelöt, ne syötiin penkillä innokkaiden varpusten ympäröiminä. Sitten paattiin, nokka kohti Avokasta. Täytyy sanoa, että halvempiakin jäätelöitä on tullut syötyä. Mutta pitäähän sitä joskus repäistä. Ainakin, kun repäisyt ovat näinkin maltillisia. 

  Rokansalon ja Rokansaaren välissä huomasi myös sen, että ei ole lomakausi vauhdissaan. Mantereen puolella pilvin pimein mökkiläisten veneitä, Rokansaaren laiturit melkein tyhjinä.

  Vielä vähän sauna-asiaa: Bastu tosiaan valmistui aikataulussa jota ei ole. Vajaat kaksi päivää sitä pusailin; purin, kokosin ja kasasin. Kun ei tullut yllätyksiä, sujui homma suunnitelusti. 

  Kikka-lauteet lämpökäsitellystä haavasta saunaa tuli. Hieman päänraapimista oli lauteitten läjäämisessä, sillä ohjeet eivät olleet luokkaa "IKEA", jossa jokaisen ruuvin paikka on osoitettu nuolella. Ohjeissa sanottiinkin, että tilanteen mukaan, sillä jokainen sauna on erilainen. Loppupeleissä selkeä se kuitenkin oli, lauteen pystytys. Mutta ei mikään suitsaithomma kuitenkaan. No, kaikkeen pyrkii menemään oma aikansa. 

  Hilppa vielä käsitteli lauteet, pesupenkit, ja pesupaikan uudistetut seinät parafiiniöljyllä. Kun öljy oli imeytynyt ja kuivahtanut, kiukaaseen tulet, pientä lämpöä jonkin aikaa, sitten pökköä pesään, saunomaan. Mukavalta tuntui. Vaikka kuten jo sanonut olen, eivät löylyt sen kummemmaksi muuttuneet. Mutta kyllä kun työn on tehnyt, on mukavaa nautiskella tuloksesta. Ja sallittua, uskon?

  Tällään lopuksi vielä kuvan saunasta. Kuvan, mistä näkyy, että lauteitten sivu- ja taustaseinä oli ennen peitetty paleelilla. Hirsiseinä on eri tavalla päivettynyt, mutta muutama vuosi, niin eroa ei huomaa. 

  Eikä ainakaan minua haittaa, vaikka huomaisi. Ihmettelen vaan, miksi seinät on muinoin pitänyt verhota? Puhtaanapito? Pihka? Muoti ja aikansa tapa? Niin, tai näin, onneksi oli hirsi hyvänä säilynyt. Oli koolattu siten, että tuuletus pelasi. Se olikin se kysymysmerkki, pelko yllätyksestä. Yllätykset ovat usein piristäviä, niin tietysti nytkin. Jos ajattelee, että yllätys oli se, kunka hyvässä kunnossa piilossa yli 60 vuotta viettänyt hirsi oli pysynyt. Jos yllätys olisi ollut päinvastainen, ei se isommin olisi piristänyt. 

  Tästä tuli taas lähes kuvakirja. No, kirja, ku kirja, seppä Liikasta mukaellen. Sepällä nimittäin kävi joku mies muinoin teettämässä pienen homman. Kun tuli maksun aika, kysyi Markus-seppä nimeä kuittiin.

  "Mansikka", vastasi mies.

  "Mansikka, heh heh, Mansikka" hekotteli seppä. "No, nimi, ku nimi", topistautui hän viimein kuitin tekoon. 

KOLEAA MUTTA TUULISTA

  Vaihtelevia ilmoja on pidellyt. Joka toinen päivä sataa, joka toinen paistaa. Tuuleskelee. Viileänä on pysytellyt keli. Iiris on joutunut välillä puuhaamaan sisällä...

  ...välillä on päässyt ulos temmeltämään. Temmellystä on silloin piisannut niin, että keppihevonenkin on väsähtänyt. Keinuun tietysti. Leikkiiköhän keinuhevosta?

  Tiistaista lähtien on luvassa parannusta, jopa hellelukemia. Tiilikaiset joutuvat tosin lähtemään tänään Espooseen, joten he eivät voi jäädä odottelemaan veden lämpenemistä. Tosin ei kylmä vesi ole Iiristä pahemmin haitannut.

  Eilen oltiin Annin ylioppillaaksi valmistumista juhlimassa. Anna haki Jonin Mikkelistä, jonne hän tuli bussilla. He ajoivat sieltä suoraan Piskolaan. Iiris, Hilppa ja minä sörnäytettiin veneellä. Viiden sekuntimetrin tuuli ei ihan kamalasti ryttyyttänyt.
  Juhlapaikalla oli porukkaa aika lailla. Ja tarjottavaa ylenmäärin: Graavisiiasta lohirullaan, lihapullista hirvipaistiin, salaateista ja tykötarpeista puhumattakaan. Ja kahvin kera kakkua monenlaista, pikkuleipää valita asti. Juhlinnan kohde ehti välillä tarkastamaan, että vierailla on lautaset täynnä apetta...

    ...läyhkeen väliaikaisesti hiljennyttyä istathtaa hetkeksi. Siinä serkut..., eikäku pikkuserkut..., eikäku siltä väliltä. Ja samassa sävyssä.

  Tiesittekö, että lyyrän kerrotaan Hermeksen keksineen heti synnyttyään. Lapsineroksi voi Hermestä mainita, jos on totta. No, niinhän ne jumalat kai usein ovat? 

  Minäkin sain lyyrahattua ennen lähtöämme kokeilla. Kun jäi oma aikanaan hankkimatta. Omaa hölmöyttään ja lapsellisuuttaan jäi. Mutta nyt sain balsamia haavoihin. Vaikka ei tuo hattua kummemalta tuntnut, lyyralakki. Oma kesälätsä on astetta istuvampi. Annista myös?

  Tänään taas sataa. Puoleenpäivään asti on niepreetä. Iltapäiväksi poutautuu, sopivasti kuljetuksen kannalta. Tiilikaisten kuljetuksen autolle. Niin, ja grillauksen. Paitsi, että ei taivasalla tietenkään tarvitse grillailla. Mahat pullollaan possun sisäfileetä saavat Tiilikaiset porhaltaa kotiinsa. Sekä maissia, Iiriksen ja Jonin lempparia.

  Huomenna hyökkään saunan kimppuun. Toivottavasti ei löydy yllätyksiä. Tuskin. Hilppa varmaan ottaa harsot pois perunalta ja herneeltä, multaa potun. Hyvin ovat lähteneet kasvamaan, eilen kurkattiin.

  Loppuviikosta, viimeistään, uudistetaan lauteet. Ja lähdetään lauantaina, tai sunnuntaina, puhtoisina henkilöinä käymään Hollolassa.

DEN GANZEN TORSDAG

  Se on den ganzen torsdag, eli koko Donnerstag, tutummin helatorstai. Kaunis ilta eilen, kaunis aamu tänään. Kaunista päivällä myös. Tuuliseksi vaan heittäytyi. Aamusta laittelin kasvihuoneen. Oikea mahtiansari: 1,17 m² pohja-alaa!

  Kuten kuvasta näkyy, loppui maali, mutta sain parahultaisesti ansarin taustan rasvattua. Istussäkkiin Hilppa istutti kaksi tomaatin tainta. Kolmelle on säkissä paikka, mutta puutarhalla, kun taimia ostimme, sanoi itse omistaja, että ei kannata laittaa, kuin kaksi. Kaupalliselta kannalta ei hirveän järkevää. Toisaalta: rehellinen yrittäjä. Hienoa. Kaikella kunnioituksella yrittäjiä kohtaan, mutta toisenlaista käyttäytymistä olen ollut joskus huomaavinani. 

  Tuossa pöntössä vasemmalla nurkalla on talitiasen pesä ja poikaset. Aivan pöntön takana on lähinaapuri. Seinällä on poikittain toinen osa alumiinitikkaista, ja räksä on duunannut sen päälle, aivan kiinni pöntöön, oman pesänsä. Ei ihan ghetto vielä, mutta tilaa on vähän harvempaankin asuttaa. 

  Anna ja Iiris tulivat kahden maissa. Iiris mittaili ensitöikseen pihamaan leveyttä, jotta mahtuuko siihen keppihevosradan rakentamaan.

  Nälkä kurni kaikkien mahassa, joten savupönttö vireille. Tuuli melko navakasti lounaasta, joutui vähän suojaa laittelemaan.

  Ihan kelvollista tuli, Lidlin matalikolta pyydetystä lohesta. Kun kalat haikuuntuivat, keitteli Hilppa potut kesäkeittiössä. Kesän ensimmäiset uudet perunat, Lidlin pellosta. Ja ensimmäinen kokkaus uudella kaasukeittimellä, Motonetin pajalta.

  Ruoka nautittiin kesäkeittiössä. Juuri ja juuri tarkeni. Ulkona paistoi, mutta tuuli viilensi niin, että sisällä parempi.

  Kuvassa näkyy taustalla Aarno Karimon v. 1934 Suomen historialliselle kuvastolla taiteilema KÄRÄJÄT KEHÄKIVILLÄ. Taulu on peräisin Hauhalan vanhalta kansakoululta. Taina sen pelasti, lahjoitti  minulle. Sen paikka oli verannalla ennen sen saneeraamista. Sitten taulu joutui vuodeksi naftaliiniin, kaivettiin nyt esiin. Täällä se on oikeassa paikassa. Pysyy mieli puhtaana pahoista aikeista, ainakin ateria ajan, kun kuvaa katselee.
  Nyt ollaan jo kahvit päälle juotu. Tuoreella raparperipiirakalla, tietty. Naisväki huitelee pihalla. Minä rauhoitun päivän askareista kirjoittamalla.

  Joni tulee lauantaina. Sitten mennään porukalla Annin ylioppilasjuhliin. Sunnuntaina pitää Tiilikaisten tietysti lähteä Espooseen. Me jäädään tänne, istutuksia vaalimaan. Ja saunan tuunaus tekemään. Ja nauttimaan olostamme. Nimittäin tiistaina on alkaa lämmetä. Jos povaukset oikeaan osuvat. Että kyllä kelpaa, huru-ukkojen ja -akkojen saaressa asustaa.

  Kohta pitää lähteä korjaamaan romppeita pois pihalta, laittamaan peite veneeseen, valmistelemaan sauna. Niin, ja kesäkeittiön aukkoon pitää laittaa pressu. Linnut meinaavat tilan muuten äkisti vallata. Jotkut tirpposet ovat heti pesän teossa. Liekö mattimyöhäisiä, vai joko on toinen laaki menossa? Pääskyset etsivät myös majapaikkaa. Puuliiteri on ehdolla ja isäntäväen hyväksymä. Mutta kun aamupäivällä oli venevajan ovi pari tuntia auki, heti olivat mestaa tutkimassa. Kesäkeittiöm katonraja kiinnostaa myös joltisesti. Mukavia elikoita pääskyt ovat, mutta eivät oikeastaan kesäkeittiön suositeltavia asukkeja. Paskovat, ajattelemattomat. Suoraan pesästä ruikkivat poikaset. Jos sattuu pesä olemaan pöydän tai grillin päällä, niin ei mene pasmat yksiin. Siis suljemme mahdollisuuden moiseen asumismuotoon pois.
  Loppukappale jatkui näköjään hieman, mutta nyt lähden puuhailemaan jo kerrotut hommat.

VOITTO ON MUKAVAA, MUTTA...

  Suomesta sitten leivottiin maailmanmestari. Kova suoritus jätkiltä ja kunkulta. Kuningatarta ei tainnut joukkeessa olla? No, olihan jokeri.
  Voiton kestää, se on mukavaa. Voitttojuhlan torilla pillin vislattua kestää myös. Ja tulojuhlan joukkueelle. Mutta ylenmääräistä suitsutusta, asiaa koskevien uutisten ja meemien jatkuvaa jakamista, ei meinaa kestää. No, on siinä se hyvä puoli, että ei tartte kestääkkään. Itse voi päättä, mitä katsoo, minkä sivuston avaa. Mutta kuin tulee välillä fb avattua, katsottua, josko jotain tähdellistä olisi, niin johan tulee mörköä! Vaikka ei ystävämääräni kovin suuri ole. Vaan kun on muutamassa ryhmässä, niin tavaraa piisaa.
  Olisiko kuitenkin niin, että olen vain kade, kun en itse ole makoisaa mörköjuttua keksinyt jaettavaksi? Tiijä häntä? Mutta kova teko se Leijonilta joka tapauksessa oli! Että antaa sitten mennä, suitsutuksen ja toinen toistaan vitsikkäämpien postauksien jakamisen. Koetan surffailla valikoivasti.

  Me tulitiin eilen taas saareen. Auto oli niin Turusen pyssynä, että ei puhettakaan puutarhalla käynnistä matkalla. Joten toimme lastimme perille, lähdimme heti takaisin baanalle ja Kangastalon puutarhalle. Kyllä siellä on tavaraa. Satoja amppeleita, lukemattomia kukkia, joukottain taimia, you name it! Valinnan vaikeus meinaa iskeä, lähinnä amppelien kohdalla. Löytyivät lopulta sopivat,  mieleisiä olisi ollut vaikka kuinka.

Lumihiutale aitalle. Huomioikaa kesäkeittiön aukon pressu!

Perinteisesti maljaköynnös sisäänkäynnin eteen. Tällä kertaa valkoinen. 

Pelargoniat saunalle, myös perinteisesti.

Pataan tuli peargonioita ja murattia.

  Sitten vielä hankittiin kurpitsan, kesäkurpitsan, tomaatin, ja persiljan taimia. Kurpitsat on nyt istutettu, harsolla suojattu. Tomaatit saavat olla vielä sisällä ruukussa. Vähän saisi lämmetä ennen istutusta.

  Pihatöiden ohella tehdä näppäsin purkutavarasta halkorantteelle katoksen. Niin, ja pressusta myös. Jos ei ihan maankaato kaakkoismyräkkä nouse, saattaa siinä kestää paikallaan. Mutta jos tulee sellainen, kuin oli viime juhannuksena, vaanii vaara, että katos, tai ainakin katoksen katto, löytyy Hanniloiden tontilta! Jos myrskyltä säästyy, niin on hyvä paikka puitten kuivua. Kun joku vaan pilkkois!

  Vielä palaan sunnuntaihin. Tiilikaiset käväisivät meillä. Syötiin, juotiin kahvit, lähdettiin Elinaa tapaamaan. Ihan pirtsakkana äiti oli. Istui aurinkolasit päässä aulassa muutaman muun asukin kanssa, kun saavuttiin. Mentiin hänen huoneensa juttelemaan, koska tihuutteli, eikä siten voitu ulos lähteä. Siinä neljä sukupolvea ja 202 vuotta kuvassa. Noista vuosista on Elinan osuus 47,5 %, Hilpan 32,2 %, Annan 18,3 %, ja Iiriksen 2 %. Koska naisten ikää ei saa paljastaa, tein sen kiertotietä. Siitä vaan laskemaan!

Ei kauaa jaksanut äiti olla ilman lasejaan. Kovasti hän on niihin kiintynyt. Vaikka ei tuolloin taatusti ollut vaaraa häikäistymisestä.

  Nyt suostui hän laittamaan jo aiemmin tuomamme kesähatun päähänsä. Oiken iloissaan laittoi. On näet pitänyt pipoa, itse tekemäänsä, koko ajan. Näköjään muoti on muotia, ikään katsomatta. 

  Tässä on päivän duunit duunattu. Saunaa lämmittelen, kirjoitan. Aurinko näyttäytyy ensi kertaa tälle päivälle. Pian päästään saunaan. Joten lopettelen tähän.