KIPUNAT KATEISSA

  Tassa istun, enka muuta voi! Nimittain Trion Ciao!Coffeessa, litkin tuplaespressoa, kirjoitan, ja mietin, mita kirjoittaa. Nyt pitaisi saada jostain kipinaa tekemiseen. On meneillaan kausi, kun mikaan ei jaksa innostaa. Ei viitsi moniaita tallenteita katsella. Yritin paivalla lukea Jussi Adler-Olssonin uutta Q-ryhma-tarinaa, "Tapaus 64", aivan mainio kirja (Adler-Olsson on talla hetkella ihan ykkossuosikkini genressaan), mutta ei teksti taipunut aivoissani tarinaksi; piti valilla palata sivu pari takaisin, ja katsoa, mita oli oikein tapahtunut. Hollolan kirjastosta tuli meili, etta Lars Keplerin uusin, "Vainooja", on haettavissa. Normaalisti oisin kirkuen hyokannyt noutamaan. Nyt ei innostanut; onhan siina muutama paiva aikaa hakea.
  Koska lukeminenkaan ei ottanut tulta, paatin  pakata kameralaukun ja lahtea Lahden satamaan, josko sielta kuvattavaa loytyisi. Ilma oli oiva, pilveton taivas, 21 astetta lampoa, paljon kauniita seka vahemman kauniita, nuoria ja vahemman nuoria ihmisia. Mutta ei mikaan, ei maisemat, ei ihmiset, ei miljoo, saanut kaivamaan kameraa esiin. Sama ilmio tapahtui eilen Hattulassa, kun olimme serkkuni Susannan ja puolisonsa Karin nuoremman tyttaren rippiaisissa; kamerat jaivat autoon, siella myos pysyivat. Kylla siella kuvan ottajia oli kuitenkin. Ja Susanna on, isansa perintona kai, erinomainen kuvaaja. Hanelta kylla saan tilaisuudesta tallenteita muistoksi. Muuten, hehkuttamani eno-Ollin kuvien lainaus siirtyy tuota tuonnemmaksi. Susku ei ole ehtinyt niita viela kayda lapi. Otoksia on tiemma tuhansia, suuri osa muualla, kuin Utsjoella napattuja. Mutta minua ja Hilppaa odottaa kutsu uudelle visitiille, kun serkku on saanut vahan selvyytta arkistoihin. Hyva niin, eihan heille ole kuin rehdin tiiman ajomatka, ja paasee kunnolla tutustumaan heidan uuteen kotiinsa.
  Mutta itse asiaan palatakseni. Jatin pyoralla tulleet elakelaiset, avoautoilla kruisalevat nuoret, moottoripyoriaan esittelevat keski-ikaiset ja jaateloa jonottavat lapsiperheet touhuihinsa. Paatin tulla tanne, missa olen, ja yrittaa naputella jotain ylos.
  No, nyt olen puolen tuntia istunut, muutaman virkkeen kirjoittanut, paikan rauhallisuutta ihmetellyt. Kirjoittaminen sujuu, joten kuten, kun vain sormiaan kuljetaa nappaimelta toiselle. Paatin jo asken, etta mitaan en korjaa, siis asiasisallossa. Oikeikirjoitusta voin, ainakin raikeimmasta paasta, retusoida.
  Teilla jokaisella on varmaan ollut hetkia, kun mikaan ei tunnu kiinnostavan. Minulla ainakin niita silloin talloin esiintyy. Eivat ne yleensa ole pitkia, joskus vain sen paivaisia. Nuorenpana oli tosin pidempiakin apatiatiloja, ne ovat onneksi, kop, kop, jaaneet taakse. Mutta voin kuvitella, miten taman kaltaiset jaksot rassaavat oikeasti luovaa tyota tekevia. Mitaan oikeaa ja rehellista ei nimittain synny vakisin. Monasti olenkin ihmetellyt niita, jotka kirjoittavat, saveltavat, maalaavat, etc., "ammatikseen". Kai he ovat niin kouliintuneita tyohonsa, etta kelvollista jalkea voi syntya "nine to five". Kai kuitenkin on, etta parhaat tulokset, ainakin laulun tekemisen saralla, saavutetaan hetken inspiriratiosta, jonkun tapahtuman, kokemuksen, tai nakyman innoittamana. Kirjailijijan tyohan on paljon pitkajanteisempaa. Mutta eikohan idea tarinasta monesti iske tekijalleen salamana kaaliin?
  Kohta kellon viisarit ovat siirtyneet niille lukemille, kun Hilppa paasee lukkimaan pois toista. Pitaa etsia joku kuva, jos sopivan talta tabletilta loydan, ja liittaa se lopuksi, jos osaan. En ole tainnut sita viela talla varkilla tehda; olen toki muutamia blogeja kirjoitellut, mutta lopullisesti julkaissut kotoa pc:lla.
  Kokkeillaanpa...ei onnistunut google-kuvista...uus yritys...jokohan nyt. Laitoin kuvan sisiliskosta, sen kunniaksi, etta Anttolassa asui 70-luvuulla kirjailija, jonka nimea en valitettavasti saa paahani. Mutta hanta kutsuttiin tekeilla olevan romaanin mukaan Sisiliskoksi. Han asui vanhassa hirsitalossa Pitkalahdentien risteyksessa, ja vietti taiteilijaelamaa. Kirjaa ei kai koskaan julkaistu, mutta kaikki kunnia hanelle. Nyt valahti, Viki oli han etunimeltaan, sukuinimikin saattaa pullahtaa illemmalla mieleen.
 ...mutta ei, kele taan julkasu tunnu nyt onnistuvan. pittaa kotoa jatkaa, aika loppuu.

  No nyt olen pöytäkoneen äärellä. En ala aakkosia ja ääkkösiä korjailemaan, liitän vain tähän kuvan sisiliskosta ja julkaisen.

JOS MINULLA OLISI VALTA...

   Jos minulla olisi valta muuttaa maailmaa, päättää sen asioista, ja säätää lakeja ja asetuksia, ryhtyisin välittömästi toimiin.
  Sotien lopettamisen, pysyvän maailmanrauhan synyttämisen, nälänhädän poistamisen, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden, uskon-, uskomattomuuden-, uskottomuuden-, sanan-, ja mielipiteenvapauden täysimittaisen toteutumisen, sekä uudistuneen energiapolitiikan luomisen jälkeen keskittyisin hieman pienenpiin, mutta yksilön elämää suuresti koskettaviin seikkoihin:

Ilmasto säädeltäisiin sellaiseksi, että kravun kääntöpiirin pohjoispuolella ja kauriin kääntöpiirin eteläpuolella keskilämpötilat lyhyelläkin aikavälillä noudattaisivat optimaalisia käyriä, kääntöpiirien välissä hieman sen alapuolisia lukemia.

Säästä puhuminen useammin kuin kerran päivässä, sekä siitä milloin tahansa valittaminen tulisivat ankarasti kielletyksi. Kiellon rikkomisesta seuraamuksena olisi viikon aresti pahimman luokan populistin seurassa.

Arja Koriseva ja Mikko Kuustonen korotettaisiin Suomen hovihekottajista koko maapallon päänaurajiksi. Varajäseneksi nimettäisiin Lasse Norres.

Kaupalliset tv-kanavat velvoitettaisiin maksamaan katsojalle 1,74 €/h. Summa ei ole hatusta tempaistu, vaan hyvinkin tarkkaan harkittu. Se on sen verran pieni, ettei juuri innosta ansaitsemismielessä kyseisten mediayhtiöiden ohjelmia tuijottamaan. Mutta on kuitenkin pieni korvaus siitä käsittämättömästä mielipahasta ja hermoja riipivästä kokemuksesta, minkä toistaan seuraavat ja käsittämättömän kauan kestävät mainoskatkot aiheuttavat muuten ehkä kelvollistakin ohjelmaa katsovalle.

Olympialaiset, jalkapallon arvokisat ja kyykän mm-kisat velvoitetaan näyttämään maksuttomilla kanavilla joka puolella maapalloa. Muuten urheilulähetykset voisivat olla maksullisia. F1-spektaakkelit siirrettäisiin korkeimpaan maksuluokkaan, tenniksen Grand Slamit halvimpaan. 

Anttolan satamassa sijaitseva vanha paloasema sisällytettäisiin Unescon Maailmanperitöluetteloon ja sen katolle pystytettäisiin Miina Äkkijyrkän toteuttama patsas "Posti-Janne Hämäläinen". Teoksessa kuusi metriä korkea Janne tähyää punaisen keskimoottorinsa keulasta yli Harvion.

Uimakoulu tulisi pakolliseksi kaikkialla, lukuun ottamatta sellaisia Saharan, Kalaharin ja Gobin alueilla asuvia ihmisiä, jotka ovat allekirjoittaneet juhlallisen vakuutuksen, missä ilmoittavat, etteivät koskaan tule poistumaan kotiseudultaan. 

Tuosta aasinsiltana Annan eilen lähettämä kuva Iiriksestä ensimmäisessä uimapuvussaan...

...sillä eihän edellisestä yrityksestä tullut mitään ilman asianmukaista varustusta.

Minun blogikirjoitukseni käännettäisiin 450:lle eri kielelle, mukaan lukien hemba, cherokee, kymri, xhosa (kafferi) ja ragahanga-manihiki. Viimeeksi mainittuhan on austronealainen kieli, jota puhuu n. 5 000 ihmistä. Kielen nimen jälkiosa ei tiettävästi viittaa mammonan haalimisesta johtuvaan eritteen muodostukseen.

Kirjoitukset sisällytettäisiin pakollisiksi yläastetasoisessa opiskelussa ympäri palloamme.

Siinä muutamia toteutettavia uudistuksia, tärkeimmästä päästä kaikki. Vähäpätöisempiin ehdimme palata myöhemmin.

PAROLAN KEKKERIT JA SUMMER UP

Hollolan Lahlessa on joku Summer Up-tapahtuma viikonloppuna, Mukkulassa, luulen. Hyväpä on suvvee viettää, ku äity kesäks. Se on urbaanin musiikin festivaali, se Summer Up. Aika joukko näkyy esiintyjiä olevan. Ei kylläkään aiheuta toimenpiteitä, meikäläiselle.

Tuon yksilön kehittymistä vessan liepeillä ei huomenna pääse tarkastamaan.

Olis, tietty huomenissa töräytetty Anttolaan, vaan on Hattulassa, ei lakkiaiset, eli siis "nomen non est omen" , vaan rippiäiset. Mukava sinne on lähtee; näkee serkku-Susannan perheen uuden kodin, ja tietysti toisen serkun, Johannan, porukat. He kun käyvät harvakseltaan Suomessa, minä vielä harvemmin Australiassa. Tekis kyllä taas mieli lähtee Ausseissa käymään. En tietysti oo siellä koskaan käyny, mutta ennenkin on tehny mieli.

On Parolan visiitistä Elinallekin vaihtelua ja virkistystä, hän on viime ajat ollut suoraan sanottuna liian kovilla. Ihmeen hyvin on vanha rouva kaikki vastoinkäymiset kestänyt.

Luultavasti saan Susannalta heinähäkillisen eno-Ollin ottamia Lapin kuvia skannattavaksi. Jos täten tapahtuu, on tällä sivustolla odotettavissa "Muistoja Kevolta"-blogeja lisää. 

Ensimakuna niistä Kevonsuun ilmakuva. On sitä melekosta linnaa tullu oltua pystyyn nahuamassa!

Tilasin alku viikosta Leinosen sahalta, vai mikä GLPuu se nykyään onkaan, saunan kuistin ja rappujen puutavarat. Minulle se on laitos kuitenkin aina Leinosen Matin saha. Ja Piispasen Alpi on aina se, joka hommat siellä hoitaa! Vaikka taitaa se Alpinkin elakoituminen lähestyä, jokunen ajast'aika kai vielä matkaa.

Alpi hoitelee kamat sahan rantaan, käväsen ne sieltä veneella hakemassa. Kuistin kansi ja portaan tulevat painekyllästetystä ruskeasta ja uritetusta terassilaudasta. Portaan reisilankut kyllätetystä 50x150 lankusta, vielä jokusia metreja niin ikään kyllästettyä kakkosnelosta koolauksen vahvistamiseksi. 

Mikäli en onnistua tarpeita totaalisesti pilaamaan, tulee nätti silta. Jos on puutavara kyllästettyä, niin kohta olette tekin. Siis kyllästyneitä katselemaan kuvia tekoprosessista ja valmiista komeudesta.

Investoin myös, tulevaa timpurointia ajatellen, Robin Hoodissa tarjouksessa olleeseen jiirisahaan. Merkkiuskollisena tietysti Hyundai-merkkiseen. Hinta oli 79 €, ei paha. Eikä aina tartte Hanelilta käydä lainaamassa. Samaan konkurssiin ostin, kun olivat tyrkylle laittaneet, ruskeat terassiruuvit.

Itse asiassa puolentoista viikon kuluttua työ on tehty, mikäli ei voittamattomia esteitä, ylittämättömiä siltoja, järkähtämättömiä muureja, eteen putkahda. Sellainen voisi olla vaikkapa mahdoton tuulenmyräkkä puutavaran hakupäivänä, tahi helevetinmoinen sade. No, näkkyypähän, ei se niin mene, ettei mitenkään mene. En kuitenkaan aio itseäni hukuttaa, en edes kovin kastella. Mokoman arpeetin ehtii tehdä suotuisissakin olosuhteissa.

Heinäkuu lähti hyvälle alulle, kohta on jo elokuu. Ajan sanotaan menevän, kuin iltamissa. Tuohon en osaa juuri kantaa ottaa, iltamat ovat jääneet vähiin. Minkä oppiskoulun illatsuissa ja konvissa on tullut joskus bassoa rääkättyä. Mutta aika kyllä tosiaan rientää; vastahan se oli huhtikuun loppupuoli, ja kevään ensireissu saareen tehtiin. 

Ei siinä mitään, kohta pääsee sieneen, sitten joutuu mustikkaan, eikä aikaakaan, kun pakotetaan puolukkaan. On erinomainen asia, ettei meillä kasva taateleita, kookospähkinöitä, saatikka banaaneja. Joutus vielä puihinkin kiipeilemään, vanha äijä.

Vaikka, jos, ja kun, puutarhaurakka ja muut suunnitellut hommat toteutuvat, ei luonnon antimia taida ehtiä haalimaan. Jollei otsalampun kanssa ala römmeltämään, on yöt jo elokuussa siinä määrin hämäriä.

Mutta kyllä ne tulee tarvittavat sienet sekä marjat noukittua, jos kerran on, mistä ottaa. Kanttarellit ainakin jo näytti elkeitä, mustikkasadosta on povailtu vallan mainiota.

Joten mennään viikko  kerrallaan, tehdään, mitä miehen pitää tehdä. Vähän ehkä turhaakin duunaillaan, pitääkö sitä aina olla niin miehenä?

Tiijä, vaikka vesisukseilemaan alkaisi? Ei kai se taito unohtunut ole, vajaassa viidessä vuosikymmenessä?

Valveutunut katsoja huomannee, että allekirjoittanut suimailee komiasti yhdellä suksella!

Ja vetopelinä on kymppi Mercury Timola-paatin perälaudassa. Ei tarvittu hevosvoimahirmuja köykäsen nuorukaisen vetämiseen!

...HUOLESTUNUT...

Olen huolestunut...?? Siis minua on viime aikoina huolestuttanut...??? Jotakin piti sanomani, mutta...?

Nyt se jysähti mieleen! Minua on viime aikoina huolestuttanut muistini tila. Se on nimittäin...??? Aivan, se on huonontunut. Muistini tila on todellakin...?? Joo, muistin on huonontunut, ja se on minua...?? Jep! Huolestuttanut!

Asiaa puhuen.Tuollainen kuulunee ikään. Kaik' on muistiin ja muistutuksiin laitettava, ainakin tähdellinen. Ja sitten ei muista, vaikka puhelin pimpahtelee, tabletti tärisee, katsoa, mistä muistutetaan.

Helmikin ihmetteli eilen, että eikö ne juuttaat ymmärrä, että kohta pitäs lähteä!

Jos kauppalapulle jää joku viime hetken pälkähdys laittamatta, takuun voin antaa, että jää se ostamattakin. 

Olen kyllä aika hyvin totuttautunut muistutuksia käyttämään. Ei ole, vielä (kop, kop, kop) mitään tuiki tärkeää jäänyt tekemättä.

Olen myös, itseäni rauhoitellen, laittanut unohteluja sen piikkiin, että on liika asioita mielessä. Näin varmaan on. Kerronpa esimerkin: Tänään kirjastossa sen ovien auettua oli palautusautomaateille joltinenkin jono. Minä fiksuna taapertajana ensin lainapuolelta hakemaan pari valmiiksi mietittyä kirjaa. Sitten palautusjonoon, juuri lainatut niteet toisessa kädessä, palautettavat kassissa.

Vuoro koitti mietiskellessäni Elinan tikin poiston varausta, Avokkaan saunan verannan ja rappujen puutavaran tilausta, mitä muuta lienen. Niinpä palauttaa täräytin toisen pari minuuttia sitten lainaamistani kirjoista, ennen kuin äkkäsin, mitä olin tekemässä. Noh, syötin asiaan kuuluvat kappaleet automaatin nieluu, otin vuoronumeron palveluun, kerroin ainoastaan kevyesti nolostuneena tilanteen, virkailija kävi erheeni hakemassa, ja sain pikalainani uudistetetuksi. Totesimme kirjaston rouvan?/neidin? kanssa, että oli nopein laina kummankin uralla.

Siitä sitten ajelin Lidl'iin. Parkkipaikalle palasin ostamuksien kera punaisen auton viereen ja ihmettelin, mikseivät ovet aukea, vaikka kuinka kakea painelisi. Aikani ällisteltyäni tajusin tempovani yhtä riviä lähempänä ovea olevan, jokseenkin saman värisen Fordin ovea. Korvat luimussa, ympärilleni muikuillen hipsin omani luo. Kotona asiaa miettiessäni tajusin, että muita asioita oli mielessä tuolloinkin liikkunut.

Onkin niin, että muistin eittämättömän huononemisen ohella on keskittymiskykykin huonontunut. Siihen kun lisätään poliisien vanhainkodissakin erittäin yleinen vaiva, alentunut pidätyskyky, niin on tässä olemista!

No, nuo vuodatukset saa ottaa tosissaan, jos niin haluaa. Tosiasia on, että vaikka muisti joskus sassaroi, vaikka on vähintään kerran yössä käväistävä hiekkalaatikolla, täytyy olla enemmän kuin tyytyväinen vallitsevaan teveyden tilaan, ainakin fyysiseen. Henkiseen olen jäävi kantaa ottamaan. Viime aikojen tapahtumat ovat pistäneet tajuamaan, kuinka pieniä kohdalle sattuvat vastoinkäymiset ovat isompien asioiden rinnalla.

Kuten Päätalon Kalle jossain kirjassaan on jonkun suulla terävästi maininnut: "Asjat on mallillaan niin kauon, kun leivänpalo pittää porstuan ja huussin välin auki läpi vuojen".

Eli niin kauan, kun leipää ja liikkumiskykyä piisaa, ei kannata ihmeemmin ruikuttaa.

Vaan olla onnellinen olevista, tyytyväinen tulevista.

Iiris ja Joni meillä tänään.

TAAS MENI, VIIKONLOPPU

Juhannus takana, kesä parhaimmillaan, lämpöhalvauksen saanti epätodennäköistä. 

Mutta vihreää on luonto, vielä vallitsee alkukesän vehreys.

Hyvä vaan, ettei kovin kuumaa ollut, eilen oli puuhaa silti hikeen asti. 

Kiukaan ähelsin pois, vanhan. Tilalle ähelsin toisen, uuden.  

Hormin liitäntä oli 10 senttiä korkeammalla, kuin uudessa kiukaassa, Säätöjaloilla, alle tiilet ja pienellä piikkauksella siitä selvittiin. Siihen malliin ahtaa paikat oli, että vanha lämmönlähden nippa nappa mahtui padan ja kiinteiden lauteiden välistä pihalle. Ei olis yksin nimittäin padan yli noussut! Uusi oli 5 senttiä kapeampi, joten sen kansa perssuoli ei pullistunut.

Hormiliitännän paikkaaminen laastilla on aina vähän ongelmallista, kun parin tuuman väliin ei oikeen laastikauha mahdu. Käsipelissä se on tehtävä. 

Illalla sitten ensin rasvanpoltto, kunnon tuuletus, ja koelöylyt. Toimihan se, kiuas!

Sadevesijärjestelmän saneeraus oli kiukaan jälkeen listalla. Hilpan korkeuspää on sitä luokkaa, että kolmas puola tikkailla alakaa ahistaa. Siksi räystäslauta ja kouru piti konstilla kiinnitellä. Oli rouvasta kuitenkin kuva näppäämään. 

Kuoru tuli paikoilleen, ruohon vielä leikkasin. Surusanoman aihetta antoi tuo toimenpide. v. 1982 hankittu idioottivarma leikkuri päätti huikean uransa. Siitä kimpoili, kuin merkiksi, että työvuodet ovat ohi, erilaisia osia, mm. pyörivä "lautanen", mihin terät kiinnitetään. 

Ajattelin puhdistaa ja öljytä vanhan kumppanin kunnolla ja sijoittaa kohdevalolla varustettuun lasivitriiniin kunniapaikalle veneliiterin länsipäätyyn. Joka juhannusaatto ennen kokkorituaaleja sivelen hänet vaseliinilla ja annan tömpsyn korkealuokkaista moottoriöljyä.

R.I.P.

Noissa tohinoissa lauantai kulahti edellä mainittuihin saunaa koskeviin toimiin asti.

Tänä aamuna herätti kuhankeittäjä iloisiin lurituksiinsa. Pöllömpiäkin herätyskelloja on tullut tavattua/kuunneltua/kirottua/rikottua.

Kiertelin aamutuimaan lähiympäristöä; nyhdin ylös liikaa levittytymään pyrkiviä lupiineja, vesoskelin lepän- ja haavanalkuja, ällistelin ylipäätään luonnon tilaa. Kanttarellitilanteen myös kartoitin. Alkuja pukkaa, ensi reisulla suut makiaksi!

Kuvan rellukat olivat ainoat jo siinä ja siinä pannukokoiset.

 Sitten grillailin, tämän kirjoitelman ohessa, Lidl'in Grilli Maisterin meille henkilökohtaisesti yrtti-valkosipulimaustamat lampaanpihvit. Maukkaita olivat.

Nyt tiskikone käydä jolkottaa. Iltapäiväkorvikkeet vielä hörpitään, sitten taas kohti Hollolaa. Lahden kautta mennään, niinkuin pakkokin on. Mutta nyt siksi, että täytyy Elinalla poiketa katsomassa tilannetta. Vanha rouva sai kipeää jalkaansa viime viikolla. Ei kauhean vakavaa, mutta tuon ikäisellä on nahka niin haurasta, että keittiöjakkaraan törmääminen kuori kämmenen kokoiselta alalta nahan pois, ja verta tuli kuin sanonko mistä. Onneksi olin paikalla. Ei kun sidettä päälle ja kaupungin sairaalan ensiapuun. Ne vaan sitoivat haavan, antoivat lähetteen Päijät-Hämeen keskussairaalaan kirurgian päivystykseen. Haava täytyi ommella. Päijät-Hämeessä oltiin vähän neljän jälkeen. Meillä, jonne äiti tuli yöksi, oltiinkin sitten puoli yksitoista. 

En ole pätkääkän kateellinen sairaalan henkilökunnalle. Ambulansseilla vyörätään avun tarvitsijoita tasaisella tahdilla, toisia tulee, kuka ontuen, kuka käsi paketissa. Ja kiireelliset on tottakai hoidettava ensin. Mutta Elina alkoi tietysti väsyä, ja veren sokerit laskivat. Löysin automaatin, mistä sain hänelle rahkapurkin ostettua. Kun puoli kymmenen maissa lähdin hakemaan itselleni herkullista! automaattikahvia, oli siivooja ryhtynyt toimeen. Oli kai pannut merkille, että vanha ihminen on ollut kauan odottelemassa. Hän kävi toimenpidehuoneessa. Kohta tuli hoitaja, ohjasi äidin makuulle,  mittailiu verenpaineet, teki alustavat kyselyt. Vajaan tunnin kuluttua oli haava ommeltu, päästiin pois.

En siis moiti lainkaan kiireistä henkilökuntaa, enkä sitä ainoaa lääkäriä, joka vuorossa oli. Jos jotain moittia haluaa, niin resurssipulaa sitten. Mutta siihen ei näillä näkymin taida olla parannusta odotettavissa, päinvastoin, oletan.

Perhe Tiilikainen tulee illalla meille; huomenna on Igorin uurnanlasku. Mukavaa taas heitä nähdä, suotuisimmissa merkeissä kyllä mieluumin.

Mutta: "Elo ihmisen huolineen, murheineen, se on vain väliaikainen".

Tästä jatkuu putki, mutta onneksi ei minulla.

TULEVIA TV-OHJELMIA

Kesän ja alkusyksyn aikana alkaa tv-kanavilla pyöriä lukuisa määrä laadukkaita ja mielenkiintoisia ohjelmia. Vinkiksi muutamia parhaasta päästä.

YLE TV1

Ykkönen aloittaa kiehtovan  kaksineuvoisten eläinten rakkauselämää kuvaavan luontodokumentin.

Kaksiosaisessa avausjaksossa maanantaina 13. heinäkuuta kuvataan kastemadon seksuaalista käyttäytymistä akielämässä.

YLE TV-2

Kakkonen laajentaa urheilutarjontaansa. 28.6. alkaen lähetetään sunnuntaisin kahden tunnin kooste sveitsiläisten kansallislajista Schwingen'istä. Siinähän painitaan sahanpurualustaisella halkaisijaltaan 12-metrisellä pyöreällä alustalla ja yritetään saada nosto-ote vastustajan säkkikankaisista shortseista.

Odotan mielenkiinnolla.

MTV3

Maikkarin uusi jättiprojekti, tosi-tv-ohjelma "Suomi-neidon huonoimmat kodit", alkaa 8. heinäkuuta parhaaseen katseluaikaa 19:30-21:00. 

Avausjaksossa tutustutaan ohjelman juontajan Kari Salmelaisen kanssa Virpi "Vippi" Renströmin ja Lasse "Laiska" Sillanalaisen kotiin Hyvinkään Taka-Martin kaupunginosassa. 

Asiantuntevina tuomareina toimivat Kaarina Suonperä, Lenita Airisto ja Aira Samulin.

4

Nelonen tuo iloksemme uuden tyyppisen tilaohjelman "Porkkanapenkki ja maakellari". Jaakko Selin'in seurassa kierretään ympäri kesäistä Suomea tutustumassa tunnettujen henkilöiden kasvimaihin ja tulevan sadon säilytysratkaisuihin. Ohjelma alkaa 7. elokuuta ja jatkuu viikoittain aina sokerijuurikassadon korjaamiseen saakka. Ohjelmaa juontaa eläkepäiviltää mukaa houkuteltu Hannu Rarpo, ja koti/mökkiviljelmien tasoa ja maakellareiden visuaalista ja hygieenistä laatua ovat pisteyttämässä Aarno Kasvi sekä Veijo Vanamo. Ohjelma lupaa roppakaupalla hyödylliä vinkkejä ja tarpeellista tietoa alan harrastajille.

YLE Fem

Femmalla ollaan panostettu länsi-rannikon perinteiden esittelyyn. Strömsön manttelinperijäksikin mainittu, mutta tekiöiden mukaan täysin omaa formaatiaan noudattava "Sommarkök och  surströmming" aloittaa jo huomenna 25. kuluvaa kuuta klo. 20:00. Jaksoja on kuvattu viime kesänä kymmenen, ja niiden jälkeen saadaan nauttia kuudesta tänä suvena purkitetusta. 

Ohjelman kokki, kalastaja, sukankutoja sekä jaarittelija ovat kaikki uusia tuttavuuksia. Suosittelen kaikille pakkoruotsin kannattajille.

Sub

Subukka lanseeraa 18. heinäkuuta amerikkalaisen rikossarjan "Viettelyksen väärät vibat". Sarja kertoo kahden pikkukaupungin poliisin yrityksestä ehkäistä rikollisliigan pesiytymistä lintukotoonsa. Jaksoista ei puutu raakaa väkivaltaa, sairasta seksiä, eikä kieroutuneita ihmisiä. Lähetysaika on sen vuoksi keskiyön jälkeen. Paheellisen viiltäviä aamuyön hetkiä asian harrastajille.

YLE TEEMA 

Teema, tapansa mukaa, tuo estradille laadukkaan dokumentin, sekä siihen liittyviä elokuvia kesälauntaisin. Aloitus 11. heinäkuuta on puolentoista tunnin dokumentti Suomalaisista väärinymmärretyistä elokuvaohjaajista. 

Sen jälkeen esitetään jonkun dokumentissä esitellyn ohjaajan elokuva. Elokuvan esittelee Eila-Pertti Schostakovitch. Ensimmäisenä on vuorossa kannuskoskelaisen Volmari Hynysen v. 1969 ohjaama "Ruisrääkän aamulauku ja muita tapahtumia Kaakkois-Suomessa". Ohjelma jatkuu pitkälle syksyyn.

liv

Livin uutuus on tosi-tv:n tuleva klassikko "Hirvittävä painonkohotus". 1. heinäkuuta parin tunnin pilottijaksolla aloittava ohjelma seuraa kuuden "salakanruodon" kilpailua siitä, kuka saavuttaa ensimmäisenä tavoitepainonsa.  Ohjelmaa vetää Gutta Justfsson, ravintoneuvojana toimii paremmin sellistinä tunnettu Garoly Garam, sekä juoma-asiantuntijana Vesa Keskinen.

Kaloripitoisia  ja prosentintäyteisiä katseluhetkiä on siis luvassa viidentoista jakson verran!

jim

Tämän kanavan ehdottomasti, ehkä, mahdollisesti, luulisin, kaitpa, mielenkiintoisin uutuus on dokumentti "Maailman älykkäimmät keksinnöt, joille ei ole löytynyt mitään käyttöä".

3. heinäkuuta alkavan, marraskuulle kestävän ohjelman avaus kertoo burmalaisen Kim El Kam'in järisyttävän nerokkaaasta vasemman kantapään raavintalaitteesta, ja siitä, kuinka tämä oivallinen keksintö meni aivan hukkaan vasemman kantapään raavintalaitteen olemattoman kysynnän vuoksi. 

Mielenkiintoisia hetkiä siis jim'in seurassa.

5

Vitonen aloittaa aikuisille suunnatun asiaohjelman "Kaikki mitä haluat tietää perverssiydestä". Ohjelma aloitetaan 2. elokuuta. Siinä saa kysyä kaikkea mitä haluaa tietää eri perverssiyden lajeista. Ojelman motto on "mikään rietas ja säädytön ei ole meille vierasta".

Katsojien kysymyksiin vastaavat alan ehdottomat auktoriteetit Siviä Siveetön ja Paavo Pervo.

Nyt on mahdollista saada vastaus syvällä mielessänne pyörineisiin irstaisiin mielitekoihin.

AVA

Ava yllättää esittämällä kuudettatoista kertaa uusinta iki-ihanaa ja ajatonta Frendit-sarjaa 27. kesäkuuta alkaen kaksi jaksoa päivässä , parhaaseen katseluaikaan. 

Nostalgia-Niinat ja -Niilot, olkaa valveilla.  

Fox

Fox'in kesäohjelmistoon kuuluu "Pakkolunastuksen metsästäjät". Sarja pureutuu USA:n pikkukaupunkien viranomaisten toimintaan heidän yrittäessään uutterasti etsiä tavallisilta kansalaisilta pakkolunastettavia maa-alueita yhteiskunnan (lue seudun silmäätekevien) hyödyksi.

Lähetykset alkavat 5. heinäkuutä Springfieldin kaupungista, ja jatkoa seuraa viikon päästä. Tällä kertaa on kyseessä Sprinfieldin kaupunki.

Hero ja kavava 6 eivät näytä ihmeemmin uutuksia lupailevan.

Mutta kuka vielä kehtaa  sanoa, ettei meillä ole laadukasta ja kaikkien tarpeet täyttävää tv-tarjontaa! Ja tämä kaikki ilmaiskanavilla!

Ensi kerralla pureudunkin maksullisten kanavien ylenpalttiseen ja tasoltaan, jos mahdollista, vielä loistavanpaan ohjelmistoon.

Kuva voisi olla 1960-luvun aluun Anttolasta, Eino Kolehmaisen perheen olohuoneesta, minne kokoonnuimme, rouva Kolehmaisen mittaamattomaksi riemuksi ja ilon lähteeksi, Rin Tin Tin'iä katsomaan.

PÄÄTÖN AIVITUS

Aloitan aaton kertauksen aaton aaton päätapahtumalla; Anna hyväksyttiin täysvaltaiseksi jäseneksi Keljunlahden Pursiseuraan. Hän läpäisi pakollisen, ehdottoman ja ainoan kokeen, täytti vaatimukset, tiputtamalla puhelimensa Avokkaan laiturilta noin minuutin kylpyyn. Sekasinhan se meni, puhelin, ei Anna. 

 Mutta asiaan. Aattoaamu oli pilvinen, vähän tihua ilmassa, 12 astetta mittarissa. Aamupalailtua kävin obligatoriset juhannuskoivut, toimenpide, mikä suoritetaan metsänhoidollisista lähtökohdista, kuten ukki-Aleksi-vainaan joulukuusen valintakin; elinkelvottomat tai huonon ennusteen omaavat otetaan ensin.

 Sitten menini äplistelemään saunan vesipumppua. Se ei eilen lähtenyt käyntiin, kun kokeilin. Eikä lähtenuyt nytkään. Tarkastin, että virtaa tulee laitteelle asti. Kyllä tuli, ei vikaa johdossa. Ei ku letkut irti ja värkki venevajaan. Uudenkarheekin vielä, taitaa olla kolmas kesä aluillaan. Ajatelin, että olkoon p***a siinä, soittelen Jormalle, Tainan sähkäriveljelle, josko joutais jossain välissä vilkaisemaan. Tälläsin vajan oven kiinni, mutta mielessä väikähti: "entäpä jos...". Käännyin kannoillani, menin vielä kokeilemaan. Ja sehän hyrräsi kuin unelma! Siitäpä sitten pumppu takaisin, siemenvedet sisään, letkut ja liittimet tiukalle. Niin pelaa, kuin ei olis ikinä muuta tehnytkään. Mietin, että olisko sille tullut ikävä issekseen rantakaistaleella, ja mielenosoituksellisesti halusi päästä vähän kuivempiin olosuhteisiin. Mutta kun aikansa kuuteli meikäläisen ärräpäitä, päätti, että on mielekkäämpää palata sinne, minne kuuluukin.

Sen jälkeen pällistelin, hohhailin, ja vetelehdin, kun Haneli soittaa pirautti, ja kysyi: "Kelepaisko muikku?" 

Minä siihen: "Mikä ettei." 

Olivat tempasseet yöllä nuottaa, lajin verran saaneet. 

Joten usmuutin venholla hakemaan. Puoli ämpäriä velj-Hanski väkisin tyrkytti, mätti vielä pari kourallista jäitä sekaan. Aivan liikaa meille. Siispä Hannilan rantaan kysymään, josko heillä olis käyttöä. Kyllä ne kelpasi! Jossain päin maksetaan potut pottuina, meillä maksettiin eilen lainatut kaurahiutaleet muikkuina! Näin pelaa hyvä naapuruus.

Sepä olikin vierähtänyt päivä sille vinkkelille, että grillaaja joutui töihin. Totuuden nimissä on sanottava, että meikäläisen grillipuuhailut olivat melko vähätöiset verrattuna perunoiden pesuun, salaatin tekoon, kylmäsavulohen siivuttamiseen, papinsillin valmistukseen ja sienisalaatin prosessoimiseen säilöntä-ämpäristä suussasulavaksi. Lehtipihveja ja maissia kuumentelin. Tuollainen siitä tuli, lounaasta. Välitän emännille kuvaajan vilpittömän anteeksipyynnön sen vuoksi, että sienisalaatti ei ollut kuvaushetkellä vielä pöydässä!

Kuten kuvasta näkee, Iiriksen eväät eivä kehuja kestä; yksi kurkkupala, sekin niin kaukana, ettei koura yletä!

Kiilaruoaksi oli kesän ensimmäinen raparperisoppa, vaniljakastikkeen kanssa, tietysti!

Vähän tuli päälle loikoiltua. Sitten kahvia ja... yllätys, yllätys, raparperipiirakaa, vaniljakastikeen kanssa... vielä suurempi yllätys.

Laittelin pikku hiljaa kammarin uuneihin tulet. Anna ja Iiris majailevat ylhäällä, kun Joni ei ole mukana. On lyhempi matka, jos Iiris alkaa illalla kitisemään.

Samalla, kun uunit lämpenivät, aloitin savustusoperation. Enpä juuri tiedä parempaa evästä, kuin verski muikku savustettuna.

Ilma oli ennustettua parempi, ei juurikaan sadetta, pariakymppiä lukemat lähentelivät.

Mujeet kuoli häkään, maku oli oivallinen.

Niitä näitä puuhailin. Aurinko vähän paistoi, piti ihan puoliturkkin napit avata, ei ihan sentään riisua,
Helmi intoontui välillä leikkisäksi. Kohtaus kesti tosin vain pari minuuttia

 Iltapalaksi muikkuja napsittiin....
Sitten itsemme, ennen kaikkea Iiris, riittäviin vaatekertoihin pyntättiin, ja Piskolan rantaan kokolle sörnäytettiin.
Ilma. vastoin ennusteita, oli suosiollinen. Kerrankin niin päin. Tyttö oli varustautunut joka tapauksessa pahimman varalle.

Eivät edes ylimmät ystävä, itikat, juurikaan häirinneet.
Naisvaltaista juhannusväkeä

Kokko syttyi, tällä kertaa, laakista, ilman bensoja tai "tohottajia", ja paloi iloisesti aikansa.
Aika aikaa kutakin, sano Pertin kutale. Vai mikä rötväke onkaan.

 Tätä maisemaa ällistellessäni tuli mieleeni tapahtuma lapsuudesta. Olin muutaman vuoden ikäinen. Jotakin asiasta muistan, pääkohdat on äiti-Elina kertonut:
On kaunis keskikesän päivä. Äiti on mattopyykillä laiturilla. Sisko-Ritva ja minä puuhailemme omiamme. Ritva laittaa hiusrusettinsa päähäni, minä keekoilen ylpeänä laiturille sitä esittelemään. Ja hojellun järveen, umpsukkeliin! Äiti minut, uimataidottoman rääpäleen, saa nopeasti pelastettua kuiville. Ensimmäinen itkusekainen vesipärskeiden saattelema kommenttini on "Ritun rusetti kastui"!
Kunpa olisin aikuisenakin aina havahtunut olemaan huolissani kanssakulkijoiden tavaroista ja asioista.
Pilvipeite yritti rakoilla, mutta voimat eivät aivan riittäneet.

Hyvissä ajoin melko tyvenenessä palailtiin Avokkaaseen. Iiris nukahti jo veneessä; ei ollut likasta enää saunojaksi. Me muut kyllä kylvetiin, uimassakin käytiin, ainakin minä. Aaton muljahtaessa juhannukseksi latailin vielä kuvat koneelle ja aloittelin tätä kirjoitusta, minkä nyt lopetan.
Siis:
HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Ihmisiä suviyössä.