Hollolan Lahlessa on joku Summer Up-tapahtuma viikonloppuna, Mukkulassa, luulen. Hyväpä on suvvee viettää, ku äity kesäks. Se on urbaanin musiikin festivaali, se Summer Up. Aika joukko näkyy esiintyjiä olevan. Ei kylläkään aiheuta toimenpiteitä, meikäläiselle.
Tuon yksilön kehittymistä vessan liepeillä ei huomenna pääse tarkastamaan.
Olis, tietty huomenissa töräytetty Anttolaan, vaan on Hattulassa, ei lakkiaiset, eli siis "nomen non est omen" , vaan rippiäiset. Mukava sinne on lähtee; näkee serkku-Susannan perheen uuden kodin, ja tietysti toisen serkun, Johannan, porukat. He kun käyvät harvakseltaan Suomessa, minä vielä harvemmin Australiassa. Tekis kyllä taas mieli lähtee Ausseissa käymään. En tietysti oo siellä koskaan käyny, mutta ennenkin on tehny mieli.
On Parolan visiitistä Elinallekin vaihtelua ja virkistystä, hän on viime ajat ollut suoraan sanottuna liian kovilla. Ihmeen hyvin on vanha rouva kaikki vastoinkäymiset kestänyt.
Luultavasti saan Susannalta heinähäkillisen eno-Ollin ottamia Lapin kuvia skannattavaksi. Jos täten tapahtuu, on tällä sivustolla odotettavissa "Muistoja Kevolta"-blogeja lisää.
Ensimakuna niistä Kevonsuun ilmakuva. On sitä melekosta linnaa tullu oltua pystyyn nahuamassa!
Tilasin alku viikosta Leinosen sahalta, vai mikä GLPuu se nykyään onkaan, saunan kuistin ja rappujen puutavarat. Minulle se on laitos kuitenkin aina Leinosen Matin saha. Ja Piispasen Alpi on aina se, joka hommat siellä hoitaa! Vaikka taitaa se Alpinkin elakoituminen lähestyä, jokunen ajast'aika kai vielä matkaa.
Alpi hoitelee kamat sahan rantaan, käväsen ne sieltä veneella hakemassa. Kuistin kansi ja portaan tulevat painekyllästetystä ruskeasta ja uritetusta terassilaudasta. Portaan reisilankut kyllätetystä 50x150 lankusta, vielä jokusia metreja niin ikään kyllästettyä kakkosnelosta koolauksen vahvistamiseksi.
Mikäli en onnistua tarpeita totaalisesti pilaamaan, tulee nätti silta. Jos on puutavara kyllästettyä, niin kohta olette tekin. Siis kyllästyneitä katselemaan kuvia tekoprosessista ja valmiista komeudesta.
Investoin myös, tulevaa timpurointia ajatellen, Robin Hoodissa tarjouksessa olleeseen jiirisahaan. Merkkiuskollisena tietysti Hyundai-merkkiseen. Hinta oli 79 €, ei paha. Eikä aina tartte Hanelilta käydä lainaamassa. Samaan konkurssiin ostin, kun olivat tyrkylle laittaneet, ruskeat terassiruuvit.
Itse asiassa puolentoista viikon kuluttua työ on tehty, mikäli ei voittamattomia esteitä, ylittämättömiä siltoja, järkähtämättömiä muureja, eteen putkahda. Sellainen voisi olla vaikkapa mahdoton tuulenmyräkkä puutavaran hakupäivänä, tahi helevetinmoinen sade. No, näkkyypähän, ei se niin mene, ettei mitenkään mene. En kuitenkaan aio itseäni hukuttaa, en edes kovin kastella. Mokoman arpeetin ehtii tehdä suotuisissakin olosuhteissa.
Heinäkuu lähti hyvälle alulle, kohta on jo elokuu. Ajan sanotaan menevän, kuin iltamissa. Tuohon en osaa juuri kantaa ottaa, iltamat ovat jääneet vähiin. Minkä oppiskoulun illatsuissa ja konvissa on tullut joskus bassoa rääkättyä. Mutta aika kyllä tosiaan rientää; vastahan se oli huhtikuun loppupuoli, ja kevään ensireissu saareen tehtiin.
Ei siinä mitään, kohta pääsee sieneen, sitten joutuu mustikkaan, eikä aikaakaan, kun pakotetaan puolukkaan. On erinomainen asia, ettei meillä kasva taateleita, kookospähkinöitä, saatikka banaaneja. Joutus vielä puihinkin kiipeilemään, vanha äijä.
Vaikka, jos, ja kun, puutarhaurakka ja muut suunnitellut hommat toteutuvat, ei luonnon antimia taida ehtiä haalimaan. Jollei otsalampun kanssa ala römmeltämään, on yöt jo elokuussa siinä määrin hämäriä.
Mutta kyllä ne tulee tarvittavat sienet sekä marjat noukittua, jos kerran on, mistä ottaa. Kanttarellit ainakin jo näytti elkeitä, mustikkasadosta on povailtu vallan mainiota.
Joten mennään viikko kerrallaan, tehdään, mitä miehen pitää tehdä. Vähän ehkä turhaakin duunaillaan, pitääkö sitä aina olla niin miehenä?
Tiijä, vaikka vesisukseilemaan alkaisi? Ei kai se taito unohtunut ole, vajaassa viidessä vuosikymmenessä?
Valveutunut katsoja huomannee, että allekirjoittanut suimailee komiasti yhdellä suksella!
Ja vetopelinä on kymppi Mercury Timola-paatin perälaudassa. Ei tarvittu hevosvoimahirmuja köykäsen nuorukaisen vetämiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti