Kohta menen nostamaan lipun. Pressa vaihtuu, mutta on toinen syy, miksi halusin pitää lippua vielä yhden ylimääräisen päivän ennen neljäksi kuukaudeksi venyneen lipunnostovuoron päättymistä. Syy on se, että tänään tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Hilppa ja minä mentiin kahden todistajan kera Lahden maistraattiin. Siellä meistä leivottiin aviopari.
Kaivelin kuva-arkistojani. Kuten muistelin, ei meistä jostain syystä yhteistä kuvaa noilta ajoilta löytynyt. Kummastakin toki joitakin. Eli tuon näköisiä silloin oltiin.
Kuvat ovat ehkä paria vuotta ennen avioon astumista otettuja, eli iihin aikoihin, kun tutustuttiin. Siis lähes 53 vuotta on yhteistä taivalta takana. Siihen matkaan on mahtunut onnen hetkiä, suurta surua, kaikkia niiden väliltä.
Virheitä olen tehnyt, enkä ole suinkaan niistä ylpeä. Hilppa on kuitenkin minua sietänyt, joten olemme yhdessä tulleet tähän hetkeen, hetkeen, jolloin ainoa sarja, minkä voi katsella muutenkin kuin putkeen on Maailman kauneimmat junareitit. Siinä juonenkäänteen ovat loivempia kuin junan käänteet, ei tarvitse muistella, mitä viime jaksossa tapahtui.
Tässä lyhyessä blogissa ei ole tarkoitus muita asioita käsitellä. Tarpeeksi iso juttu yhteen kirjoitukseen tämä minulle on. Loppuun laitan vielä viime aikoina kuuntelussa olleen Antti Aution kauniin biisin Haluun sut sanat. Laulu ei varsinaisesti ole tarkoitettu kultahäitään viettävälle, mutta se kuvastaa tunteitani ja onnellisuuttani siitä, että olen saanut noin kauan kuunnella Hilpan tuhinaa, ja sitä kuinka onneton olisin ilman häntä.
Mitäpä yhdellä kengällä
Mitäpä ainoalla lapasella
Mitäpä teen, jäänkö eteiseen
Ja julistan niiden lopullisesti kadonneen
Mitäpä kynttilällä ilman liekkiä
Mitäpä airolla ilman kaveria
Mitäpä teen, pyyhin kyyneleen
Totean yhden päivän taas päättyneen
Mä haluun sut mun tyynyn jakamaan
Sut viereen tuhisemaan
Mä haluun sut vielä kertomaa yhden jutun vaan
Ettei tarttiskaan vielä hetkeen mennä nukkumaan
Mitäpä kasetilla ilman soitinta
Mitäpä kukkasilla kauniilla
Jos et sä nää niistä yhtäkään
Mitäpä niitä turhaan silloin keräämään
Mitäpä kodilla valmiilla
Mitäpä haaveilla suurilla
Jos et sä jää niihin elämään
Mitäpä niistä jos sä tuut vaan kääntymään
Mä haluun sut mun tyynyn jakamaan
Sut viereen tuhisemaan
Mä haluun sut vielä kertomaan yhden jutun vaan
Ettei tarttiskaan vielä hetkeen mennä nukkumaan
Mä haluun sut mun tyynyn jakamaan
Sut viereen tuhisemaan
Mä haluun sut vielä kertomaan yhden jutun vaan
Ettei tarttiskaan vielä hetkeen mennä nukkumaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti