Sepä oli taas kostea keli aamulenkkiä dallata. Ei suoranaista vesisadetta, mutta ohutta tihua niin, että lasit sumeana, pipo märkänä, eteni matka. Niillä osuuksilla, mitkä kuljin katujen laitoja tai jalkakäytäviä, piti olla haukkana ohi ajavien autojen ja vesilammikoiden keskinäisestä aseman suhteesta itseeni. Muutamat autoilijat eivät tunnu piittaavan aiheuttamistaan roiskeista. Muutenkin tuli jossain vaiheessa ikävä valitettavasti Avokkaassa olevia kahluuhousuja.
Ei kotikatukaan kovin hääviltä näytä. Ja routa on taas alkanut nostaa katoksen ajoluiskaa. Taiten pitää sinne ja sieltä pois ajaa. Pohjakosketuksen vaara on olemassa.
Kun äsken kaupassa ja kirjastossa käytiin, jätinkin pirssin talon päätyyn. Tuo routaongelma on jokavuotinen. Kukaan ei tunnu tekevän mitään asian hyväksi. Siksi varmaan, että autokatokset ovat yläpuolella olevan taloyhtiön tontilla. Meidän yhtiöllämme on aikanaan tehty sopimus yhdeksään autopaikkaan. Tuo väli (ainoa ongelmallinen kolmesta), missä meidänkin automme paikka on, on sellainen, että toisella puolella on naapuriyhtiön autoja, toisella meidän. Se varmaan syynä, että koskaan ei ole ryhdytty korjausta suunnittelemaan.
Koko katu olisi korjauksen tarpeessa. Se on ensinnäkin aikanaan tehty liian korkealle, niin että kaato on taloon päin. Routa myös katuosuutta koettelee. Kaameita lammikoita keväisin ilmaantuu. Ja monttuja, jotka saattavat olla vaarallisia, ainakin auto renkaille, kun ne ovat lammikon peitossa.
Viime syksynä oli kuulemma käynyt jotain virkamiehiä kunnalta katua tutkimassa ja kuvaamassa, sadevesikaivoja merkkaamassa. Ehkä jotain joskus tapahtuu.
Tällä hetkellä on sellainen ajatus ilmassa, että keskiviikkona lähdetään saareen. Hilpan olo on paranemaan päin. Lääkekuuria on vielä pari päivää jäljellä. Maanantaina tehdään lopullinen päätös. Siihen vaikuttavat Hilpan kunto ja sääennuste.
Jos reissu jää tekemättä, voi olla, että vasta avovesillä saareen mennään. Tai ehkä pääsiäisen jälkeen? Kyllä silloin vielä jääkelejä piisaa. Luulen.
Mielessä itää toive, että kadun korjauksen suhteen jotain tapahtuu. Työmarkkinoilla puolestaan ei tapahdu. Tai tapahtuu, muttei lähentymistä. On se kumma, ettei hallitus korviaan lotkauta asiantuntijoiden sanoille. Satavarma, ettei tuollainen jääräpäisyys tule tuomaan muuta kuin kaaosta.
Niin se on; kun puikoissa ovat EK:n voitelema Kokoomus ja vallan sokaisema Perussuomalaiset, niin kaaoksen todennäköisyys on huomattava. Joten Bob Dylanin sanoihin on hyvä lopettaa: Tämä maa on sinun maasi ja tämä maa on minun maani, totta kai, mutta maailmaa hallitsevat ne, jotka eivät koskaan kuuntele musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti