Viikonloppuna tuli Espoosta tieto, että lapset ovat sairaina. Ensin Liisa, sitten myös Iiris. Eilen sovittiin, että tullaan lapsien kanssa aikaa viettämään.
Kun aamulla seitsemän aikaan saavuttiin Lähderantaan, olivat lapset jo heränneet. Toosan ääressä olivat.
Aika pirteinä ovat, molemmat. Eikä kuumetta ole juuri kummallakaan. Illalla päätetään, jäädäänkö yöksi, vai joko tenavat voivat huomenna palata normaaliin rytmiin; Iiris kouluun, Liisa päiväkotiin.
Sumuinen oli ajokeli aamulla. Vakiintuneeseen tapaan ajoin vanhaa tietä Mäntsälään. Se osuus oli ikävämpi, sillä pitkiä valoja ei juuri voinut käyttää, koska ne heijastuivat sumupisaroista rajoittaen näkyvyyden lyhyeksi. Moottoritiellä, jonossa ajaen, ei sumusta enää paljon haittaa ollut.
Anna lähti kahdeksan maissa duuniin. Minä menin ajamaan auton aikarajoitetulta vieraspaikalta Tiilikaisten tolpalle. Päätin tehdä pienen lenkin. Jatkoin Pitkäjärventien laitaa reilut kaksi kilometriä. Ihan sillä persolla kävelin, että jos vaikka Saulin näkisin. Jossain lähistöllä perhe asuu. Sen näköisiä asumuksia tien laidassa oli, että hyvinkin kelpaisivat eläköityneelle pressalle. Oli uudempaa ja vanhempaa. Aika paljon isoja paritaloja tai kytkettyjä pientaloja, seassa toki omakotitaloja, joista jotkut olivat tosi suuria ja tosi suurilla tonteilla.
Ei näkynyt Salea. Eivät kaikki eläkeläiset tietysti aamuvirkkuja ole. Saulihan on tietääkseni luistelumiehiä. Jos hän noilla tienoilla asustaa, niin jäähallille ja ulkojäälle ei ole pitkä matka. Laaksolahden urheilukeskus on vieressä. Ja asuuhan hän, ainakin lähellä. Siitä on tieto tullut.
En siis nähnyt herra presidenttiä. Jos olisin nähnyt, olisin toivottanut tervetulleeksi eläkeläisten karttuvaan joukkoon.
Vielä palaan edelliseen blogiini. Muutamat kommentoivat, että olin kirjoittanut kauniisti meidän kultahääpäivänämme. Kiitokset siitä. Mutta asia sai minut pohtimaan. Minulla ei ole ylikuvitelmia kirjoitustaidostani. Ei tosin ole väli- tai alikuvitelmiakaan. Kunhan kirjoittelen. Mutta mieleen tulee, että jos osaisin aina käyttäytyä yhtä kauniisti kuin kirjoitan, niin olisivat asiat hyvällä mallilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti