Päästiin ensimmäistä kertaa ikinä marraskuussa liukulumikengillä hiihtämään. Tähän ihmeeseen on monia syitä, mutta tärkeimpänä mieleen tulee se, että on aluillaan vasta kolmas talvi, kun olemme kyseiset välineet omistaneet.
Eihän lunta kovin paljon ole, mutta golfkentän laidoilla sitä riittävästi löytyy. Metsään ei vielä kannata mennä, ettei kolhi pohjia kiviin. Mukavaa oli. Kyllä luonnossa kulkeminen aurattuja väyliä pitkin tallustamisen voittaa.
Peuranjälkiä risteili joka puolella. Tällä kertaa ei jäniksiä eikä kettuja ollut liikkeellä ollut. Ja se seuduilla liikkunut susikin on tiemmä ammuttu. Muutama orava ja metsähiiri kyllä oli vipeltänyt hangen pinnalla.
Osmankäämit reunustivat mukavasti yhtä kentän vesiesteistä.
Hiljaiseloa tosiaan. Hiljainen talo, hiljainen seutu. Ei kuulu edes liikenteen melu. Ja päivät lyhenevät, hämärää on aamusta iltaa, varsinkin kun pilvessä taivaankansi.
Sentään askelten narskahtelua katolta välillä kuuluu. Siellä on nimittäin kaksi peltimiestä korjaamassa ilmanvaihtohormeja.
Asentajat ilmestyivät eilen, kun olin lumia kolailemassa. Kysyivät, että missä asunnossa vuotaa katto?
Minä, että ei tietoa, mikäs osoite teillä on?
Ilmeni, että osoite oli oikea. Onneksi naapuri, joka on taloyhtiön hallituksessa, tuli silloin laittamaan autoaan piuhaan. Hän tiesi, että isännöitsijä oli tilannut miehet tarkistamaan piippujen juuret, joita lumi ja jää oli murjonut. Piippujen juuret korjattiin pari vuotta sitten, mutta nyt oli tarkoitus tutkia, oliko edellinen talvi aiheuttanut uusia ongelmia? No, mikäli minulta kysytään, niin ehkä kesä olisi ollut sopivampi ajankohta tarkastukselle.
Niinhän siinä kävi, että kolme hormia oli huonossa kunnossa. Nyt ne pitää korjata, koska runko, mihin pellitys kiinnitetään, oli kosteuden ansiosta pehmennyt kelvottomaksi. Loput piipuista näyttävät olevan joltisessa kunnossa. Ne täytyy tarkastaa keväällä huolellisemmin. Onneksi on sentään kuva pakkasilma. Vesisadetta ei tuo homma kaipaa.
En isommin taloyhtiön asioitten kanssa ole ollut tekemisissä. Kokouksissa kyllä käydään, joko paikan päällä, tai etänä. Tiesin kyllä hormien vauriot, sillä olin ne aikanaan nähnyt. Tiesin myös, että raportti korjauksesta oli isännöitsijälle tullut. Nyt kun jututin peltiasentajia, sain kuulla, että tekohengitystä oli piipuille annettu, huonoin tuloksin. Suoraan sanottuna yhtiömme isännöitsijä ei ole minusta kovinkaan ponnekkaasti hommiaan hoitanut. Tuntuu, että kaikki tapahtuu todella hitaasti. Kyseessä on suuri valtakunnallinen isännöintitoimisto. Lieneekö liian pieni (9 asuntoa) yhtiö, palkkio liian pieni, asioiden sujuvaan hoitumiseen? Vaikka kyllä edellinen isännöitsijä (siis samasta puljusta) tarttui hommiin erilaisella ripeydellä. Mutta hallitus asioihin kantaa ottakoon. Toki siltäkin suunnalta olen aamulenkin tapaamisissa kuullut tyytymättömyyden ilmaisuja.
Varmaan kiinnosti teitä kaikkia, arvoistat satunnaiset lukijat? Mutta itseään vartenhan päiväkirjoja kirjoitetaan, eli "tähän on tyytyminen", sano Luukon Ane, kun kolmannen vesiperän nuotalla vetäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti