JATKOA EDELLISEEN

 Aamulla pirteä keli. -15 mittarissa, ei tuulta ei viimaa. Polvi on sillä mallilla, että tasamaalla aika hyvin  sujuu kävely, mäet, varsinkin myötäleet ovat hankalampia. Sitkeästi dallasin tunnin, 7000 askelta. 

  Matkalla tuli mieleen jatkaa siitä, mihin edellisessä blogissa jäin, eli vuoden 1967 muistelua. Kuvat, paitsi The Pictures, ovat Parikan Karin ottamia. Tässä minä kesällä soutuveneessä Avokkaan länsipuolella. Ihan kuin olisin hinauksessa. En kyllä muista tilannetta. 

Sinä vuonna muutimme takasisin Anttolaan parin vuoden Mikkeli-visiitin jälkeen. Minulla oli takana lyhyt mutta hieno rockmuusikon jakso. No, ehkä hieman yliammuttu titteli, tuo rockmuusikko. Niin tai näin, bassoa jumputtelin taitoni mukaan. Ei ole tarkoitus tässä muistella The Pictures'in taivalta. Ei edes sitä, kun kerran Oikkosen Hessu Kleinbussillaan roudasi bändin Varkauteen soittamaan johonkin tanssipaikkaan. Yleisön ikäjakauma oli keski-iästä vanhoihin. Koko ilta soitettiin. Repertuaarimme pariin kertaan + muutama Pookin johdolla inspiroitu tango. En muistele sitäkään, kun ei ollut Oikkosen Hessua roudarina, vaan kuljetettiin talvella potkukelkoilla kamat Porskille, missä meillä oli keikka "illatsuissa". Kappas, taisin kuitenkin vähän kertoa, mutta nyt loppui. Tähän kuvaan.

  Kesä 1967 oli viimeinen lomakesä. Seuraavan olin jo virallisissa kesätöissä. -67 oli tietysti Piskolassa heinähommissa, etc. Paljon kuitenkin oleskelin Avokkaassa. Leskeksi jäänyt Isoäitini Emma (Emchen) Karppinen vietti kesäkuukaudet saaressa. Hänellä oli useana vuotena Lahdesta palkattu lukiolainen "talonmiehenä", eli huolehtimassa mm. venehommista, nurmenleikkuusta, polttopuista. Palkka oli varmaan nimellinen. Muistan, että pojat tulivat hommiin pitkälti oppiakseen saksankieltä. 

  Sinä kesänä oli kesäpoikana Kari Parikka, minua vuotta vanhempi, eli 17-vuotias pojanjolpero. Tai nuori mies, miten vaan.  

  Karin kanssa, kuten edellisessä kerroin, rakennettiin näkötorni saaren korkeimmalle kohdalle. Tässä kuva rakennusprojektista....

.... ja tässä näkymän tornista Härönsaaren suuntaan.

  Vesihiihtoakin harrastettiin. Eno-Ollin aikanaan hankkimat välineet olivat valmiina. Melko huteran näköistä on menoni tässä kuvassa. Vaikka melkoisia mestareita oltiin mielestämme. 

  Silloin kulki vielä matkustajalaivoja, Mikkelistä Lappeenrantaa ainakin. Kaksi kertaa viikossa suuntaansa. Meillä oli aikataulu kirjoitettuna lyijykynällä saunatuvan hirsiseinään. Siellä se on vieläkin. Laivat jättivät suuret aallot, joihin monesti kiirehdittiin uimaan, joskus veneellä hympsyjä ottamaan. Kuvassa laiva Saukonsalon kansakoulun kohdalla. Se oli aikaa ennen Rantaharjua. 

  Se oli mukava kesä. Olikohan minulla oli ehdot, ainakin Ruotsista? Ehkä ei sittenkään. Olin luultavasti jäänyt luokalleni. Siksikin kesä on jäänyt mieleeni vapauden kesänä. Se kesä taisi olla myös viimeinen, jolloin Emchen kykeni pidempiä aikoja saaressa olemaan. Seuraavan suvena oli kuitenkin duunissa Otavan Sahalla, minne kuljin Valtosen Taten kyydissä. 

  Aikaa on kulunut 56 vuotta. Maailma on muuttunut, mutta minä en. Vai mitä?

  Tai olen tietenkin. Minulla ei ole enää kitaraa.