Vilu työntään viltin alle laihaa polveaan, eli talvi järjesti etkot. Lunta tuuppasi joillain alueilla kymmeniä senttejä. Hollolassa ei kuitenkaan kuin pari tuumaa, siitäkin vesisade osan on jo sulattanut. Pakkasta on ollut enimmillään kuusi astetta. Nastakengät piti kaivaa esiin, mutta lumikolaa en vielä ole käyttöön ottanut.
Huomisesta alkaen ilma taas lauhtuu. Ensi viikko ollaan reilusti plussan puolella. Ja vesisateessa.
Ei minulla mitään ole talvea vastaan. Parempi lumi ja pakkanen kuin vesi, räntä ja pimeys. Kuitenkin on hyvä, että lauhtuu. Pääsen nimittäin pesemään ikkunoita. Varsinkin parvekelasit ovat tosi likaiset. Alvar Aalto oli sitä mieltä, että ikkunoita ei kannata pestä, sillä valo tulee sisälle "lauhkeammin" pölyisten lasien läpi. Mutta kun on ollut aurinkoisia päiviä, niin, kaikella kunnioituksella, en hänen oppejaan noudata. Tai sitten on pidettävä verhot kiinni, eikä silloin auringonvalo pääse missään muodossa sisään.
Elämä Hollolassa on asettunut uomiinsa. Kaupassa käytiin aamusta. Viikonloppuna luultavasti Mikkeliin tenavasynttäreille. Hautausmaalla myös pitää käydä havut ja kynttilät laittamassa.
Tässä ollaan vähän samassa asemassa kuin koululaiset ja opiskelijat: meillä alkoi lukukausi. Luettua tulee toki saaressakin, mutta se on kuitenkin melko vähäistä. Kotona on asennoituminen lukemiseen aivan erilainen. Saaressa ollessa ei oikein voi kirjoja edes varata, sillä ne on aina haettava viikon aikana. Samoin uutuuksissa saattaa olla lyhyempi laina-aika, eikä me myötään Hollolassa kesäisin rampata.
Nyt on varaustoiminta lähtenyt käyntiin. Minä aina kiinnostavan opuksen jostain huomatessani laitan sen suosikiksi Lastun sivulle. Nyt, lukukaudella, sitä listaa sitten alan purkaa.
Hilppa oli keväällä kirjavarauksensa jäädyttänyt. Nyt kun hän avasi ne, alkoi noudettavaa poksahdella päivittäin haettavaksi. Minulla ei ollut keväällä varauksia sisällä, sillä toimin ennakoivasti.
Pian saan muuten Anttolasta kertovan Pirjo Hamiltonin kirjan Talo josta näen unia luettavakseni. Maakuntakirjastosta sitä löytyy tasan yksi kappale, Hartolan kirjastosta. Olen kuitenkin varauslistalla ensimmäisenä. Kirja kertoo kirjoittajan lapsuuden ja nuoruuden Anttolasta. Parilta sen lukeneelta olen kuullut, että vaikka henkilöt esiintyvät "salanimillä", niin he ovat helposti tunnistettavissa. Odotan mielenkiinnolla.
Alkuviikon läyhkeestä ollaan selvitty. Oli nimittäin vähintään yksi kalenterimerkintä joka päivälle. Eilen saatiin influenssa- ja koronarokotukset. Nyt kalenteri on blankkona sunnuntaihin asti. Otetaan siis iisisti. Taidan köllähtää lukemaan. Menossa on Louise Pennyn Tree Pines-sarjan yhdeksäs suomennos Särö pimeydessä. Seuraavakin, Kohtalokas kotiinpaluu, (ilmestyy tämän kuun puolivälissä) on varattuna. Vielä lisääkin osia on aikanaan tulossa. Olen sarjaan hurahtanut. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti