Viikko taas lähti kulumaan. Tihkusateisena, muutaman asteen plussalla. Takana on mukava viikonloppu. Iiriksellä oli ensin kisat Myyrmäessä. Palkintojenjaon jälkeen (Iiris oli toinen) Anna ja tytöt tulivat meille. Saatiin elämää tuli taloon.
Eilen jäälle taas oli Iiriksen mieli. Samoin Liisan. Hollolan jäähallille siis yleisöluisteluun.
Puolen päivän jälkeen lähdettiin ajelemaan Mikkeliin, Emman pojan Leon 4-vuotisjuhliin. Ajokeli oli kurja: Heinolan ja Mikkelin väli oli sateinen ja sumuinen. Palatessa myös, ja pimeyskin painoi päälle. Vanhoille silmille rasittavaa menoa.
Juhlissa oli mukavaa. Reilut kaksikymmentä henkeä, noin puolet lapsia, muutaman kuukauden ikäisestä lähtien.
Minulla alkoi liputusvuoro. Kuukauden kierto taloyhtiöllä on, mutta minä olen pitänyt lippua kauemmin. Nyt aioin sitä nostaa, laskea neljän kuukauden tarpeen. Ja liputusta riittää. Tarkastin netistä asian. Tein myös muistilistan. Neljän seuraavan kuukauden aikana on 15 liputuspäivää. Määrää ovat lisäämässä Martti Ahtisaaren suruliputus, sekä pressan vaalien 1.- ja 2. kierros ja virkaanastujaispäivä. Tänään kahdeksalta alkaa velvollisuuden täyttö Ruotsalaisuuden ja Kustaa Adolfin päivän kunniaksi, päättyy 30. maaliskuuta Ahvenanmaan demilitarisoinnin ja neutralisoinnin juhlapäivään.
Eniten liputuksia on vuorollani helmikuussa, viisi, vähiten joulukuussa, yksi. Toivottavasti selviän velvollisuudestani kunnialla. Muutama vuosi sitten meinasi käydä köpelösti. Kun olin lippua nostamassa, niin jotenkin söhlin asiat siten, että narun kiinnitys lippuun ei onnistunut. Ehdin vedellä narusta tovin ennen kuin äkkäsin mokan. Narun toinen pää lillui jo monen metrin korkeudessa. Mikä neuvoksi? Mietin, että löytäisinkö jostain pitkän kepin, jonka päähän vaikka naulan löisin, sillä yrittäisin saada vedetyksi narun alas. Sitten muistin nähneeni naapuritalon päädyssä jatkettavat alumiinitikkaat. Menin katsomaan. Siellä ne yhä olivat. Paikalle ilmaantui eräs talon asukas tuomaan roskia, ja hänelle selitin ongelman, pyysin lupaa lainata tikkaita. Hän lupasi.
Hieman pelotti, kun kiipesin jatkettuja tikkaita varmaan yli neljän metrin korkeuteen, sillä yläpää meinasi luiskahdella puolelta toiselle tankoa vasten levätessään. Onnistuin kuitenkin tavoittamaan narun. Ongelma ratkaistu.
Eipä tarvinnut henkilönostinta tilata, ei lipputankoa kaataa. Olen sen koommin ollut melko tarkka lippua kiinnittäessäni.
Siinä juttua. Nyt laputan liputtamaan. Vielä loppuun aamulenkin tunnelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti