SUMUISET AAMUT

   Sumuiset aamut ovat taas tulleet. Aika lieviänä; vähäinen oli tänään sumun määrä. Jatkossa on varmasti aamuja, jolloin muuta kuin harmautta ei laiturilta näe.

  Toissapäivänä kirjoitin, että tapahtumia ei ole Saarelassa ollut. Viikonvaihde muutti tilannetta; sosiaalinen kanssakäyminen kohosi uusin sfääreihin. 

  Lauantaina tulivat Vilhuset vieraaksemme. Muutama tunti kului mukavasti rupatellessa, kahvia juodessa. Vuoden tapahtumat tuli päivitettyä.

  Kun Vilhuset lähtivät, niin Hilppa sanoi, että hänpä soittaa Vokelle. Jos ovat mökillä, niin pyytää Moisaloita iltakahville. Omenapiirakkaa (Sharlotka) jäi nimittäin runsaasti. Voke vastasi. Hilppa esitti kutsun. Ilmeni, että Moisalat olivat veneellä käymässä Voken siskon mökillä Siikakosken tienoilla. Sovittiin, että he tulevat joka illalla, tai sitten sunnuntaina käymään. Lupasivat tarkentaa.

  Ennen kahdeksaa soi Hilpan puhelin. Vuokko se soitti, ilmoitti, että he ovat rannassa. Mitähän he luulivat meidän hommailevan, kun eivä suoraan marssineen sisään? 

  No eiku vastaan, sitten tupaan. Tai verannalle itse asiassa. Oluet siinä nautittiin, sillä kahvi ja omenapiirakka ei ollut kenellekään isommin maullaan. Kuulumiset turistiin. Hämärän selkään Moisalat lähtivät ajamaan kohti Paajalaa. Sellaisella sopimuksella, että tulevat sunnuntaina katsomaan futiksen loppuottelua ja jatkamaan turinaa. 

  Näin tapahtui. Peli katsottiin, kahvia, pullaa ja sharlotkaa nautittiin. Pelin jälkeen vielä pitkä tovi istuttiin pihalla, sillä keli oli mitä parhain.

  Siinä tuli sitten sosiaalisia suhteita ylläpidettyä melkoisesti; kolme vierailua kahdessa päivässä. Vuokon ja Urkin luo vielä "syssymmällä" mennään. Syyskuulle menee, silloin varmasti löytyy kaikille sopiva ajankohta. 

  Tapahtumia on ollut vielä tänäänkin. Pohjustan hieman. Viikko, pari sitten kuulin, kuinka Heikki alkoi riehua kaivinkoneen kanssa vastarannalla. Minä soittamaan. Heguli vastasi: "Mihikä kohtaan se lossi tulloo Avokkaan puolelle? Miä tässä tie tään puolen ramppija!"

  Heikki on Heikki, vaikka voissa paistais! Mutta selvisi se todellinen syykin. Hän raivasi rantaa sen vuoksi, että Kiljusen Matti pääsee lautallaan hakemaan kaivinkoneen. Heikillä ja Matilla on nimittäin "rojekti" Petässaaressa odottamassa.

  Joku aika sitten äkkäsin, että lautturi-Matti puksuttaa salmeen. Nätisti hän rantautui, Heikki ajoi kaivurin lautalle...

...ja matka kohti Petäjäsaarta alkoi.

  Vai ei täällä mitään tapahdu. Nyt saa jo rauhoittua. Liikaa on kohta läyhkettä. No, voi olla, että ei muutamaan päivään edes montaa venettä ohi usmuuttaa. Ei väliä. Mutta jatkuisivatpa päivät samanlaisina kuin muutama edellinen on ollut. Vankkumattomana syysihmisenä, josta, pakko tunnustaa, on vuosien kuluessa kehkeytynyt myös kevätkesäihminen, nautin leppeistä loppukesän päivistä, pimenevistä illoista, korviin sattuvasta hiljaisuudesta. Tällaista saisi jatkua, myöhemmin ruskalla maustettuna, pitkään.