Ihmisen on oltava joustava. Ennakoimattomat muutoksen voivat vaikuttaa asioiden kulkuun. Viime aikoina on ilmaantunut muutama ennakoimaton asia, minkä vuoksi olemme nyt Hollolassa. Ennakoimattomat muutokset eivät itse asiassa ole tyystin ennakoimattomia, mutta ajankohdat eivät ole olleet arvattavissa. Nyt niitä ei tarvitse arvailla, joten olemme Hollolassa. Olemme täällä ensi viikon loppupuolelle saakka, eli perjantaina palataan Anttolaan. Ei meillä ennakoimattomia asioita ole joka päivälle ilmaantunut, mutta olemme viikonlopun kotona, koska perhe Tiilikainen on täällä käymässä, tiistaina on Hilpalla eräs juttu hoidettavana, ja minä menen perjantaina ortopedin syyniin, niin ei ole järkeä edestakaisin Hollolan ja Anttolan väliä sahata.
Ei ole ongelmaa olla näin loppukesästä muutamaa päivää pois saaresta; sato on suurelta osin tullut korjatuksi, eikä lopuilla ole enää huolta, sillä helteet ovat ohi, yöt kosteita. Kyllä ne pärjäävät.
Mukaan lähti mm. tällaisia
Välillä hirvitti vähemmän.
Anna ja Joni lähtivät viettämään kahdestaan Annan synttäreitä. Myöhässä, mutta nyt heillä oli mahdollisuus. Ensi Myllysaareen syömään, sitten katsomaan Oppenheimer-leffaa. Me pärjäillään täällä tyttöjen kanssa.
Huomenna palaavat Tiilikaiset Espooseen. Me jäämme totuttelemaan eloon muitten ihmisten lähettyvillä. Eiköhän se suju, vanhalta muistilta. Ei ainakaan Prismassa mitään oireita agorafobiasta ilmennyt. Eikä edes torilla.
Ei ole hiijen vissi, etteikö mekin leffaan joku päivä mentäisi. Pitääpä tutkia tarjontaa.
Melkein viikko siis Hollolassa vietetään. Kaupunkiloma, lähestulkoon. Perjantaina kun kohti Anttolaa ajellaan, on polven tulevaisuuden väylä oletettavasti selvillä. Ehkä ei suorana ja esteettömänä kulkea, mutta ilman epäselvyyttä siitä, kuinka asian PäijätSoten mielestä kuuluu mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti