Sään puolesta erinomainen elokuinen lauantai iltapäivään on ehtinyt. Lähes hellelukemia näyttää mittari talon varjopuolella. Etupuolella on lukema niin korkea, että ei viitsi edes kertoa.
Kävin äsken uimassa. Totesin samalla, että jos ei maailmassa, eikä Suomessa, kaikki mene muutenkaan kohdalleen, niin päin persettä meni myös Jaakon kylmän kiven heitto. Ihan suotta meni nakkaammaan.
Kun rannalle menin, kummastelin, että mikäs ihme se tuolta niemen takaa lipuu esille? Hiljaa se lähestyi, ääntäkään ei kuulunut. Hoksasin pian, että sehän on katamaraani. Eipä ole moista näillä vesillä ennen näkynyt.
Kun se saapui slmeen, tajusin, että siinä on aurinkopaneleita katteena. Ja että sähköllä se liikkuu.
Kun Hilppa pian tuli myös rannalle, kerroin hänelle katamaraanista. Hilppa sanoi sen kerran aikaisemmin nähneensä. Ei tosin tiennyt, että se on katamaraani, eikä sitä, että siinä on aurinkopaneelit. Oli vain ihmetellyt, että onpa erikoinen ilmestys.
Aamulla tein tunnin pyörähdyksen lähimetsässä. Tuloksena kukkurakorillinen kantarelleja. Tuon verran putsattuna:
Eihän niitä voinut jättää keräämättä. Eihän? Koska sienille ei tällä haavaa löytynyt uutta osoitetta, niin yritetään niistä selviytyä. Taloutemme muonituspuolen vastuuhenkilö sanoi, että yhtään ei enää pakasteta, yhtään purkkia pikkelsiä ei enää tehdä. No, päivällä syötiin sienisoossia. Illaksi pöyräytti tuo muonitushenkilö piirakan.
Lähipäivien ruokalista tulee olemaan sieni- ja perunavoittoinen. Lompakko siitä tykkää, jos myös ruokailijatkin.
Myös alkoi tänään yksi loppukesään kuuluva kausi; pitkälle syksyyn kestävä tomaattiomavaraisuus. Ensimmäisen kypsät on otettu talteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti