Aamulla tyhjennettiin pakastimesta kantarelli- viinimarja- ja mustikkapussit kylmälaukkuun, jääkaapista maustekurkkupurkit kassiin, sörnäytettiin autolle, usmuutettiin Piskolaan, otettiin vadelmarasiat pakkasesta, jatkettiin Hollolaan. Meillä oli tarkoitus palata tänään takaisin saareen, mutta tilanne muuttui. Joudutaan olemaan huomiseen. Onneksi oltiin viisaita. Korjaus, Hilppa oli viisas. Hän sanoi aamulla, että ota lääkkeet mukaan, jos vaikka yöksi pitää jäädä. Ei siis huolta, lääkitys hallinnassa.
Kotona on kaikki reilassa, siistiksi leikattua nurmikkoa myöten. Lysti on tulla, kun homma pelaa. Kevyesti liikkuvat lumet vastavuoroisuuden nimissä taas ensi talvena.
Nyt on päivän asialista tehty. Lopuksi käytiin tyhjänä ammottavaan jääkaappiin rivettä sen verran, että huomiseen pärjätään. Nyt vietetään minilomaa; syödään hieman herkkuja, katsotaan vähän isommasta tv:sta juttuja. Ja hikoillaan, sillä minilomakohteesta puuttuu ilmastointi. No, ei kaikkea voi kerralla saada.
Vielä eiliseen palaan. Sylvia-myrskyn ei voi sanoa edes kunnolla hipaisseen Avokkaansaarta. Aamusta alkaen toki tuuleskeli aika navakasti, mutta ukkosesta ei ollut tietoakaan. Sadetta ei tullut kuin pari milliä iltapäivällä.
Täytyy kyllä todeta, että varoituksia tuli siihen malliin, että heikkohermoisimmat olivat jo alkaneet kaivaa bunkkereita. Olivat myös köyttäneet veneensä vaijereilla kiinni rannan isoimman puun tyveen, varmistaneet kiinnityksen sadan kilon ankkureilla. "Maailmanlopun rajuilmoja" toitotti iltapäivälehdistö. Välillä maltillisemmin ainoastaa hirmumyrskystä tai vuosituhannen myräkästä varoiteltiin. Hyvä, että varoitetaan. Tolkku kuitenkin on paikallaan. Vaikka ei ei taida tolkku enää olla kohdillaan "tolkun ihmisilläkään".
Toki on todettava, että kyllä myrsky osassa maata teki tuhojaan, joten varoitukset olivat paikallaan. Tällaiseen viestintään on vaan tottuminen nykyisessä ylisanojen klikkiuutisoinnissa.
Huomenna päivällä ajellaan Anttolaan. Tuskin enää esteitä suunnitelmaan ilmenee. Amppelitomaatti ja -kukat ovat mielissään paluustamme, sillä ne kaipaavat päivittäistä kastelua. Muut istutukset pärjäävät kyllä muutenkin, sillä sadetta on viime aikoina saatu.
TÄNÄÄN KOTONA-jatko-osa päättyy tähän. Lyhyestä jatko-osa kaunis. Loppuun laitan eilen iltapissalla aitan takana ottamani kuvan ruskoliljasta, joka ei enää kasva kukkapenkissä, vaan on halunnut erakoitua, ja on siirtynyt viidenkymmenen metrin päähän harjoittamaan mietiskelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti