Tehtiin Hilpan kanssa sunnuntaina rikos. Rikos ilman rangaistusta, luulen. Kun käveltiin Iso-Tiilijärven ympäri, napattiin reitin varrelta, lukemattomien kaltaistensa joukosta, pieni kuusen taimi. Se ei, tietty, ollut mikään istutettu, vaan ihan luonnollisesti siemenestä ponnistanut.
Taimesta tehtiin adventtikuusi Elinan muistolle. Tehtiin, vaikka suhjdettamme kirkkoon, ylipäätään uskontoon, voi kuvailla sanalla "löyhä". Tuo pöydällä oleva kuva laitetaan muistotilaisuudessa muistopöydälle. Se on otettu 2015, kun Elina oli vielä melko hyvässä kunnossa.
Kun kirkko sivuttiin, jatketaan aiheesta. Huomenna tulee Elinan siunauksen hoitava pappi käymään. Niinhän heillä on tapana, papeilla. Tapana kysellä hieman vainajasta, että osaavat puheensa valmistella.
Lauantaina se puhe kuullaan. 14, joulukuuta uurna (tässä tapauksessa pellavapussi), lasketaan isä-Erkin viereen. Lasketaan veteraanihautaan, joten hautausmaksua ei peritä. Ihan asiallista. Olihan Erkki sodissa, Elina Lotissa.
Näin kuluu aika. Joka päivälle jotakin äidin kuolemaan liittyvää asiaa pitää hoitaa. Enkä tuota sano valittaen. Pieniä ovat ne hommat kaiken muun rinnalla.
Tänään noita pieniä hommia tuli tehtyä varmaan kymmenen minuuttia. Laitoin netissä Nordean Oma postiin äidin hautausluvan ja pari laskua. Edunvalvonta loppui kuolemaan, ja laskuja alkaa hiljalleen tulla.
Pikkupakkasessa jatkuu viikko. Viikonloppua kohti vähän kylmenee. Alkaa pian isompiakin vesiä vetämään jäähän. Sähkön hinnan kannalta kurjaa keliä; on kylmää, eikä juurikaan tuule. Kyllä se pistää pörssisähkön ostajan tutkailemaan kulutustaan, aikatauluttamaan toimiaan. A propos: Pääsihköhän vuoden alussa saareen? Hiihtelis kauppaan, polttais kynttilöitä, pesis järvivedellä, lämmittäis puilla, kokkais puilla, eikä ois pian puilla paljailla. Puhdetöinään näyttelis pitkää nenää energiayhtiöille. Varteenotettava skenaario. Mutta tuskin toteutuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti