Torstaina silmälääkärillä joka toinen vuosi pidettävä tarkastus. Specsaversilla. Kuten prokollaan kuuluu, ensin optikon syyni. Optikko totesi, että lasit ovat ajan tasalla.
Edelliset jotain viisi kertaa on ollut sama silmälääkäri, mutta nyt oli henkilö vaihtunut. Ei löytänyt lääkäri mitään hälyttävää. Sanoi, että kahden vuoden kuluttua on taas syytä silmät tarkastuttaa.
Köykäisin mielin siirryin paperit kainalossa maksamaan. Vakiomyyjämme Sari, jolta olemme molemmat, Hilppa sekä minä, ostaneet silmälasit jo vuosien ajan, oli vapaana. Kun lääkärinlasku oli maksettu, sanoin hänelle "vahvuudet eivät ole muuttuneet, joten en välttämättä uusia laseja tarvitse, jollet tee tarjousta, mistä en voi kieltäytyä."
"No, älä osta laseja", sanoi Sari.
"Tekis mieli vielä tuosta tinkiä", vastasin, "mutta menköön nyt."
Joo, lasit olivat ajan tasalla. Ainakin vahvuuksien kohdalta. Trendikkyys luultavasti ei täytä ajantasaisuuden tunnusmerkkejä, mutta sen kanssa pystyn elämään. Mitäs, kun on kahdet toimivat okulaarit, yhdet aurinkolasit vahvuuksilla, uusia hankkimaan. Niillekin satasille on näinä inflaation vaivaamina aikoina muuta käyttöä.
Eilen käytin pikavisiitillä Espoossa. Liisa oli torstain ollut vähän kuumeinen. Annalla oli eilen vapaapäivä, mutta koska Iiriksellä oli pienimuotoiset kisat Kauniaisten jäähallilla, ja Annakin oli siellä jossain hommassa avustamassa, niin Liisa tarvitsi hieman seuraa.
Liisa oli eilen jo kuumeeton ja tosi pirteä. Leikkiä leikin perään piti tytön kanssa tehdä. Hilppa jäi hänen kanssaan peuhaamaan, minä ajelin hallille katsomaan Iiriksen ikäluokan luistelut.
Hienosti suoritti Iiris osuutensa. Ainakaan maallikon silmiin ei kömmähdyksiä sattunut. Saattaa tosin olla, että ajantasaiset silmälasini ovat tietyn sävyiset.
Parhaasta päästä Iiris kuitenkin joukossa oli. Ja luistelukokemus huomioiden varmaan ihan huippu.
Tässä pari kuvaa lämmittelystä. Suorituksen videoin, mutta tämän blogin alusta ei salli videon liittämistä.
Minä jouduin palattuani mukaan piilosille. Loputtomiin olisi Liisa jaksanut kätkeytyä ja vuorollaan etsiä. Ihan ei ole vielä leikin syvin olemus tytölle kristallisoitunut, sillä kun etsijä, eli minä, aikansa huutelee, että missäs kummassa se Liisa on?, niin jostain kuuluu vieno ääni "täällä".
Syliinkin ehti Liisa istahtaa. Jotain tässä varmaan Hilppa-mumman pään menoksi kaavaillaan?
Ensi viikko on näköjään lauantaihin asti ilman erikoismerkintöjä. Lauantaina mennään Mikkeliin Leon kolmivuotissynttäreille. Perhe Tiilikainen tulee sinne myös. Hyvinkään kautta, sillä Iiriksellä on siellä kisat. Tuntuu tytön kisakalenteri olevan aika turvoksissa.
Tiilikaiset tulevat Mikkelistä Hollolaan yöksi, joten lasten kanssa saadaan taas temuta.
Syksy jatkuu, talveksi pian kääntyy. Välillä synkkiä ovat päivät. Ilman suhteen, tarkoitan. Maailmantilanteen suhteen ne ovat synkkiä kaiken aikaa. Omat päivät, mielialan suhteen, ovat sekalaisia; välillä tummanpuhuvia, välillä vaaleanharmaita, välillä aurinkoisiakin. Niinhän ne tuppaavat olemaan, se on elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti